Vieläkin olllaan yhtenä kappaleena. Jotenkin tylsää kun ajattelin että tää tyttö olisi mukamas kiireinen mutta pyh! Taitaa miun hautomat lapset olla vaan kuin liimattuja. Ilmeisesti niillä vaan on niin hyvät oltavat kohdussa ettei sieltä ole kiire pois, hah :)
Mulla on jo tosi hyvä mieli ja jotenkin sillon viime keskiviikkona ku sielä sairaalassa yhtäkkiä ne alkoi käynnistyksestä puhua alkoi myös pelottaa onnistuuko käynnistys ja mitä tulee tapahtumaan ja jotenkin oli myös taka-raivossa pieni surku siitä että en tulisi kokemaan spontaanisti käynnistyvää "tavallista" synnytystä mistä olin haaveillut. Nytpähän siihen on vielä toistaiseksi mahdollisuus. Toivon että synnytys pian alkaisi käynnistymään itsekseen.
Tänä aamuna olen käynyt isommalla hädällä neljästi ja jotenkin sitä vaan vahtaa itsessään ja kehossaan kaikenmaailman "merkkejä" synnytyksen lähenemisestä ja joka vessareissulla toivoo näkevänsä limatulppaa tai jotain konkreettista esim että lapsivedet menis tai jotain että tietäisi jotta nyt ollaan lähellä H-hetkeä mutta äääh! Mietin tietyst mielessäni voisiko tämän aamunen vessassa ramppaamnen kuitenkin olla joku merkki siitä että lähellä ollaan! :D
Tiedän, että joka tapauksessa lähellä ollaan, onhan nyt jo näin paljon viikkoja ja päiviä kasassa :D Ettei tarvi olla edes meedio tietääkseen että pian tapahtuu. Mutta kuinka pian, se onkin toinen juttu. Sitä ei kukaan osaa ennalta tietää, ei auta kun odottaa.
Tänään mies lähti jo varmaan viideltä aamulla kohti vanhempiensa kotia hakemaan Huimaa, jossa reipas 2vuotta ja risat oleva poikamme vietti ekaa kertaa koko viikonlopun ilman kumpaakaan vanhempaa mukana :) Ehkä tohtii jatkossakin päästää poikaa mummulle ja papalle viikonloppua viettämään siis, kaikki meni kaikinpuolin hyvin. Mulla oli tänään luksus aamu, siis sellainen aamu mitä en tule kokemaan varmaan ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Sellainen aamu että nousin sängystä vasta klo 11 ja aamukahvini sain rauhassa juoda kera muhkean aamupalan ja kasan herkkuja kanssa. Sain katsella ihan rauhassa omia ohjelmia telkkarista eikä tarvinnut katsella piirrettyjä eikä kukaan odottanut mun tekevän yhtään mitään. Talo oli hiljainen mutta hyvällä tavalla, aurinko paistoi pihalla ja menin vain terassille istumaan ja fiilistelemään. Niin hieno aamu, niin kaunis ja mahtava, myrskyn jälkeen aurinko ja tyyntä, kovia kokeneet puimatta olevat pellavapellot maisemana, eikä ketään näkynyt missään. Olin vaan minä.
Nyt on täydellinen olotila. Olen niin levännyt ja pirteä kaikinpuolin olo on todella hyvä. Nautin. Perheen miehet palasivat juuri kotiin joten täytyy lopettaa. Nostan tekemäni lasangen uunista ja syödään yhdessä päiväruoka ja vietetään kiva päivä yhdessä.
Palaan taas huomenna! -Wilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti