Olen tehnyt sukulaisten kanssa sellaisen kilpailun jossa kaikki arvasi vauvan syntymäpäivän. Ensimmäinen arvaus osui eiliseen ja valitettavasti tämä 18.8. veikkaaja pettyi yhtä paljon kun minäkin, ei tullut vauvaa eiliselle. Seuraavana on mun oma suunnitelma 20.8. päivästä ja sitten äitini veikkaus 21.8. sitten tulee isäni veikkaus joka on kuulemma varma päivä kun on Varman nimipäivä eli 23.8. :D Seuraava siitä onkin 26, 27, 28, 31. päivät ja sitten se mun alun alkaen veikkaama päivä 5.9. saa nähdä osuuko tyttö millekkään arvatuista päivistä. Tää skabailu tekee tästä loppuodotuksesta vähän hauskempaa :D
Huiman aikana ei kukaan veikannut oikein. Ensimmäiset arvaukset osuivat sillon 14.5. ja viimeinen taisi olla 28.5. Tomas syntyi lopulta 30.5. :D Käyköhän samoin nytkin. Olen luvannut yllättää oikein arvanneen sukulaisen jollakin tosi kivalla yllärillä mutta en itsekkään vielä tiedä mitä se voisi olla. Jos jollakin on joku hauska idea niin antaa tulla! :)
Masukuvan sain otettua vain puhelimella, ja sitä oli pakko leikata kun mä oon just vasta herännyt ja tukka oli ihan apua ja naama ihan apua ja koko makuuhuone ihan sotkunen ja apua. Vaikken oo normisti ihan kauheen tarkka, mut joku roti sentään :-D Kuva siis eiliseltä 39+0 :)
Se ihmeen verinen/vaaleanpunainen ei oikein mikään vuotokin loppui seuraavaan päivään mennessä, eilen ei siis tullut enää mitään semmosta. En tiedä mitä oli. Keskiviikkona joka tapauksessa mulla Seinäjoella se lääkäri, kun ei enempää tullut eikä ole kipuja ja vauva liikkuu ylihyvin niin varmasti kaikki on ihan kunnossa! :)
Harkkasupistuksia on niiin hirveesti koko ajan, että alkaa käymään tylsäksi. Toivoo vain että lenkkeilyllä, jumppapalloilulla, ja kaikenmaailman tekemisillä (kuten 3 ässää) saisi jotain aikaiseksi mutta ei. Harkkasupistuksia ei muuten edes ole liikkeessä vaan ne vaivaavat levossa ja istuessa. Tosi jännä... Saisivat kyllä jo siitä napakoitua. Tänään kun mies tulee töistä lähdetään tosiaan anoppilaan viikonloppua viettämään ja hartaasti toivon , että tyttö lähtisi syntymään kun olisi Huimalle hoitopaikka sielä mummulassa sitten suoraa. Kaikki olisi helpompaa, ei tarvitsisi stressata siitä Huiman hoidon järjestymisestä yhtään... On se vähän stressaavaa kun tunti sairaalaan synnyttämään ja anopilla menee meille sellanen puolitoista. Mutta eipä vauhdikkaasti sujunut ensimmäinenkään niin tuskin tämäkään mut vähän se stressaa kun on tollanen pieni mies jota ei voi yksin mihinkään jättää. Meillä ei oo täälä oikein ketään muutakaan. Naapurit on kyllä ihania ja ovat lupautuneet auttamaan jos tulee oikein hätä. Niin se vähän helpottaa :)
En kerkiä tens laitteesta tehdä teille nyt kirjotusta ennen sunnuntaita/maanantaita. Katsotaan jos en oo synnyttänyt niin sitten kirjottelen siitä kun ei mulla varmasti muutakaan tekemistä ole kun reissulta palaamme :D
Vau.fi sivustolla viikosta 40. kerrotaan seuraavaa: Vauvan koko nyt noin 3400g ja 49cm
Sitten lopussa on tälläinen ihana teksti:
Muista, että voit luottaa kehoosi ja elimistöösi: se ei jätä sinua pulaan! Ihanteellisin ja riskittömin on tilanne, jossa synnytys käynnistyy luonnollisella tavalla. Anna siis kehon käyttää tarvitsemansa aika – olet jo odottanut yhdeksän kuukautta. Yritä valmistautua siihen, että vielä voi kulua viikko tai vaikka kolme. Kerää voimia suurta päivää varten.
Tee viisaita valintoja: moni on saanut huomata, että huonon myöhäiselokuvan katsomiseen käytetty aika olisi kannattanut käyttää nukkumiseen. Kuulostaako ikävältä? Supistukset alkavat usein yöllä, eikä kukaan tiedä milloin. Jos nukut yösi huonosti, kannattaa yrittää torkahtaa päivällä. Tässä vaiheessa et voi etukäteen tietää, mitä seuraava yö tuo tullessaan. Yhtä ennalta-arvaamatonta tulee elämä olemaan pienen lapsesi kanssa – monen monta vuotta eteenpäin!"
Sen takia mäkin varmaan joka ilta meen jo kahdeksan maissa sänkyyn, nukun päikkäreitä, selkeästi kehoni sanoo, että nyt on hiljentymisen aika, aika kerätä voimia ja levätä. Pian aika koittaa :-) Tomaksesta supistukset alkoivat yöllä kahden jälkeen ja sen jälkeen sitä helvettiä kestikin sellaiset kolme päivää.. Että jos taas on sama edessä, tämä lepäily ja oleminen vaan, ei varmasti tee nyt huonoa. Osaan erilailla nyt suhtautua kaikkeen ja tunnen jo olevani erilailla valmis synnytykseen. Kun on kerran kokenut supistuskivut ja sen tilanteen, tietää mitä täytyy nyt tehdä toisin, että varmemmin onnistuu. Toivon kovasti onnistunutta alatiesynnytystä. Edelleen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti