Tulin vaan kertomaan, ettei täälä vieläkään mitään ole tapahtunut :) Varmasti mennään pitkälti yli lasketun ajan tässäkin raskaudessa. Ei ole tyttö yhtään sen kiireisempi kun isoveikka aikanaan masukkina :)
Ei oikein mitään fiiliksiäkään ole. Kaikki päänsäryt, mahan tyhjennysoireet, väsymys, kaikki maailman ässät ja chiliruokakonstit ja kyykkimiset sun muut jumppapalloilut, himolenkkeilyt, savusaunat ja konstit maan ja taivaan väliltä on kokeiltu ja ne harjoitussupistuksetkin ovat loppuneet. Vauva on rauhoittunut ja seki on monien lähteiden mukaan "merkki" alkavasta synnytyksestä mutta pöh ei mulla ainakaan. Ei myöskään tunnu että vauva olisi porautunut yhtään paremmin lähtökuoppiinsa, sillä ei tunnu haarovälissä kipuja eikä kävely edelleenkään ole vaikeaa.
Että se siitä. Toivo on mennyt. Tämä 23.8. oli isäni veikkaus vauvan syntymäpäiväksi "Se on Varma päivä! Hän sanoin kun on Varman nimipäivä. Mutta pöh. Yön nukuin tosi hyvin (tai olisin nukkunut, mutta Huima on tulossa kipeäksi ja herätteli noin tunnin välein :( Ei tullut lähtöä vaikka toivoin taas niin kovaa salaa siitä.
En ole oikeastaan vieläkään kyllästynyt raskauteen tai mahaan. Mulla on iha hyvä näinkin. Kova synnytyskuume ja malttamattomuus ja halu päästä synnyttämään ja imettämään ja aloittaa uusi luku elämässä kyllä jyllää lujasti. Mutta max 2 viikkoa niin nyytti on sylissä. Kyllä tän pienen ajan jaksaa vielä tosi hyvin.
Huomenna on viimeinen lääkäri+ultra sairaalalla ja odotan malttamattomana mitä sielä sanotaan, vauvan tarjonnasta, koosta, kohdunsuun tilanteesta ym. asioista.Aika oli jo 8:30 ja sen jälkeen suunnitelmissa kiertää kirpputoreja ja käydä oikein herkkulounaalla jossakin hyvässä paikassa syömässä :-) Vähän stressaa kun Huimalle ei ole hoitajaa eikä hoitopaikkaa eikä mies pääse mukaan. Mun on siis pakko ottaa poika mukaan ja kuumeisesti mietin sotasuunnitelmaa kuinka selvitään kun niihin toimenpidehuoneisiin on lasten tuominen kielletty.... Ajattelin ottaa repun täyteen herkkuja ja pyytää erityislupaa saada poika mukaan, istutan sen penkkiinsä syömään herkkuja ja toivon parasta. Ei siinä käynnissä kuitenkaan niin hirvittävän kauaa aikaa mene, että luulis, että onnistuttais siinä missä neuvolakäynneilläkin onnistutaan.
Toivon että selvitään. Kirjottelen taas kuulumisia viim. torstaina kun tulee 40+0 täyteen :)
Kyllä se vaavi sieltä tulee,kun on aika! :) Mä en oikeestaan yrittänyt mitään kippaskonsteja vauvan ulossaamiseksi, vadelmalehtiteetä join silloin tällöin mikä mun mielestä vaikutti siihen, että supistukset olivat alun alkajaan heti voimakkaita, mutta voihan se olla että olis ollut muutenkin. :D Lähti sit ite syntymään 37+6 vaikka vielä kaks päivää ennen ei ollut toivoakaan, että vauva olis lähtenyt syntymään, niin epäkypsät paikat. Vauvan kääntöyritys tosin saattoi vaikuttaa tuohon. Mutta sitten illalla vaan kun otin rennosti alkoi yhtäkkiä jomotus alaselässä ja pari tuntia siitä kipeät ja tiheät supistukset. :)
VastaaPoistaTsemppiä viime metreille! :) <3
VastaaPoista