Edelleen yhdessä koossa

Olisimpa ollut aamulla kirjoittamatta ennen lähtöäni synnytysvastaanotolle. Tää päivä on ollut todella täynnä tunnemyllerrystä raivoromahduksesta sataan itkuun ja niin pettynyt olo. Että luvataan ja innostetaan odottaja turhaan jotta tulet ja vasta vauvan kanssa lähdet pois niin sitten kun menin aamulla synnärille niin odotin sielä kaks tuntia turhaan jotta sitten lääkäri pyytäö huoneeseen ja sanoo jottei ne nyt käynnistäkkään synnytystä. Anoppi on vienyt mut sinne ja Huima lähtenyt sinne sadan kilometrin päähän mummulle ja mies töissä mullei ollut edes kyytiä eikä mitään pois sieltä. Niin romahdus oikeesti. Kävelin kymmenen kilometriä ja toivoin että synnytys vaan siitä käynnistyis että olis saanut haistattaa sielä kaikille pitkät, mutta aivan turha toivo.. Se millä tavalla ne sai poljettua mun hyvät tsempit pohjamutiin ja pelottelivat sektiolla sielä ja kuinka käynnistyskin tulisi olemaan ihan susi ja kaikki menisi pieleen on jotenkin niin asiatonta. Mä oon niin vihainen ja ajattelin jopa vaihtaa synnytyssairaalaa. Kaikki usko ja luotto meni. Keskiviikkona tosiaan päivä kontrollikäynnillä sielä alkoi sillä että hoitaja alkoi puhumaan et synnytys on päätetty lääkärin toimesta käynnistää ja ballonki asetetaan ja mitä kaikkee sitten tietty ite ihan paniikissa kun tulee niin yllättöen ja sitten lääkäri viittas kintaalla kaikki noi puheet roskikseen. Sitten kuitenkin käynnistysaika varattiin ja sovittiin tälle aamulle ja tilaa piti olla ja oikein synnytyslääkäriäki siinä jututettiin ja tehtiim selvä suunnitelma ja me on kaikki kotopuolessa järjestetty ja sit käännyttävät sielä vaan tosta vaan pois sieltä. Mä oon niin pettynyt :(