Aloitettiin ottamalla käyrää. Sitä otettiin joku 20 minuuttia mutta kaikki näytti oikein hyvältä. Lääkärille piti päästä siitä suoraan mutta lopulta sitä odotettiin tunti ja viisitoista minuuttia. Huh.
Odotellessa vauva riehui masussa ennen näkemättömällä tavalla. Miestäkin nauratti ja hirvitti kun hän katsoi sivusta, mahani heilui ihan holtittomasti ja tunsin suurta liiketta ja muljuntaa ja kuin vauva olisi samalla hetkellä puskenut joka ikisestä kulmasta ulos yrittäessään tulla vatsanahkan läpi.. Puolivitsillä sanoin miehelle et katso nyt aivan varma oon että nyt tää tyyppi kääntyy kuule ja mies vaan puhisi et joo varmaan... :D Sitten alkoi mulle tulla jo vuosisadan nälkä. Oltiin ennen sypekeskustelua jo kauan sitten käyty syömässä yhdet sämpylät. Aamulla kotona varmaan jännitti niin paljon etten osannut syödä aamupalaa. Kello alkoi lähentyä puoli kolmea iltapäivällä eikä oltu syöty oikein mitään.. Sitten päätin mennä kysymään luukulta missä kestää. Juuri kun kävin luukulta kysymässä onko meillä edes mitään lääkäriaikaa niinkuin sovittu, sanoo kätilö selvittävänsä asian, huusi meidän sukunimeä huonoa Suomea puhuva lääkäri, arabimies ja pyysi mukaansa.
Katsottiin miehen kanssa toisiimme ja ajattelin vain mielessäni: "Ei voi olla totta! Tuollaisenko kanssa nyt pitää ihmetellä kääntämistä, magneettikuvauksia, päätellä synnytystapaa ja keskustella hiivoista ja kohtutulehduksista ja ties mistä, antakaa mun itkee!!!!!!!! "
Alku ei lähtenyt hyvin. Hän ei ollut lukenut mitään tietojani ennakkoon, hän ei tiennyt mistään mitään. Yhtäkkiä hän oli määräämässä mulle antibiootteja muuten vaan, en ottanut vastaan. Ei keskustelu edennyt mihinkään kun ei ollut yhteistä kieltä. Sitten kun sanoin perätilasta hän sanoi että ultrataan nyt ensin. Mietin vain, että luojan kiitos. Noh, hän ei saanut nimeäni ultrakoneeseen, soitteli hoitajaa avuksi, mä nousin välillä pystyyn, ettei tule huono olo siinä selällään, geelit jo pitkin mahaa.. Lääkärimies intti vain onko käyrää otettu, onko käyrällä tänään??? Ja mä sanoin että kyllä on, mutta ei se mihinkään auttanut. Viimeinkin lopulta hän sai ultran toimimaan ja nimeni näkyviin kun hoitaja auttoi ja sitten alettiin.
Kaikkien kolmen hämmästykseksi ensimmäisenä ultraan osui vauvan pää! Ihan niin alhaalta alavatsalta kun saattoi. En meinannut uskoa :-D Ultrattiin vauvan mittoja monesta kohtaan, napanuoran- ja aivojen virtauksia, lapsiveden määrää ja istukkaa ym . Kaikki kuulemma kunnossa. Painoarvio kuulemma ihanteellinen keskikäyrän päällä, arvioksi annettiin noin kolme kiloa. Oltiin onnesta soikeena tietenkin. Helpottuneita. Ei tarvinnut alkaa kääntämään vauvaa ulkopuolelta tai tehdä kamalia sektio taikka käynnistyspäätöksiä tai muutakaan. Kaikki kuulemma hyvin eikä kontrollejakaan tarvita! Kysyi kuitenkin vielä mitä mieltä itse olen, ja vastasin, jotta jos minä saisin itse päättää ottaisin vielä kontrollin kyllä, mielenrauhan vuoksi ja mies oli kiltti ja sanoi että sitten tehdään niin. Saimme kontrolliajan päivälle ennen laskettua aikaa 24.8. Tasan kolmen viikon päähän. Näkee sitten vielä ainakin kertaalleen vauvan tarjonnan, alakerran kypsyystilanteen, vauvan kokoarvion ja muutoinkin onko kaikki ok edelleen istukan kanssa ja näin pois päin.
Sanottiin vain että nyt saa vain odottaa normaalia alatiesynnytystä ja sen spontaania käynnistymistä. Niin paras uutinen voi hitsiläinen!!! <3 Niin onnellinen nainen. Mä niin toivon että kaikki menisi hyvin!! Lääkäreitä ei muita sitten ennen synnytystä ole, neuvola on kerran pari ainakin vielä (seuraava 10.8. tulossa). Ei ollut lääkärikäynti mitä odotin, ja tärkeitä asioita jäi puhumatta mutta olen vaan onnellinen ja tyytyväinen tähän. Saan ehkä sittenkin ihan tavallisen alatiesynnytyksen ihan luomusti käynnistyen toivomme näin!!!!
Seuraavaksi menen vyöhyketerapiaan ensi maanantaina :) Otan sen rentoutuksen ja synnytykseen valmistautumisen puolesta, nyt kun ei tarvii vauvaa ilmeisesti käännellä. Sanon vielä että vauva on korkealla ja voi möyriä menemään ja kääntyä mutta tahdon uskoa ettei pieneni enää tahdo kiusata äitiä ja uskon että pysyy pää alaspäin loppuun saakka. Nyt teen kaikkea ihanaa ja koitan nauttia loppuajoista kaikin tavoin kun voin vain <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti