Vuoden vaihtuminen

Tänään juhlitaan uutta vuotta ja klo 00 jälkeen yöllä vaihtuu meille vuosi 2014 :-) Tämä on minun ja mieheni neljäs yhteinen uudenvuoden juhla, oikeastaan vuosipäivä meille. Samalla voimme juhlia sitä, että huomenna 1.1.2014 meillä poksuu rv 20 rikki. Olemme odotuksessamme siis jo puolessa välissä. Hurjaa ajatella että mun masussa on köllötellyt vauvan alku jo noin viiisi kuukautta. 2014 vuonna toukokuussa, meille syntyy vauva! Ihmeellistä! Huimaa!! Rakenneultraankin on enää tasan viikko jäljellä. 7 päivää niin näemme meidän pienen Huippiksen ultraruudusta. En olisi koskaan vuosi sitten ajatellut, että seuraavana uutena vuotena olen raskaana ja että olisin jo näin pitkällä odotuksessani. Se olisi tuntunut varmasti paljon kaukaisemmalta ajatukselta, raskaus ylipäätään. Mutta nyt kun olen raskaana ja touhottanut päivän taas menemään, ja olen väsynyt, ja tuntuu että illemmalla kun syömme, menen jo silloin yöunille ennen kun kello on edes 21 illalla. Senkin takia piti tulla kirjoittelemaan jotakin tänne, koska illemmalla en varmaan enää jaksa. Nytkin silmät lupsuu niin, että päiväunet voisivat tehdä terää. Mutta ei varmaan viitsi eikä kerkiä. Eikä mua haittaa vaikka nukkuisinkin aikaisesta illasta aamuun saakka. Tämä päivä tuntuu aikalailla normaalilta tiistaipäivältä , eikä ole mitään juhlimisfiilistä. Mä nautin vain olostani ja syön toooosi hyvin. Poiketaan vähän normaalista uv ruokaperinteestä, ja ostettiin illaksi taco ja tortilla aineksia ja miehen kanssa syömme vähän erilailla kun monet muut vuoden vaihtuessa. Omassa kotonani on ainakin ollut aina perinteenä syödä kaikkia lihapullia, nakkeja, perunasalaattia ja kaikkee tällästä... Tortillat on siis hyvää vaihtelua meidän uuden vuoden ruokailuun :) Niin ja tosiaan ihan kahdestaan kotosalla uuttavuotta vietellään rauhallisissa merkeissä, ei lähdetä mihinkään, koirat ja kissat kanssa sisällä ja sellasta ihan tavallista perheen kesken :-) Loppuun toivotan teille kaikille oikein ratkiriemuisaa uuttavuotta!! :) <3

Ulkoasun muutos.

Tänään 19+4.

Mä en vaan hallitte tätä ulkoasun tekemistä vielä niin hyvin , kun monet muut bloggaajat. Ehkä harjoitus tekee mestarin tai jotain.? Vähän synkkähän tuo musta on, mutta laitoin sinistäkin vähän piristykseksi. Mut tuntien ulkoasu muuttuu taas pian. Ja ehkä 7.1. jälkeen tulee uusi otsikkokuva, kun saadaan uusia ultrakuvia :-)

Mua on alkanut ihan todenteolla jännittää tuleva rakenneultra. Siihen on vielä 9 päivää vai 8. En osaa enää laskea. Vai onko siihen sittenkin 10 päivää. Hahahha. No kuitenkin. Se jännittää. Jännittää yhtäkkiä todella paljon. Onko Huimalla kaikki hyvin? Saako raskaus jatkua normaalisti? Jännittävää. Huimasta on tullut nyt jo niin kovin rakas meille. Ihanaa kun mies sai järjesteltyä töitänsä niin että pääsee mukaan. Se on jännittävää myös tulevalle isille. Sitten me nähdään taas meidän pikkuinen. Kamala ikävä jo toista :-)

-PuoliPerhePotretti- Tällä kokoonpanolla tänään oltiin metsässä laavulla ulkoilemassa, haukattiin raitista happee ja paistettiin nuotiolla makkaraa. Olipa meillä mukavaa. :)))

19+3 Liikkeet

Jihuu!

Eilen oli ihana ilta. Liikkeet vaan voimistuu koko ajan. Eilen illalla pyysin miestä mun kanssa tunnusteleen ja se piti kättä mun vatsan päällä ja ulkopuolelta tunti liikkeitä ja se oli niin ihana hetki <3 <3 <3

Ekaa kertaa oikeen kunnolla keskityttiin illalla liikkeisiin ja pienellä oli ihan kamala meno päällä. Opin erottamaan potkuja ja kääntyilyä, ne tuntuu ihan eriltä. Välillä tuli napakka potku suoraan siihen kohtaan missä miehen käsi on, ja välillä koko masu tuntui muljahtelevan, varmaan Huippis heitti kuperkeikkaa silloin :D

Olen niiin innoissani! Meidän maailman ihanin Huima <3 Illalla otettiin kans masukuvat. Edestä päin jo huomaa vauvamasun. Napakin on tollanen ihan kummallinen. Kuvat otettu siis eilen illalla rv19+2.

 näyttääpäs kuva tyhmältä, olen samanlaisessa asennossa kun ylemmässä kuvassa näkyy, kädet koukussa suojaamassa yläosaa.Muokkasin vähän pois jalkoja ja yläosaa ja vähän sivultakin, ettei mene liikaa paljasteluksi :D 

Oma vauvakirja

Kävin jouluna äidilläni ja pyysin ennen lähtöä vauvakirjani, jotta voisin lueskella sitä. Pyysin myös valokuvia, saan niitä myöhemmin kun äiti etsii ne valmiiksi. Nämä on kallisarvoisia muistoja omasta vauva-ajasta ja olen äidille kyllä kiitollinen kun se on mun vauvakirjaa noinkin paljon täyttänyt. Eihän siellä niin paljon ole juttua kun sivuja on, mutta paljon oleellista tietoa mun kehityksestä ja hauskoja muistoja mun ensimmäisiltä vuosilta. Olen äidin 4. lapsi. Perheessäni on yhteensä 6 lasta.(uusioperhe)

Minlla ollut paljon tukkaa, olen käynyt "kampaajalla" ensimmäisen kerran ollessani noin 8-9kk ja noin paljon sillon leikattu tukkaa :) Aika hassua. Muita kirjoitettuja tietoja, oma laskettu aikani oli aiemmin mutta 9-10 päivää minä viihdyin äidin turvallisessa kohdussa kunnes synnytys käynnistettiin. Syntyessäni olin 51cm pitkä ja 3510g painoinen ja syntymäpisteeni olivat 9/9. Olin syntynyt lopulta niin vauhdilla että äiti oli ollut synnytyssalissa vasta 10 minuuttia kun olin jo maailmassa. Huh mikä vauhti! :-D Hiusteni väri oli ollut syntyessä jo tumman ruskea. Äiti kirjoittaa ensimmäisestä kahdesta vuodesta niin, että olen maailman kiltein vauva ja rauhan perikuva. He ovat isän kanssa miettineet, osaanko ollenkaan itkeä. Olen hyvä nukkumaan ja herään max 2 kertaa yössä vain syömään, sitten vain kerran yössä klo 4-6 välissä ja pian nukun jo kokonaisia öitä. Vajaan 5kk iässä tein perheemme nukkumisennätyksen menemällä "päivätorkuille" klo 16.30 aikoihin, ja äidin tullessa klo 23 sänkyyn, nukuin aina vaan. Yöllä heräsin kerran/pari kertaa syömään ja nukahdin uudelleen ja heräsin vasta klo 8 aamulla. Huhhuh, mitkä unenlahjat mulla ollutkaan :D 

3kk iässä käännyin selältä vatsalleni ja yritin/nousin istumaan 6kk iässä. Lelu pysyi kädessä 2kk iässä ja aloin kontata 6-7 kuukauden paikkeilla. Ensimmäisen kerran nousen seisomaan 6kk iässä ja aloin kävellä 9kk iässä. Ekat hampaat teen 6-7kk iässä ja ne tulivat kuulemma huomaamatta. En ollut kuumeinen tai kiukkuinen. Neljä seuraavaa hammasta tulikin sitten vähän urakalla. Olin ollut levoton ja valvonut öitä.  Olen ensimmäiset kolme vuotta äidin "unelmien vauva" kiltti hiljainen, tyytyväinen vauva joka oppii vauhdilla asioita ja on kauhean kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Vuoden ja muutaman kuukauden iässä tulen tosi kipeäksi ja joudun sairaalaan. Kipeys on kestänyt jo nelisen viikkoa ja sairastan kurkunpään tulehdusta. Hengitin parin tunnin välein sprii lääkettä ja myöskin pistoksena kortisoonia ja kaikkea muutakin. Minä en ollut yhtään pitänyt tutkimuksista joita minulle sairaalassa tehtiin. Kotiuduin kun saatiin hengitys paremmaksi mutta kotona kuume nousi taas yli 40 asteen ja äiti oli taas vienyt minut sairaalaan. Siellä otettiin taas kaikenmaailman verikokeita ja pissatestejä, keuhkoista röntgenkuvat enkä ollut taaskaan yhtään pitänyt sairaalasta. Testeistä ei ollut löytynyt mitään ja meidät oltiin taas kotiutettu. Kuume nousi kuitenkin aina vaan, vaikka äiti oli antanut kuumelääkettä ja kaikkea, joutui taas lähtemään kanssani sairaalaan. Olin ollut todella väsynyt pieni. Olin joutunut osastolle ja saanut kanyylin käteen joista lääkkeet meni suoraan suoneen. Vauvakirjassa kirjoitettu myös ensimmäisestä joulustani ja paketeista ja kaikista merkkipaaluista elämäni alkutaipaleilla, kuten snyttäripäivät ja koska olen jättänyt vaipat ja oppinut käymään vessassa ja mikä on ollut lempimusiikkiani pienenä, frööpelinpalikat ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hassua.  Sitten kun 3 vuotta tulee mittariin äiti on kirjoittanut, että heidän unelmien vauvastansa on tullut hurmaava uhmaikäinen joka on aamusta iltaan eri mieltä ja raivotessaan pissaa housuun, kulkee aina ilman vaatteita missä ikinä kulkeekin, tekee kaiken niinkuin itse tahtoo tehdä.Olen myös piirtänyt myöhemmin vanhempana itse sinne pirrustuksia eri ikäisenä ja kirjoittanut ensimnmäinen koulupäivä kohtaan omilla sanoilla "vähän jännitti" :D :D Opin tosiaan jo 5vanhana lukemaan ja kirjoittamaan. ym.  :)

19+1

Moikka!

Täällä on paljon aurinkoisemmat fiilikset viime kertaan verrattuna! Näin nää hormoonit heittelee :D

Joulu oli aivan ihana meillä, vaikka reissun päällä oltiinkin ja mun piti ajaa huonoissa keleissä. Eihän se mitään haitannut kun sai syödä niin paljon kun napa vetää ja joulupukkikin meitä muisti. Olimme perheen parissa joulun ja oli ihana nähdä perheenjäseniä, kun asuu eri paikkakunnalla heidän kanssa kyllä tuleekin aina välillä kova ikävä niitä. :) <3 Äsken repäisin ja tein tilauksen vauvantarvikeliikkeen nettikaupassa. Iik. Tälläiset tuli ostoslistalle ja tilaukseen: 

Elikkäs: vaipparoskis, sitteri, itkuhälyttimet, mobile pinnasänkyyn, leikkimatto ja sit 56cm body ja housut :) Varmaankin kaikkea iiihan epäolennaista, mutta minkäs teet. Kaikki näistä oli kuitenkin isossa alennuksessa ja juuri yks päivä kävin lastentarvikeliikkeessä katselemassa niin itkuhälyttimetkin oli siellä väh.130e ja nyt saan ne sit 91€ hintaan. Meidän taloudessa itkuhälyttimet on kuitenkin mielestäni tärkeät olla kun on isohko kerroksinen talo ja vauva voi nukkua esim toisessa kerroksessa, taikka pihalla vaunuissa ja sillon noi voi olla hyödylliset? Sitterin mun piti eka ostaa käytettynä 10eurolla, mutta sit joku ihme tonttu meni mun päähän ja meninkin tilaamaan tuollaisen helvetin kalliin mööpelin. Siinä on kuitenkin jotakin ääniä, tärinätoiminto ja lelukaari ja mietin josko Huima siitä sitten pitäisi. Ihan hömppä tuleva äiti täällä ilmoittautuu :D :D :D

Puuhamatto oli normihintasena melkein 80euroa ja nyt sai sen puoleenhintaan. Sivuilla oli videokin ja se vaikutti kivalta. Sen pitäisi kehittää lapsen eri aisteja ja muita taitoja kun se on niin värikäs ja siinä on erilaisia materiaaleja ja ääniä mitä se pitää ym. Tiedä sitten onko sekin turha ostos, mutta saimpahan ainakin halvalla :D Musiikkimobilen tahdoin ehottomasti pinnasänkyyn, ensin kyllä katselin ihan toisenlaisia ja kalliita vaihtoehtoja mutta lopulta päädyin tuohon mikä maksoi vaan pari kymppiä. Vaipparoskis oli ehdoton, koirien takia. Niiden ei pitäisi päästä tuollaiseen murtautumaan, normi roskikset kyllä meinaan jyllätään jos mahdollisuus siihen urkenee. Mä kyllä pitkään mietin tuota ostosta, kun olen vakavasti miettinyt/jo päättänyt käyttää kestovaippoja. Mietin kuitenkin jos alkuun käyttäisin kuitenkin kertakäyttövaippoja ainakin ja jos ostaisi niitä sit kumminkin varuuksi kotiin kanssa. Yhtään kestovaippaa en ole vielä hommannut kylläkään mutta... Saa nyt nähdä mihin päädytään vaippa-asian kanssa.. :) Mobilesta voin sentään olla tyytyväinen. Jätin ostoskorista sellaisen älykalliin mööpelin ja jätin ostoskoriin tuon 20 euroa maksavan pienemmän mobilen. Tuo mobile tulee sitten pinnasänkyyn kiinni ja siitä pitäs kuulua hetken aikaa jotakin sävellystä tai jotain..

Tietenkin olisin voinut ostaa kaikkea hyödyllistä mitä tarvitaan vauvalle ja äidille alkumetreillä muttä nääh. Kerkiäähän sitä osteleen tuttipulloja, liivinsuojia ja vauvatalkkeja ja öljyjä sitten lähempänä. Vaikkei ne miksikään mee, niin ei oo sit ainakaan vanhentuneita tuotteita, kun ei osta niitä liian aikaisin. Oliko vähän huono selitys :D No oon ajatellut muutenkin lähteä näissä hankinnoista isoimmista ja kalliimmista ensin, niin ei tarvi stressata niiden takia sitten viime hetkillä. Sillon on paljon kivempi stressata muutaman euron topstikuista ja pumpulilapuista sun muista kun jostakin esim pinnasängystä. Se pitää kyllä kanssa hommata, siis pinnasänky, myöskin hoitotaso (se saadaan ilmaiseksi kylläkin miehen siskolta mun ymmärryksen mukaan) ja nämä tälläiset tärkeät isot hankinnat.

Ostoslistassa oli ensin ihan hirveesti kaikkea tilpehööriä, tutteja,tuttipulloja,leluja, lakanasettejä ja vaiikka mitä. Mutta jos tälläin pikku hiljaa hommaa kaikenlaista niin ehkä toukokuussa sit on kaikki tarpeellinen ja ei niin tarpeellinen hommattu. Lakanat päätin tehdä itse,täytyy käydä katselemassa jotakin halpoja alekankaita esim ja ommella itse. Lakanasetit meinaan jotakin 40-100eurookin nettikaupoissa ja liikkeissä , että ei kiitos. Kyllä on hirveen kallista muutenkin ihan kaikki. En oo vielä löytänyt mitään halpaa liittyen vauvoihin. Kirppareilla kiertelen myös ja selaan noita nettikirppiksiä kanssa ja yritän silti päästä halvalla mahdollisimman hyvin. Nyt menee rahaa autokoulun 2 vaiheeseenkin jota olen vain pitkittänyt ja pitkittänyt ja nyt on viimeinen mahdollisuus se hoitaa. 3.1. on mulla loput siitä syventävästä vaiheesta ja laskua tuostakin "turhakkeesta" kertyi 400e :(  

Yhden lelun Huimalle ostin kylläkin sillon kun kävin sielä lastentarvikeliikkeessä :D Siis joo tiedän tää lähtee ihan kohta lapasesta ja lujaa... :D 

Skip Hop koira - Aktiviteetti/Ensilelu. Siinä on yli 10 erilaista kehitystä ja oppimista tukevaa aktiviteettia ja kuulemma suosittu ja tietysti turvallinen. 

18+2 Neuvola ja avautuminen

Eilen oli taas neuvola pitkästä aikaan lukemat 18+1.

Pissa oli puhdas niinkun aina tähän asti. Hemoglobiini oli entistä parempi. 111, 120, olleet aiemmin ja nyt oli jo 126! Rautalääkkeet loppuivat juuri sopivasti ja uutta kuuria ei tarvitse ainakaan toistaiseksi syödä. Verenpaineet ilmeisen hyvät. Entiset lukemat 114/60, 116/67, 116/70. Eilen 121/66.

Paino oli noussut ja kuulemma ihan pikkusen liikaa, mut mä en usko sitä kun menin neuvolaan suoraan kouluruokailusta, meillä oli oikeen herkkuruokaa, jälkkärit ja kahvit tarjottiin ja kaikkee, mie söin kun pieni porsas :D Kotona ei oo vaaka näyttäny noin. Sanoi kumminkin, et jos nousee yli 500g viikkoon, niin joudun sokerirasitustestiin. Mä yritän pitää huolen etten joudu sokerirasitukseen vaikka joulu onkin. Ärsyttää kun on kaikkea herkkua tarjolla pian niin pitäs olla "dieetillä" .

Mutta silti ärsyttää, ei kauheasti luo itsetuntoa kun neuvolassa painoa tarkkaillaan noin paljon, sehän on neuvola eikä mikään painonvartija kerho! Raskaana olevan naisen tuleekin nostaa painoa, ja mun paino edelleen normaalipainoisen kohdalla painoindeksissä, ettei huolenaihetta ole. Eri asia jos olisi jo valmiiksi paljon ylipainoa ja näin et siitä olisi jotakin haittaa jo. Mutta mulla ei todellakaan oo mitää raskausdiabeetestä ettäs tiedätte! NIh. ::D Kiukkuna oon :D Oon sentään 172 pitkäkin ihminen ja monet kaverit vieläkin sanoneet, vaikka huomanneet et massu kasvaa, ettei sitä muuten musta huomaa kun en oo silleen pyöristyny muilta osin. :D Niin ärsyttää. Mut parempi unohtaa koko paino juttu.

Muuten kaikki hyvin. :) Kuunneltiin sydänääniä ja siellä Huiman sydän löi ja syke vaihteli 130-150 välillä suunnillleen. Neuvolakortin ' Liikkeet ' - kohtaan tuli ekaa kertaa yksi + merkintä. Tämänkin kirjoituksen aikana Huima on monta kertaa potkinut että ne alkaa voimistua siitä, tuntemukset.

Tänä aamuna vaatteita pukiessani huomasin peilistä et arpia tullut rintoihin, tuonne kainalon lähettyville sivuille, ja myös masuun pari pientä. Tästä se alkaa.

Miten kukaan voi valmistautua siihen että menee pilalle? Miten tähän ajatukseen voi tottua jotenkin? Mä en ehkä osaa? Itseasiassa tuntuu pian, että koko raskaus aika on mulle yhtä taistelujen aikaa. Mä en vaan ole sinut asioiden kanssa mitä tässä tapahtuu. Olispa jo kaikki ohitte. Ei kaikilla ehkä vaan koskaan tuu sitä oloo et hei katsokaa kaikki oon raskaana ja elämä on ihanaa! Mua ainakin väsyttää ja ärsyttää vähän väliä ja kaikenlaista vaivaa riittää. Nyt on tullut liitoskivut mukaan ja tää masun kasvu tekee välillä kipeetä. Ensin kasvoi tissit ja nyt masu ja kumpikaan ei tunnu hyvältä. Mun sisko yritti lohduttaa , ettei kukaan äiti tästä nauti. Ne nauttii sitten lapsesta ja sen kun saa , kaikki tuollaiset unohtuu. Ja arvetkin haalenee. Paljon äitejä jotka pelkää synnytystä mutta kun joutuu tuskailemaan puolivuotta ja lopussa tekisi ihan mitä vaan että saisi odotuksen jo loppumaan. Ja kaikkeen on aina lääke synnytys , sanoo mun sisko. Se on tooosi lohduttavaa se, kun siihenkin on vielä pitkä aika.

Mä alan väsyä odottamiseen jo alkumetreillä. Nyt kun kaiken pitäisi olla ihanaa ja mun oikeen hehkua. Musta ei tunnu hehkuvalta. Itseasiassa olen alkanut tuntemaan ihan liikaa kaikenmailman negatiivisia tunteita. En tiedä miten muuten avautuisin kuin kirjoittamalla. Ja oikeasti, pelottaa. Kaikki jotenkin pelottaa ihan kamalasti. Tulevaisuus pelottaa. Miten mä tulen pärjäämään tämän kaiken kanssa. Meillä on kolme aktiivista treenattavaa koiraa ja tämä omakotitalo, kissat ja sitten tulee vauva joka varastaa kaiken huomion. Mun tulee olla joka tilanteessa sitä vauvaa varten ja olla 24/7 sen vauvan kanssa. Mä en tiedä miten mun käy. Mä olen ollut tähänkin asti niin huono käsittelemään painetta ja väsymystä, tekemään kotitöitä. Pelkään että musta tulee huono äiti ja huono vaimo. Huono koiran omistaja ja epäonnistuja. Tämä on kamalaa kun synkkä pilvi meinaa peittää mielen.

Ulkonakin sataa vettä ja maa on kuravelliä. Ärsyttää. En ole jouluihminen sit ollenkaan ja nyt vähätkin joulumielet on rapisseet pois. Hmph.

17+5

Masu on alkanu viimeinkin kasvamaan! Mä jo mietin koska se alkaa! Nyt näkyy pieni masu mullakin! Olin viime TO-PE reisussa Helsingissä opintomatkalla ja kuulin monelta ihmiseltä, että nyt masun jo huomaa! Hihii! Kuvat otettu tänään 16.12.2013

Ps. Minulla on toivomus. Tahdon kirjoitella "tuntemattomana" eli jos tunnistat minut kuvasta, tai muuten tiedät, niin kunnioitathan yksityisyyttäni, etkä "paljasta" henkilöllisyyttäni :) 

17+0

Ärsyttää oikein kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Kaikki tuntuu koko ajan niin normaalilta.
Olo on niin normaali ollut oikeastaan läpi tähänastisen raskauden. Höh. No pientä kerrottavaa kyllä löytyy.

Oltiin viime perjantaina itsenäisyyspäivänä Kaija Koon keikkaa katsomassa. Siellä kävi varmaan yhtäkkiseltään niin kova jytinä, että loppuillasta sain tuntea selvää liikettä ja potkuja masusta. Sen jälkeen oli muutama päivä taukoo, etten tuntenut mitään. Eilen taas tunsin vähän liikettä masusta. Ihmeellistä <3 <3 <3

Kaija rokkaa! :D 

Kontrolliultra rv16

Tänään 16+1. Eilen olin isommassa cityssä käymässä ja aamusta oli kontrolliultra. Ensin kävin kätilön huoneessa se kyseli mun vointia ym, mittas verenpaineen ja mitäs muuta. Sen jälkeen hetken odottelin ennenkun pääsin lääkärille sinne ultraukseen.

Järkytyksekseni lääkärinä toimi mies. Höh. Ei siinä muuta se sanoi et ota pöksyt pois jne ja mä sitten otin ja kävin istumaan siihen penkille/sängylle. No sitten tää lääkäri ilmoittaa et kone meni jumiin ja joku 4 minuuttia kesti ainakin et koko järjestelmä sammui ja käynnistyi uudelleen. Heti käynnistymisen jälkeenkään kone ei meinannut suostua yhteistyöhön ja siinä mä olin ilman housuja ja ihan kauhusta kankeena. Mä en vaan ollut valmistautunut mieslääkäriin...

No sit viimein päästiin aloittamaan, se teki gynetutkimuksen ja totes et paikat kunnossa ei näy mitää verta tai muuta ja se olikin tiedossa kun vuotoja ei oo tullut enää pariin viikkoon vai miten, en osaa just nyt laskea niin tarkasti mutta saanu olla ihan rauhakseen niiden puolesta. Myös kivut on kadonneet. No sitten se kattoi vähän sillä sisäultralla mut vaihtoi melki heti siihen ultralaitteeseen millä ultrataan masun päältä. Se vasta kiusallista olikin kun ei ollut vieläkään housuja jalassa. Sori jonkun mielestä tää voi olla jotenkin hauskaa, mut mä en vaan yhtään ollut kotonani siinä tilanteessa :-D..

No pian kaikki huolet unohtui kun päästiin itse asiaan. Siellä mä näin vauvan liikuskelevan innokkaana ja vähän se siinä teki pikasen mittauksen, katsoi missä istukka on ja sit lopulta mun pyynnöstä katsoi sitä sukupuolta. Lääkärimies oikein zoomas vaavin jalkoväliin ja mä oon aika varma että se on poika, kumpi meille tulee. Mä en oo mikään salailija luonne ja mä todella ootin tuota tietoo joten ajattelin teillekkin jakaa :D Viikkoja on tietysti vasta 16 ja näin, mutta ei siitä mielestäni voinut erehtyä... :-D

Mutta rakenneultrassa 7.1. asia sitten paremmin varmistetaan kun tutkiskellaan perusteellisemmin. Tuon kontrolliultran aihe oli kuitenkin katsoa et kohdussa kaikki hyvin, missä istukka ja ettei näy hematoomia taikka muuta. Lapsivettä normaalisti kuulemma ja kaikki muutkin mitä se tutki ja katsoi ja saneli koneellensa kuulosti hyvältä. Ei tarvetta enää kontrolleille, kaikki hyvin. Jeee :-)

Vaunut.. Check!

Tänään hain meille vaunutkin kotiin. Me koottiin ne ja noin, mut muistin vasta jälkeenpäin, (kun vaunut oli jo taas kasassa) et olisinhan mä jotain kuvia voinut ottaa. Oon kuitenkin pitkästä päivästä niin väsyksissä etten jaksanut alkaa uudestaan kokoomaan niitä joten tässä on pari kuvaa vaunuista kun ne on kasattu. Kyllähän jotakin selvää saa. NE ON HIENOT <3 <3 <3

2 pakettia sinulle.

Siis minulle! Jee! Icebug kengät tuli ja niitä on nyt testattu, aivan mahtavat! Istuvat, tukevat, ja pohjassa kunnolla pitoo liukkaillekkin keleille! Kiitos ihana avomieheni <3 Sitten tänään viel tuli toinenkin paketti, sieltä löytyi 5kpl äitiyshousuja! 4kpl farkkuja ja yhdet siistit mustat suorat housut. Mun anoppi on maailman paras! Luulin et oli ostanu mulle yhet housut mut niitä tulikin viidet! Kiitos! :) Ja kuinka ihana olikaan saada nämä housut päälle <3 Istuu niin hyvin nämäkin ja tukee eikä ole yksikään nappi taikka vetoketju puristamassa. <3 Pelottaa vaan, nämä on aivan mun omaa kokoa mut mä oon paisunut :( alotus painosta tullu jo 5 kiloa lisää.. Paino nousee vähän liikaa jo pikkuhiljaa varmaan.. Nää ei varmaan yhdetkään housut mahdu päälle kovin kauaa, tällä menolla :( Mut kuvassa näkyy uudet kengät ja yhdet saaduista farkuista päälläni.

Hormonihirviö talossa 15+5

Ihan kamalaa. Mä kattoin äsken 'Mcleodin tyttäret' joka on yks mun lemppariohjelmista nykyään. Viime jaksossa päänäyttelijä kuoli, ja nyt vietettiin niitä hautajaisia. Rääyin ihan sellasta huutoitkua ja mies kysyi ensin itkenkö mää ja tuli sitten katsomaan, nauroi maha kippurassa mulle ja toi nenäliinaa. Kysyi, että mitä helvettiä täällä tapahtuu ja siis mua itkettää edelleen nytkin ja mun itkua kesti tunti mitä se ohjelma kestää ja vieläkin nenäliina kädessä pidättelen. Mut on vallanneet hormoonit sitten varmaan mä oon ihan kamala!!!itteäkin naurattaa ja hävettää mutten vaan voi mitään, vaikka yritän.. Ja palelen kaiken aikaa. Onko se normaalia? Mulle myöskin sanottiin, että hormonit vaikuttaa myöskin lihaksiin, ilmeisesti, koska tänään havahduin siihen, että kävelykin sattuu, mä en saanut syömisen jälkeen astioita nostettua pöydästä, ja miehen piti auttaa mut sohvalta ylös kun en omin voimin päässyt. Kipu on ihan hirveä. Mä ihmettelin että mitä oon oikeen touhunnut kun on niin pirun kipeet selkä ja takapuoli mutta... Hormoonit ilmeisesti...

Joulukuu

Tämä on niiin hassua ja ihmeellistä. Kuinka onnellinen musta on yhtäkkiä tullut! Ja ihan näyttää siltä että olen kipeä koska touhotan kaikkea hymyssä suin mitä en yleensä ikinä tee, esim. yhtäkkiä vaihdoin verhot joulukuosiin, laitoin punaisen pöytäliinan ja värkkään kaikkia ihan höpöjuttuja mitä minä joka en ikinä tähän mennessä ole joulusta pitänyt. Nyt en malta odottaa jouluruokaa ollenkaan. Enkä ennen ole ostanut joululahjojakaan mutta tänä vuonna vaan mietin koko ajan mitä hommaisi kenellekkin lahjaksi. Ihan omituista.

Päätin juuri että meille tulee joulukuusi ja teinkin kauppalistan johon tuli kuusenjalka ja koristeita, alusmatto, pari joulukukkaa ja kynttilöitä, yksi pöytäliina lisää ja kranssi oveen. Oon juonut glögiä ja tehnyt joulutorttuja ja musta on tullut ihan jouluhöperö nyt kun vaihtui joulukuu. Tämä on kamalaa ja ihanaa. Mutta naurattaa vaan. Siskoni sanoi että "toi on sitä hormoonihuurua parhaimmillaan!" ja mua nauratti niin paljon kun heräsin siihen todellisuuteen että niin taitaa ollakkin. Oon ihan hormoonien vietävänä!

No mutta ei kai se haittaa, pitää nauttia tästä niin kauan kun se on positiivista hormoonihöyryilyä, enkä ole vielä riehunut tai itkeskellyt turhista, mutta sekin on ilmeisen odotettavissa mitä on muilta odottajilta lukenut ja kuullut..

Mä oon kyllä ihan hömppä, kun pitää saada yhtäkkiä tehtyä ja sisustettua tätä kotia, kai se on joku pesänrakennusvietti mussakin heräämässä! Mutta mietin että kun odottaa Huimaa ja senkin takia sitten ens joulunakin pitää olla joulu vaikkei se raukka siitä mitään vielä ymmärräkkään varmaan mutta täytyyhän lapsella olla joulu ja nyt täytyy mukamas olla muutenkin, vaikka on vaan ajatus siitä lapsesta, tai onhan se nyt vähän enemmän kun ajatus, mutta... :D