4vkoa mittarissa

Hei meidän HuimaPoika on tänään 4viikkoa vanha. Jännä kuinka nopeasti aika menee. Olen ollut niin kamalan väsynyt tekemään mitään ylimääräistä, että kirjoittelu on jäänyt. Nyt ajattelin laittaa kuulumisia.

Meille kuuluu siis hyvää. Poika on täysi-imetyksellä ollut tämän ensimmäisen kuukauden ja kasvaa todella hyvin. Neuvolan täti kävi eilen ja painoa tulee jotakin reippaat 250g viikossa, vaikka kuulemma 150grammaakin viikkoon riittäisi. Syntymäpaino oli tosiaan 4006g ja nyt paino 4770grammaa.

Meillä tosiaan ekan viikon aikana jo mentiin syntymäpainon ohitte sadalla grammalla ja tosi hienosti muutenkin kasvanut. Se on tosi pitkä poika, mutta pituutta en ole saanut kun neuvolasta ollaan tultu kotiin, kun mitta on siellä neuvolalla vaan. Ekat 50-56 senttiset vaatteet on kuitenkin laitettu jo pois. Jos muuten mahtuisivat niin pituus ei riitä punteissa tai hihoissa.

3viikon ja 3pv:n iässä alkoi kyyneleet tippua itkiessä. Ja 3viikon ja 4pv:n iässä ensimmäinen tarkooituksellinen hymy saatiin. Siitä seuraavina päivinä meille ollaan hymyilty paljon. :) Hyvin kehittyy.
Vitsi kun tänäänkin mietin pojan viihtyessä leikkimatolla babylandiassaan, hirveästi toimitti ja tarttui monen monta kertaa roikkuviin rinkuloihin että kyllä se on jo niin kehittynyt siitä kun se oli vastasyntynyt.

Virkkupoika, jaksaa olla aina vaan pidemmälti hereillä ja on tosi kova "höpöttelemään" ja tarkkaavaisena seuraa ympäristöä. Eilen leikkimatolla vahingossa kierähti mahalta selälleen!!! :D Aivan ihana pikkutyyppi. Ristiäiset on kolmen viikon päästä 19.7. ja silloin pieni saa nimen. Pidämme juhlat kotona ja kauheesti stressaa koko juhlat! Tietysti! :D

Masuvaivatkin on helpottaneet. Ja D-vitamiini Relatipat käytössä.

Vaivoja kaikenlaisia

Voi mun tyytyväinen vauva on vaihtunut vatsavaivoja valittelevaan vauvaan. Masu vaivaa kovasti. Olen koittanut olla juomatta kahvia ja syömättä sitä sun tätä, en ole huomannut vaikutusta vielä . Toivotaan että nää helpottaa! Vaunuissa poika nukkuu hyvin ja autossa, ja babysitterissä silloin kun tärinätoiminto on päällä. Pystyasento on hyvä pojan mielestä, jos menee vaakaan niin heti valittelee.

Sitten toinen vaiva: Sammas. Tänään huomas mun sisko että vauvan sisähuulessa alhaalla on valkoista, sitten tutkimalla näki että kielessäkin sitä on. Mun rinnoissa ei näy merkkiä sammaksesta, ei vielä ole toivottavasti kovin paha siis. Hain sitruunaa ja vichyä kaupasta ja kokeilen kotikonsteilla. Puolukkakin kulemma saattaa tepsiä. Toivotaan et päästään nopeasti eroon tästä ikävästä vaivasta! Lastenneuvolasta tullaan kotikäynnillä loppuviikosta tai ens viikon alusta. Perjantaina pitäisi aloittaa d-vitamiini kun vauvalle tulee 2 viikkoa ikää.

Noin muuten meillä menee erinomaisen hyvin. Poika syö ja nukkuu ja seurustelee paljon, sopivassa suhteessa ja on vatsavaivoja lukuunottamatta kauhean ihana tyyppi ja vaikuttaa muun ajan todella tyytyväiseltä. Maito vaikuttaa riittävältä. Yöt menee parilla-muutamalla syötöllä ja meillä nukutaan puoli ysiin aamuisin, sit tankkkauksen ja vaipanvaihdon jälkeen torkutaan vielä kymmeneen tai puoli yhteentoista, sitten jaksetaan seurustella hyvin tyytyväisinä :)

Ensimmäinen kylpy oli kotona meillä viime perjantaina. Se meni hyvin ja vauva ei huutanut, tuntui tykkäävän vaan.. :) Mun sektiosta toipuminen on nyt alkanut viimeinkin kunnolla, ei tarvi enää ottaa särkylääkkeitä ja melki pystyy normaalisti elämään muutenkin. Ihanaa! Haava on siisti ja kaikki ookoo..

En tässä kerkiä enempiä kirjotitelemaan tähän hätään mutta palailen taas! :)

1vko vanha baby

Tasan 1 vko synnytyksestä ja olen 13 kiloa kevyempänä kun ennen synnytystä. Luojan kiitos lisäkilot karisee un niitä tuli niin paljon. 

Poiijan kanssa menee tosi hyvin. Kahtena päivänä jo ulkoiltu. Tänään kävi terveydenhoitaja poistamassa mut sektiohaavasta hakaset ja punnitsemassa poitsun. Kyllä on valtavan hyvin kasvanut kun oli jo 4100g ja risat :D Eli syntymäpainokin on jo ohitettu melkein 100grammalla viikon jälkeen :D Ihana pieni mies. Kauhean tyytyväisen oloinen ja virkeä tapaus hän on. Isän ja äidin silmäterä :)

Hakasten poisto ei tuntunut missään. Turhaan jännitin. Muuten sitten höpöteltiin synntyksestä ja vähän kaikesta, tulevista jutuista, ehkäisystä etc. Sain jälkitarkastusajan neuvolalääkärille myös heinäkuun alkuun. 

Pikkuinen on täällä!

Ompas kestänyt kirjoittelu.

Olen ollut tuskaisen kipeä siitä asti kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Lopulta kävi niin että "tehtiin" meidän poikaa kokonaiset kolme päivää. Tämä mamma oli kyllä erittäin tuskainen ja loppuun palanut kun viimeinkin koitti se H-hetki. Kun supistuksia oli kestänyt jo ikuisuuden mitään tapahtumatta, (mulla ei paikat avautuneet millään) ja kun olin kahtena yönä ollut sairaalassa nukkumassa kipulääkkeiden turvin vaikka unta ei niistä huolimattakaan paljon saanut, päätettiin synnytys käynnistää.

Huomattiin että mun tulehdusarvot on kohonneet joten mulle aloitettiin antibiootit. Sain myös suoneen supistuksia voimistavia lääkkeitä ja kalvot puhkaistiin. Alkuun kokeilin keinutella jumppapallolla ja mennä eteenpäin ilokaasun turvin mutta koko kehoni oli niin turta jo edellisistä päivistä että lopulta päädyin ottamaan epiduraalin. Se veikin ihanasti melkein kolmeen vuorokauteen kivut pois kokonaan ja saatoin oikeasti -levätä-. No kun olin kunnolla nukkunut jo pitkät pätkät niin huomattiin että kohdunsuu on edelleen sielä missä oli ollut saliin tullessakin. Kätilöllä alkoi mennä otsa kurttuun.

Mulla oli aina vain noussut korkeampi kuume ja olin ihan loppu kun epiduraalikin alkoi jo hiipua, oli mennyt jo ties kuinka kauan. Kätilö huomasi että vauvan päässä on iso pahka johtuen kun on avotarjonnassa tulossa väärin sieltä. Sitten pyydettiin lääkäritkin paikalle ja kun hän oli ultrannut ja ollut huoneessa pienen tovin, sanoi vain että "ei tässä nyt ole muuta vaihtoehtoa kun mennä kiireelliseen sectioon." Syynä juurikin äidin infektiotila - lapsivesi ja kalvojen infektio ja mitä niitä nyt oli ja synnytyksen edistymättömyys/vauvan väärä tarjonta. Mä aloin tärisemään ja itkemään se oli todella pelottavaa.Sain kolmoisantibiootit suoneen ja puudutuksen ja leikkaus alkakoon. Onneksi se oli nopeasti ohi ja lopussa häämötti maailman ihanin palkinto. Ihana pieni terve poikavauva syntyi viimein 30.5.2014 kellonaikaan 2:23. Poika vietiin leikkaussalista isän hoiviin ihokontaktiin kun mut "kursittiin kasaan".

Nyt mennään 3.6.2014 ja olen ollut jo vuorokauden kotosalla vauvan kanssa. Sairaalassa leikkauksesta toipuminen näytti ensin toivottomalta, mutta kun viimein päsin sängystä ylös , sen jälkeen joka kerta oli edellistä helpompi. Kahden päivän päästä vauvan syntymästä käppäilin jo sairaalan käytävillä , vaikkakin hissukseen, mutta kuitenkin :) Mulla oli koko ajan tulehdusarvot koholla ja sain antibioottia tipassa vähän väliä. Pojalle ei onneksi infektio siirtynyt. Parin päivän jälkeen maito alkoi laskemaan ja nyt 4 pv:nä se on jo aikalailla laskenut kivasti. Tissit on kipeät kun mitkä, kun eivät ole tottuneet imetykseen mutta pitää olla kärsivällinen :) Poika syö hyvin ja olen onnellinen että voin ruokkia lapseni näin! Poika oli syntyessään 4006g ja 53cm pitkä. Kahden päivän jälkeen paino oli 3800g laskenut normaalisti siis. Kotiinlähtöpäivänä eli tuosta seuraavana päivänä paino oli jo 3958g joten paino on nousussa tosi hienosti!

Mitä mun kuntooni tulee, olen ollut aivan sairaan kipeä ja olen edelleen. Kuitenkin tahdoin jo kotiin niin saa rennommin olla ja parantua kotosalla. Mulla oli edellispäivänä tulehdusarvot vielä pilvissä, joten kotiinlähtö ei ollut aivan itsestäänselvyys. Luojan kiitos ne oli sit laskenut sen verran että olivat "enää" 108. ja mut päästettiin kotiin. Perjantaina neuvolantäti tulee katsomaan mua ja poikaa kotiin, punnitsee pojan ja tekee muut tarkastukset, multa poistetaan leikkaushaavasta metallihakaset joita on kuulemma 16kpl. Jännittää.. Huomenna keskiviikkona pitää mennä tulehdusarvokontrolliin labraan, joten lähdetään ekaa kertaa huomenna vauvan kanssa "liikkeelle". Jännää.. :)

Siis huhhuh kuinka turvoksissa sitä ollukkaa tuos loppuraskaudessa, kävin mielenkiinnosta tänään puntarilla ja -10kg muutamassa päivässä vaikka mitään en oo oikeestaan tehnyt edes. Sit kokeilin piruuttaan laittaan kihlasormuksen sormeen niin hups vaa hujahti, ennen sitä ei saanut edes puoleenväliin. Nyt voi siis jossain kohti alkaa miettiin sitä naimisiinmenosormustakin kun sormet on taas normaalit. Sitten vasta tajusin peiliin katsoessanikin että naama on kaventunut varmaan puolella :D Voi kun kivaa kun saa oman kroppansa takasin.. :) 

Kirjoitan lisää ja paremmin heti kun pystyn. Nyt poika on päiväunilla joten oli hyvä sauma kirjoittaa pikana jotakin meidän ensihetkistämme...! Hyvää kesäkuuta kaikille lukijoille <3

<3 Meidän ihana poika parin päivän iässä sairaalassa,

seurustelua isimiehen kanssa vaipanvaihdon yhteydessä <3