Nyt jo kolmatta päivää mua vaivaa ihmeellinen euforia. Mä en tiedä kuinka mä tätä sanoiksi pukisin, kun en ole onnistunut selittämään tätä tuntemusta vielä kenellekkään niinkuin se oikeesti tuntuu. Todella outoo, en osaa tarkemmin kertoa.
Mun tuola jossakin keuhkojen tietämillä on sellanen "henki salpaantuu" fiilis. Kuin olisin menossa laulamaan suurelle yleisölle tai pitämään puhetta johonkin koulun liikuntasaliin koko koululle. Siis sellanen todella hämärä fiilis kun jännittäis jotain TODELLA paljon ihan niin että mahan pohjasta ottaa. Kuin tippuisin jostakin hissikuilusta tai taivaasta niin lujaa alas, etten voisi edes kiljua ja ottaisi vaan niin lujaa mahanpohjasta.
Olo on kuin vastarakastuneella. Tekee mieli nauraa. Perhosia mahassa. Kuin punastuisin ja tiedättekö kun se lämpö nousee "korviin asti". Hykerrellä kun on niin täynnä tunnetta ja ihastumista. Samalla vauva pyörii todella hurjasti ympäri masua ja supistelee. Mutta ei millään tavalla kipeästi, sillain et ns. vanne kiristäisi masun päällä, että sen tuntee kun se masu menee kovaksi palloksi muttei yhtään enempää tunnu kuitenkaan.
Ensimmäisenä päivänä tän alettu (lauantaina) olin varma et tämä tarkoittaa synnytystä. Oli vain sellanen olo et hitsi tänä illalla tulee lähtö! Oltiin matkalla miehen vanhemmille hakemaan koiria kotiin "kesälomaltansa", tosi mukavaa meillä oli. Mummu lupasi katsoa Huimausta ja me päästiin yhdessä miehen kanssa elokuviin, käytiin katsomassa the suicide squad, ja se oli molempien mielestä aivan sairaan hyvä :) käytiin myös saunassa ja vietettiin rennosti aikaa. Illalla olo vain voimistui. Halusin nukkumaankin jo sitten menin ja ajattelin et varmana lähdetään synnyttämään!
No ei lähdetty :D Seuraavana päivänä sunnuntaina tuo olotila palasi 12-13 aikaan päivällä ja kesti oikeastaan myöhään iltaan saakka. Enää en osannut muuta kuin ihmetellä, kun ei kertonutkaan synnytyksestä. Yöksi olo unohtui ja mentiin nukkumaan.
Tänään mies oli ekaa päivää töissä kesäloman jäljiltä ja olo on vaivannut taas jostain 14-15 asti ja tuntuu koko ajan voimistuvan taas iltaa kohti.
Todella todella hämärää. Mietin et mitä ihmettä tää tarkoittaa, kysyin yhdessä vauvan odottajien ryhmässä tästä, muttei kukaan osannut kertoa samanlaisia kokemuksia eikä veikata mihin tää voisi liittyä.
Mietin jo onko verenpaineissa häikkää kun ne on aina olleet matalat noin 115/59 muistaakseni ainakin lähelle tuota. No. Keskiviikkona on tulossa neuvola josko sielä selviäisi edes verenpaine-asia. Jotenkaan en kuitenkaan tunne oloani huonoksi tai että olisin jotenkin vaarassa. Vauvakin liikkuu ja muljuu mahassa etten voi olla huolissani siitäkään. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin?
Todella ihmeellistä, en osaa muuta sanoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti