RV 41+0

Voi tuskainen olotila. Mä kuolen tänne. Supistelee kipeästi. NIIIIN KIPEÄSTI! Tätä on jatkunut jo 36 tuntia. Olin sairaalassa nukkumassa viimeyön kipulääkkeiden turvin mutta eipä niistä paljon hyötyä ollut ja olin paljon väsyneempi palatessani sieltä kotiin kuin levännyt. Ja niiin pettynyt. Ei tullut eilenkään vauvaa meille. Tänään taas kotona. Mä en voi uskoa tätä. Supistukset alkoivat 27.5. Klo 2:20 ja tulivat heti säännöllisinä 10 minuutin välein. 10 minuutin välein tulivat heti ja niin kipeinä, mutta väli ei tiheentynyt. Kipu kyllä yltyi, tuli aamu, tuli päivä, aina vaan 10 minuuttia väliä. Supistuksen kesto noin 1 minuttia. Sitten väli alkoi tihenemään viimein, ensin 8 minuutin välein, sitten 7, sitten jo 4-5 min välein. Meiltä on tunti sairaalaa joten päätin että lähdetään synnärille ajelemaan kun supistusväli oli tuon 4minuuttia 15.30 maissa iltapäivällä. Saavuttiin sairaalaan ja siellä menin samantien käyrille makaamaan johon piirtyi tasaiseen vauvan sydänääniä jotka olivat erinomaiset, myöskin supistuksia tasaseen tahtiin. Sisätutkimuksessa kuitenkin selvisi että yli 12 tunnin kipeä supistelu ei ollut saanut kohdunsuulla paljoakaan vielä aikaan. Sormelle auki mutta kohdunsuu edelleen takana ym.. No sanoi meille, että lähdettäisiin kaupungille kävelemään jos saataisiin vauhtia synnytyksen alkamiseen. Menimme sitten ja kahdeksalta illalla palasimme sairaalaan. Taas käyrille ja sisätutkimuksessa selvisi että ei vielä oikeastaan minkäänlaista edistymistä kohdunsuulla. Käyrillä maatessa supisteli niin kamalasti ja ottivat meidät miehen kans sitten perhehuoneeseen yöksi, kun olemme sen verran pitkältä kuitenkin ja että saisin kerättyä voimia. Kahdeksan maissa illalla mennessä jo sain kolme tabletti kipulääkettä. Ei auttanut. Yhdeksältä sain kankkuuni piikin joka teki olon toodella huonoksi ja oksensinkin sen johdosta. Ja menin ihan muille maille. Yöllä vaikutus alkoi lakata ja sain uuden piikin ja mulle osattiin antaa sitten pahoinvointilääke samaan syssyyn. Sitten sain edes unta aamuyöstä vähän. Kipulääkkeiden johdosta supistukset laantuivat ja hetkeksi ns. hävisivät. Lääkärille pääsin aamulla kymmenen maissa. Hän ei suostunut vauhdittamaan synnytyksen alkua eikä käynnistämään eikä tekemään muutakaan. Sisätutkimuksessa kuitenkin irtos limatulppa ja kohdunsuu oli pehmennyt, kanavaa oli ollut viimeksi nyt sitä ei ollut enää nimeksikään ja olin kahdelle sormelle auki. Jotakin edes siis! Mutta ei tarpeeksi että synnytys olisi mitenkään kunnolla käynnissä. Kotiin piti lähteä. Nyt täällä ollaan. Olen lämmittänyt kauratyynyä, ollut kuumassa suihkussa, koittanut olla vain ja rentoutua. Mä kuoleeen! Nyt supistusväli ollut sairaalasta lähdettyä koko ajan 7 minuuttia. Edelleen saman verran on tuo väli. Supistukset ovat aina vain kipeempiä ja kestävät aina sen 1-2minuuttia. Huima saisi jo tulla ja päästää äidin tuskistaan. Jos tätä kestää 3.6. asti jolloin on yliaikaiskontrolli, en tiedä onko musta enää mitään jäljellä silloin.

40+4

Ei merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä. Eilen oli jo taas niin toiveikas olo, kun ravasin vessassa isolla hädällä ties kuinka monta kertaa pitkin päivää ja pissalla tietysti kanssa. Olin aivan varma että nyt jotain tapahtuu mutta ei. Tässä sitä taas ollaan. No, näämpähän tulevan Suomen pelin illalla telkkarista kun ei ole mitään tapahtumia.

Kyllä turhauttaa. Taas heräsin kun äitini soitti että kuinka menee? Siis että alkaako jo synnytys pian. No ei vieläkäkään mitenkään, tylsää on, ei vieläkään tietoakaan vauvasta. Vitutuskäyrä nousee heti aamusta vaikka tiedän että lähipiiri tahtoo vain hyvää mutta kyllä minä sitten ilmoitan kun tapahtuu...

Odottelen nyt vain yliaikakontrollia joka on ensi keskiviikkona, ja toivon että tajuaisivat /pystyisivät jo käynnistellä. Tietysti parempi olisi jos luonnollisesti tuolta ulos tulisi, mutta kun tuntuu niin toivottomalta... Pelottaa ja ärsyttää jokainen yli mennyt päivä, enkä mä vain suostu odotella sinne 42 viikon yli mitenkään.

Saa luvan tulla jo. Kirjoituksessani ei ole varmaan päätä eikä häntää. Ärsyttää niin paljon että pää halkeaa.

Viimepäivinä mua on kiusannut tuskaiset liitoskivut, mä hajotin itseni koiran kanssa agilitykentällä ja nyt olen ollut jo pari kolme päivää aivan huolella invalidi. Kivut on järkyttäviä ja särkylääkettä on kulunut jonkin verran. Myös kauratyynyä pitänyt lämmitellä kipujen hellittäjäksi vähän väliä. Kävely, makaaminen, istuminen ja kaikki sattuu. Lantio/nivusalue on riekaleina.

Pelottaa etten kohta kykene enää alateitse synnyttää vauvaa jos on tosi iso ja olen nyt hajottanut itseni tällä tavalla. Kyllä on itkettänyt oma tyhmyys. Mä en näiden kipujenkaan takia tahdo enää pitkittää raskautta... :(

Se maaginen päivä!

Ei, en ole vieläkään äiti, mutta tänään on se toinen maaginen päivä, mun laskettu aika, eli tänään raskausviikko 40+0 pyörähti käyntiin :-)

Aamulla heräsin hyvin hyvin pettyneenä. Mitään ei ollut taaskaan yöllä tapahtunut. Ei tullut taaskaan "lähtöä" eikä muutakaan. Aamulla nousin ylös, lähdin koirien kanssa ja kuuntelin lintujen sirkutusta koirien nauttiessa aamuauringosta ja luonnosta. Tulin sisälle ja aloin tekemään pannukakkua. Ärsytti niin paljon , ihan kaikki. Sitten kun sain pannarin valmiiksi ja mies oli herännyt, syötiin pannaria yhdessä ja juotiin aamukahvia, mä jotenkin piristyin. Eihän mulla ole asiat ollenkaan huonosti. Ei auta itku markkinoilla. Ei kannata surra. Kyllä se vauva sieltä tulee kun on tullakseen, ihan oikeasti, yksikään ei ole sinne masuun jäänyt koskaan. Joten nyt vain hengittelet ja otat loppuajan levon kannalta. Kaikki on hyvin ja vauva kyllä syntyy sieltä ennen pitkään tavalla tai toisella... :-P

Neuvolaan suuntasin seuraavaksi ja viimeistään siellä päiväni kirkastui. Neuvolatäti sanoi että on hyvin kiinnittynyt vauva nyt yhtäkkiä! JEEE!!!!! Ja SF mittakin kertoi sen puolesta koska oli pienentynyt! Olen ensimmäistä kertaa raskaudessani SF mittani kanssa keskikäyrällä! Hahhah... Mut siis JUHUUU! Muutenkin kaikki oli erinomaisen hyvin verenpaine, hemoglobiini, pissatesti ym. Niin joo. Painan nykyään sen 90kiloa. Tänään neuvolan vaa'assa pompsahti lukemat 90,2kg. Huhhuh. En olisi uskonut että koskaan painan näin paljoa mutta näköjään sitten... :) Uutta aikaa en muuten enää neuvolaan saanut, mutta lähete Seinäjoelle yliaikaiskontrolliin kyllä. Ehkä se on ensi viikolla jo, sitä odotellessa.

Kuvassa RV 40+0. Nyt toivotaan että Huimapoika sieltä päättäs pian saapua <3 <3 <3

39+4

Tänään kävin sairaalassa makoilemassa käyrillä kun oli taas niin kovin hiljaista masussa. Ensin käyrä oli tasaisempaa, otettiin sitä lisää, sitten alkoi käyrälle piirtymään toivottua vaihtelua ja vauva muutenkin heräsi. Ihana juttu kaikki siis hyvin. Painoarvio oli nyt jo 3,7kg ja todellakin toivoisin Huiman jo tajuavan että nyt on todella hyvä aika syntyä!!! Romahdin henkisesti kun sisätutkimuksessa selvisi kohdunsuun olevan edelleen kiinteä/kiinni ja kaulaa jäljellä kolmisen senttiä. Tää ei ole todellista. Vauvakin on vielä aika korkealla/pää liikkuu. Aivan toivotonta. Taitaa olla rv42 ennenkö mun poitsu tulee ulos. Varmaan sillonkin käynnistyksellä. Huoh.

39+2

Huomenta!

Varmaan ekaan kertaa johonkin viikkoon, nukuin kokonaisen yön. Tai, no, kun laitoin illalla herätyskelloa, se näytti että herätykseen aikaan reilut 6h , ja pissallekkin heräsin kerran tai kaksi kertaa. Mutta unta. Mä olen valvonut ja valvonut ja valvonut viimeyöt lähestlkoon ilman mitään syytä.

Vähän on närästellyt, jalkoihin särkenyt, mutta perjaatteessa olisin joka yö voinut nukkua hyvin jos olisin unta saanut. Unettomuus on alkanut todella verottaa loppuodottajan fiiliksiä, mutta nyt taas tuntuu että olisin täynnä jotain uudenlaista elämää :D

Ihanaa. Kyllä uni vain tekee hyvää. Harmittaa kun kaikki sanoo koko ajan, että nyt pitäisi nukkua kun se on vielä mahdollista. Mutta eipä tule nukuttua enää tässäkään vaiheessa. En ymmärrä. Joku sisäinen levottomuus, en tiedä mikä, tekee sen ettei unta ole vain tullut vaikka kuinka väsyttäisi.

Olen muuten menettänyt toivoni kaikista synnytystä edeltävistä merkeistä. Mulla oli jo pari viikkoa sitten maha ihan sekaisin koko ajan ja tuntui oikeasti siltä että koko suoli tyhjenee kun koko ajan piti ravata vessassa. Noh, ei se sitten lopulta mitään tarkoittanut vaikka kovasti odottelin, että alkaa tapahtua.

Sitten varmaankin joskus sen jälkeen, tuli monien päivien kestävä unijakso, jolloin olisi voinut vain nukkua ja nukkua ja nukkua ja nukkua....... Olin taas varma, että nyt alkaa tapahtua. Että kehoni jotenkin kerää voimia tulevaan. PYh ja PAh mun tilanteessa.

No sitten on tullut esim hyvin vetistä valkovuotoa, kun muuten raskausaikana valkkari ei oo ollut ollenkaan mun kiusana. Yks päivä mun housut kastu niin, että oli pakko soittaa synnärille, etten oo varma mitä tää nyt on. No kai se sillonkin vain sitä valkkaria oli. Lueskelin sitten nettiä ja monien loppuraskaudessa samaa vaivaa. Joillakin tarkoittanut jotain, joillain ei. Mä olen jälkimmäisessä ryhmäss.......

Sitten tuli tämä unettomuus. Olin lukenut, että jotkut ovat ennen synnytystä omituisen levottomia eikä uni vain tule, alitajunnassa jotenkin tietää että pian tapahtuu tai jotain. Ei näytä tapahtuvan... ;)

Supisteluista, mulla on ollut lähinnä pelkästään kivuttomia harjoitussupistuksia. Olen lenkkeillyt vielä viiden kilometrin lenkkejä, ravannut rappusia, harrastanut seksiä, juossut metsässä pomppien kantojen yli, syönyt tulista ruokaa, saunonut normi ja savusaunassa, siivonnut melkein joka päivä, aloittanut kotona epätoivoisia projekteja, jos jou jäisi vaikka kesken, ei, olemme miehen kanssa saaneet kaikki aina valmiiksi.

Olemme rakentaneet, rempanneet, maalattu koko talon alakerta, ihan kaikkee.. Tuntuu että voisin mennä vaikka laskuvarjo- tai benjihyppäämään, eikä mitään tapahtuisi sittenkään. Tuntuu toivottomalta.

Mutta nyt ollaan jo niin pitkällä, laskettuun aikaan ei ole enää kuin viisi päivää!!! Kyllä se sieltä tulee viimeistään parin viikon sisällä ja se on lyhyt aika se! :)

Mietteitä synnytyksestä

H-Hetki lähestyy koko ajan hurjaa vauhtia. Eilen lähti käyntiin uusi raskausviikko, rv 39. Tänään siis 39+1 ja se tarkoittaa jo 40.raskausviikkoa jolla kuljetaan. Hurjaa. Aivan uskomatonta ja jännittävää. Tämä on se viimeinen loppusuora ihan oikeasti. Huh!

Tänään käytiin mieheni kanssa synnytyssairaalassamme tutustumiskierroksella. Joka torstai 14-15 siellä on avoin kierros tuleville vanhemmille. Käytiin synnytyshuoneessa,synnytyskylpylässä,ja siellä vuodeosastolla katselemassa ja kätilö kertoi sairaalan tavoista ja mahdollisuuksista, ynnä muista asiaanliittyvästä.

Oli todella mukava päästä viimein käymään siellä, nyt kun mies on kesälomalla niin hän kerkisi mukaan kun hänen ei tarvitse töissä jumittaa :)

Tutustumiskäynti sai ajattelemaan enemmän synnytystä ja jotenkin konkretisoitui viimeistään nyt: Pian olemme mekin siellä tositoimissa. Hurjan jännittävää, ei voi paljon muuta sanoa. Kyllä toi etumassi alkaa olee jo nii iso että poitsu saisi jo mielellään päättää syntyä! On mulle muutenkin herkut maistunut ja vaaka näyttää pian lukemaksi 90kiloa. Huhheijaa :D

39+0

Ajatuksia jotka tuli mieleen sairaalan tutustumiskäynnin jälkeen: Tahtoisin ammeeseen lilluttelemaan, en tahtoisi epiduraalia (enkä muita selkäydinpuudutteita, eikä kyllä ilokaasukaan liiemmin houkuttele), toivoisin meille perhehuonetta pitkän matkan takia, kivunlievitykseen/rentoutumiseen liikkumista, musiikkia, jumppapalloilua, kauratyynyjä, kaikkee luonnonmukaista... Jotakin kohdunkaulan tms puudutetta ja muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä voisin ehkä kokeilla ja mahdollisesti sellasia aquarakkuloita....

38+2

Vieläkin ollaan yhdessä koossa! Mä olen lopettanut nyt viimein koulun ja ottanut levon kannalta. Oon mä kotona sitten touhunnut senkin edestä, ja olin mä kyllä tänäänkin koulussa muutaman tunnin :'D Mutta hiljentymistä on havaittavissa. Väsyn nyt todella nopeasti entiseen verrattuna. Jalkani tulevat helposti myös kipeiksi että astuminen ja kävely tekee pahaa. Mutta eilenkin lenkkeilin koiran kanssa viitisen kilometriä aivan reippaasti. Loppumatkasta olin kyllä varma etten selviä kotiin ja synnytän tienvarteen, mutta päästiin kunnialla kyllä kotiin ja vielä hyvää vauhtia. Enkä synnyttänyt sitten kotonakaan.

Fyysinen olotilani on ihmetyttänyt minua tähän asti. Olen selvinnyt ilman minkäänlaisia tai ainakin hyvin olemattomilla selkäkivuilla ja muutenkin jaksamiseni on ollut erinomaista koko odotuksen. Tuntuu ihmeelliseltä, että olen näin pitkällä/viimeisilläni raskaana ja aina vaan jaksan "painaa pitkää päivää" ja olla reipas. Ihanaa että olen voinut nauttiakin tästä odotuksestani, eikä ole tarvinnut hukuttaa päiviä valittamalla erimoisia vaivoja. Onhan nyt välillä ollut valituksenkin aihetta TOTTAKAI mutta sillain kokonaiskuvallisesti jos tätä odotusaikaa nyt miettii, niin helpolla olen päässyt.

Pahoinvointia ei ole myöskään ollut ja närästys on nyt vasta loppuraskaudesta tullut kiusoiksi. Renniellä, piimällä sun muilla olen kuitenkin vielä pärjännyt hyvin. Vaikka lääkäri kyllä kirjoitti kunnon närästyslääkkeellekkin reseptin, ei ole sitä tullut haettua. Ja hengissä ollaan edelleen luojan kiitos. Välillä tässä lopussa toi närästys on ollut jotain ihan tajunnan räjäyttävää, huonolla tavalla. Kaikki sisuskalut tulessa, kurkkua polttaa, selkään pistää, sellaista jotain aivan hirveetä. Mutta noin pahoja närästyksiä on ollut ihan kerran tai muutaman kerran korkeintaan ja sen kanssa on pystynyt elämään. Kyllä olo on välillä ahdistavakin ja öisin tulee valvottua kyllä . Kaikenkaikkiaan mulle itselle henkisesti raskaampi tämä loppuodotus paljon kuin että olisi fyysisesti kovilla. Tahtoisin jo odotuksen olevan ohi.....

Nyt mennään jo tosiaan 39.raskausviikkoa, netissä sanotaan tästä viikosta seuraavaa:

""Tämän viikon alussa sikiö on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja sikiö reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Nyt kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään.""

Toissapäivänä kävin neuvolassa. Vauva ol sellaisessa asennossa että neuvolatäti ei enää ollut aivan varma olisiko vauva enää oikein päin. Ultralla sitten tarkistettiin ja luojan kiitos pää oli alaspäin :) Huonot uutiset: vauva ei ole ollenkaan kiinnittynyt ja majailee jotenkin tosi ylhäällä nyt. HUOKAUS. Se on pian heinäkuu ennenkö tuo poikanen päättää syntyä :( SF oli 35 nyt ja verenpaineet,pissa yms mitä tarkistettiin olivat kaikki ok. Ei siinä sitten paljon muuta. 

Olen ostanut vadelmanlehtiteetä ja istunut koko päivän jumppapallon päällä haarat leväällään. Luin että se voisi auttaa vauvaa löytämään väylä lähtökuoppaan, ja helpottais kiinnittymistä. Vadelmanlehtitee on varmaan aivan huuhaata, se kuulemma vahvistaa kohtua ja aiheuttaa supistuksia ja voi nopeuttaa synnytystä, mutta ei mulla oikein usko riitä. Olen juonut kahtena päivänä sitä nyt n.4kuppia päivässä eikä mitään..................

Olen vielä jaksanut kuitenkin aivan hyvin.. Neuvolaan pyöräilin toissapäivänä 5 kilometriä ja kotona tulee touhuttua. Olo on tosiaan aivan hyvä. Henkisesti olen aika rikki. En vain malta enkä jaksa enkä muutakaan. Olen kuin pahainen kakara mielen myllerryksissäni. Kiukuttaa, väsyttää, sitä sun tätä. Millon mitäkin. Painan ihan näillä näppäimillä 90 kiloa. Mä en vaan ala. Tekee mieli nytkin huutaa ja kiukuta. Paino nousee ja mä en enää tahdo sen nousevan!! Mun masu on ihan pilalla. Täynnä arpia. Mun maha ollut yksi ainoista asioista mistä oon tosiaan pitänyt kehossani. Argh.... 

Välillä supistelee oikein kunnolla, koko ajan harjoitussuppareita jotka ovat kivuttomia. Mutta ei mitään. Ei sitten yhtään mitään. Ei näy limatulppia eikä muitakaan merkkejä synnytyksestä. Suolen toiminta on ollu jotenkin erikoisen hyvää ja ajattelin heti sen olevan joku merkki. Ei taida olla koska mitään ei tapahdu. Kerran olin varma että nyt synnytys on lähellä, oli vain sellainen olo ja pissatti paljon. No ei sittenkään. Yhden kerran pikkuhousut oli aivan märkänä ja olin varma sen olevan lapsivettä. Ei tainnut olla.. Pari päivää mä nukuin suunnilleen kellon ympäri ja toivoin että luonto jotenkin valmistaisi mua tulemaan ja saisin kerätä viimehetkellä voimia ja synnytys olisi lähellä. No ei sittenkään. Todella turhauttavaa............... 

38+0

Lapsen tuleva kummitäti osti hienon Suomi-haalarin. MM-jääkiekko alkoi tänään :)