Hölpöttelyä

Ekat vauvaostokset. 

Värit sopii kummalle vaan, mut silti niin toivoisin että se on poika. Mä siis NIIN toivoisin poikaa mutta miehen (T) kanssa päädyttiin sihen, että tyttö tulee ja oon jostain syystä ihan varma että on tyttö tulossa. Siis tiedän, että oon nyt ihan hassu. Tää onkin mun salainen vauvablogi johon kirjoitan kaikki hassutkin jutut. Tosielämässä raskaus on alussa, joka ikinen päivä pelkään, inhoon ja ällöksyn ja vieroksun ajatusta että odottaisin vauvaa, ja sitä että asiasta pitäs ihan tosi kertoa lähipiirillekkin joskus. Tosielämässä oon yllättävän negatiivinen, mutta sitten kuitenkin istuskelen netissä katselemassa millaisia vaunuja voisin ajatella ostavani ja odotan ekaa neuvolaa kuin kuuta nousevaa... :-D Joo. Siis tosielämässä oon ihminen joka sanoi ettei hanki ikinä koskaan lapsia ja elää vaan koirien kanssa koirapiireissä, treenaa treenaa ja elelee elämäänsä. Oma veli sai justiin pari viikkoa sitten komian pojan vaimonsa kanssa ja viime viikonloppuna syntyi miehen T:n parhaalle kaverille tyttövauva. Kun kuulin että synnyttäviltä osapuolilta toiselta oltiin leikattu väliliha auki ja toiselta oli muuten vaan "paikat revenny" niin hyvä ettei jalat lähteny alta ja alkanu kuvottaa. Mä oon varma että mun vartalo menee ihan pilalle ja blää. Tää on niin uutta mulle. En ole vielä meinannut löytää tämän asian niitä hehkuvia puolia. Mä en vaan ole sellainen. Pelkään kuollakseni sairaaloita ja piikkejä ja kaikenmaailman toimenpiteitä jo muutenkin. Mä oon varma että kuolen tai jotain sinne päin. Ehkä tää tästä. Ehkä viimestään kun on ekaa kertaa kokenut tän kaiken ja voi EHKÄ todeta niinkun melki kaikki muutkin tuoreet äidit että mikään ei ole hienompaa kun saada oma lapsi syliin ja muutenkin kaikki pahat unohtuu. No kattotaan miten mun sitten myöhemmin käy... 

Citymarketissa oli hedelmät eurolla! :-D Oli pakko ostaa. Terveellisiä vitamiineja :-)
On tuolla taustalla kyllä aiemmin ostetut appelsiinit ja banaani ja kaverin omenapuista kerätyt omput :-)

Vitamiineja ja kirppariostokset

Lähettiin hakeen keskustasta apteekista odotusajan vitamiineja sun muita mitä neuvolantäti puhelimessa käski käydä ostamassa. Ostin samalla reissulla myös panadol särkylääkettä kun se on kuulemma sopiva särkylääke odottavalle äidille. Löydettiin apteekista tarvittavat ja oltiin kävelemässä eläintarvikeliikkeeseen ostamaan koiranruokaa nuorimmaisellemme koiralle, niin sitten huomattiin kirppis jossa ei olla ikinä vielä käyty. No piti se käydä katsastamassa. Sieltä löytyi kaksi bodya, sen väristä että sopii tytölle taikka pojalle oikein hyvin, ja puoli potkuhousut. Ne oli niin kauniit ja halvat, uuden veroiset kumminkin ja tutta-merkkiset, pakko oli ostaa jotkut ekat vauva ostokset :--D Onko musta nyt tulossa ihan "pössö" ? Ensin olin sillain EIII miks just mulle käy näin?" -tyylillä, ja nyt oon ostelemassa jo kaikenmaailman tarvikkeita vaikka mennään ihan alkumetreillä. Höpsö tuleva äiti, ei täs muuta!

Soitto ja mietteitä

Tänään soitin neuvolaan. Sain ajan kuukauden päähän , eli 24.10. Mietin, jotta voisin soittaa huomenna uudestaan sinne ja koittaa vaihtaa ajan perjantaille, niin tuleva isi pääsisi myös mukaan ensimmäiselle neuvolakäynnille.

Noin muuten kuulosti se neuvolan täti mukavalta naiselta, sanoi että täytyy mennä nyt hakemaan odotusajan vitamiineja, foolihappoa,D-vitamiinia, Rautaa, ja vaikka mitä se luetteli. Sanoi että apteekista osataan kyllä auttaa. Ohjeisti että jos tulee pahoinvointia ja oksettaa, pitää syödä kuitenkin vähän koko ajan, ei epäterveellistä naposteltavaa, vaan hedelmiä tai leipää tms. Sitten sanoi että on tosi hyvä etten polta tupakkaa ja ohjeisti jättämään myös alkoholin kokonaan (-no tietysti, ajattelin, luurin toisessa päässä) Sitten se kattoi koneeltaan niitä kun eilen kävin ultrassa terveyskeskuksessa varmistamassa sen raskauden ja sen, kuinka pitkällä jo ollaan, luetteli koneelta eilisen lääkärin kirjoittamia mainintoja, siitä että raskaus on kohdun sisäinen ja sydän lyö voimakkaasti pienellä ihmisen alulla. Hassua ajatella. Olen vieläkin vuoronperään paniikissa ja vuoronperään odottavaisella mielellä. Kai tämä kaikki kuuluu asiaan! ? :-)

Mitähän sitä pitäisi alkaa ostelemaan vauvaa varten, ja missä välissä hankintoja kannattaa tehdä. Kaikki on niin alussa vasta, ei olla kumpikaan perheenjäsenillemme vielä kerrottu. Ajateltiin kertoa sitten kun ollaan käyty ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Tai en tiedä uskalletaanko ollenkaan. Kai sitä pitäisi uskaltaa. :--D Mutta eipä ole kiire huudella asiasta, ei olla kerrottu vielä kenellekkään, ei sitten kenellekkään , oma paras ystävänikään ei vielä tiedä. Voihan se olla että koko juttu paljastuu jo viikonloppuna taikka ensi viikolla mutta katsotaan, kuinka kauan maltamme olla hiljaa. :-)

Odotus alkumetreillä

Onko normaalia että tunteet heittelee ja vie mua 6-0. Tänään on jo itketty ja oltu muutenkin ihan muissa maailmoissa kaikkien miljoonien ajatusten kanssa. Ihan kummallista. Enkä taaskaan tiedä mitä olen tekemässä, mihin ryhtymässä, mitä oikeen yritän ja teenkö nyt kumminkaan oikein ja ääää. Kai nää alun shokit ja muut stressailut tästä tasaantuu..?

Tänään oli myös eka ultra. Koko "homma" on ihan alussa jossain 6 vkolla mennään vasta, vähän reilu. Lääkäritäti oli todella mukava ja loi muhun uskoa että me pärjätään kyllä. Silti sanoi että mitä ikinä päätänkin, se on mun oma elämä jne. Ei saa antaa ihmisten liikaa vaikuttaa. Mutta jos kaikki nyt vaan hyvin menee niin kyllähän me ollaan ihan alettu valmistautumaan siihen että meistä on tulossa oikea perhe ja tulevan vauvan laskettu aika olisi 21.5.2014 Hauskaa, se on oma syntymäpäiväni tuo 21.5. :--)

Uuden alku

Jännää jännää jännää. Mun sisällä kasvaa pieni ihmisen alku. Tänään piti käydä terveyskeskuksen laboratoriossa antamassa vielä näyte ja positiivinenhan sekin oli. Viime perjantaina kun tein testin kotona, se oli positiivinen myös ja mä oon panikoinut siitä asti. Ihan hulluna. Oon ollut ihan rikki ja pinossa ja kaikki on mennyt ihan miten sattuu. Kipeenä olo ei ole yhtään helpottanut tunnetiloja. Nyt kuitenkin alkaa elämä voittaa. Ollaan puhuttu avomiehen kanssa asiasta ja pyöritelty asiaa mielessä ja tultu siihen tulokseen että pientä ihmettä aletaan odottamaan, ja valmentautumaan ajatukseen että perheeseemme syntyy ensi vuonna uusi perheenjäsen, pieni poika tai pieni tyttö. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ultraan käy seuraavaksi tie, koska ei ole täydellistä varmuutta siitä, missä mennään, miten pitkällä jne. Sen jälkeen ensimmäinen neuvola. Kirjoittelen lisää myöhemmin. Moi!