Synnytyspelkopolilla toista kertaa

Tällä kertaa mies oli mukana sype-polilla ja vastassa keskustelemassa eri kätilö kuin viimeksi. Keskustelu oli tosi mukava taas ja se oli tosi tärkee taas mulle päästä juttelemaan. Jutusteltiin vielä vähän Huiman synnytyskokemuksesta/raskausajasta ja ajasta Huiman syntymän jälkeen/ kotona/imetyksestä ja ties mistä. Kätilö kysyi kuinka pahasti stressaan ja kuinka yöt menee, saanko unta, jutusteltiin perätilasta ja mun toiveista synnytykseen liittyvistä, pelon kohteista ja suunnitelmasta tulevaan synnytykseen, kätilö otti miehen hyvin huomioon ja kyseli häneltäkin fiiliksiä ja kuinka hänen mielestään meni se ja tuo asia ja näin pois päin. Mä kerroin ettei mun möröt ollut siinä synnytyksessä, supistuskivuissa tai muissa, vaan juuri siinä, kun yhtäkkiä mentiin sektioon, mies jäi kun nallikalliolle eikä päässyt mukaan, sektion jälkeen kun mies passitettiin kotiin, ja ne kivut mitä koin sektion jälkeen, mitä en tahdo kokea enää ikinä uudestaan. Se oli pahempaa kuin helvetti. Mä en pelkää supistuskipuja, vaan pelkään leikkaushaavan kipua. Hyi melki alkaa taas itkettää. Aina kun näitä miettii.. Kätilö oli hirveän ymmärtäväinen taas ja kerrankin tuntui ettei kukaan vähätellyt mitään. Hän otti tosissaan kaikki mahdolliset tuntemukset ja kerroin hiivatulehduskierteestä, kohtutulehdusjutuista puhuttiin, vaikka ja mistä, hän kysyi käytännön juttuja esimerkiksi kuka hoitaa Huimaa kun lähdemme synnyttämään ja muuta. Yksi tärkeimmistä sen keskustelun tuloksista oli se päätös, että alakautta yritetään jos ikinä tilanne sen sallisi ja jos jostain syystä tapahtuu uudestaan se asia, että sektioon päädytään (esim perätilasynnytyksissä on matala sektiokynnys, jos asiat ei etene toivotulla tavalla jne.) pääsisi mies mukaan. Vaikka yleensä meidän Sairaalassa kiireellisiin sektioihin ei miehiä oteta mukaan, koska harvemmin on aikaa opastaa mies käsien pesuihin, vaatteiden pukemisiin ja muihin ohjeisiin kuinka leikkaussalissa ollaan, juuri sen takia kun monesti lähtö tulee kiireellä leikkaukseen MUTTA kuulemma mun kohdalla kirjataan erityisesti papereihin, että mies otetaan mun tueksi leikkaukseen mukaan jos kiireellinen tulisi eteen, ja kuulemma järjestelykysymys joka varmasti toteutuu. Se oli mulle niin iso juttu, että on tosi hyvä mieli ja ehdottomasti haluan silti yrittää alatiesynnytystä. Sen kaiken kuitenkin kerran läpikäyneenä tiedän mitä tuleman voi pitää enkä välttämättä joudu toistamiseen niin pahan paniikin valtaan kun silloin Huiman kanssa kun oltiin esikoista synnyttämässä ja sitten kaikki kävi niin äkkiä ja varoittamatta. Nyt osaan henkisesti valmistautua ja tiedän että mies tulee mukaan ja että selviän hengissä vaikka leikkaukseen joutuisin ja muuta. Haluan silti mahdollisuuden alatiesynnytykselle. Varsinkin mua rauhoittaa ajatus tytöstä joka on (mun mielikuvissa ainakin ;) pieni ja siro (ainakin Huimaan verrattuna ja varmasti kaikki menee hyvin. Jos perätilasynnytys saadaan, ei se jää tytön mitoista ainakaan vain omista lantion mitoista sitten enää auki se kysymys. Se selviäisi seuraavaksi lääkärin vastaanotolla..... :)