Huima sairasti vauvarokon

Olen unohtanut kirjoittaa tuosta vauvarokosta. Kirjoituksessani "Huiman kesälomareissu" kerroin että poju sairastui kuumetautiin mutten enempää. Kuumetta, hyvin korkeaa sellaista kesti kolme päivää. Sitten yksi kuumeeton päivä välissä jonka jälkeen tuli koko vartaloon pistemäinen punoittava ihottuma. Koko tämän ajan Huima oli myös krätyynen, itkuinen ja kiukkuinen. Vatsa reagoi menemällä ripulille ja sekin kuului oirelistaan. Sitten sen ihottuman mentyä ihan tunneissa ohi, ei oo ollut enää mitään! Eli se tuli meille kuin salama kirkkaalta taivaalta, myös lähti samalla tavalla. Korvatulehdusta ei tullut vaikka yleensä kaikki menee pojalla aina korviin. Putkituksen jälkeen korvatulehduskierre on taltutettu mutta on niitä silti putkituksen jälkeenkin tullut useampia. Mutta selvästi alkaa korvien kanssa helpottaa :-) Että sellaista. Kirjoitan tämnkin ylös niin muistan varmasti myöhemmin. Voisihan sen tietysti vauvakirjaankin kirjata ylös... Hmm :-)

Epätoivoinen odottajako?

Nyt tunnen oloni aika epätoivoiseksi. Varasin ajan akupunktioon. Minä joka pelkään kuollakseni kaikkia piikkejä! Heh! Pakko kokeilla, niin kymmeniltä sivuilta lukenut kokemuksia loppuraskauden akupunktiosta ja sen rentouttavasta vaikutuksesta ja mahdollisuus saada poikki/perätilavauva kääntymään oikein päin. Aion kokeilla! Ajattelin sen kaikella tapaa varmasti olevan hyvä juttu. Kohtaan pelkoni, saadaan hermopinteitä ja jumitiloja avattua, kaikella tapaa rentoudun ja saan vielä hetken hemmottelua ennen H-hetkeä! Olen saanut paljon rohkaisua siitä, ettei ne pienet neulat paljon edes tunnu iholla paljoa, mutta voivat saada ihmeitä aikaan! Toivon että se auttaisi! Alla kuvituskuva joka löytyi googlen kuvahausta.


Siitä viikon kuluttua menen vielä testaamaan vyöhyketerapian, jota myös suositellaan loppuraskaudesta, käynnistämään synnytystä ja korjaamaan vauvan virhetarjontaa, myös vyöhyketerapian pitäisi olla rentouttavaa hemmottelua josta ei varmasti ole ainakaan haittaa..! Alla kuvituskuva jonka löysin googlesta.

Kuvia vaaan vol2.

36+0 eli 37.raskausviikko käynnistyy! Huih :)

Tuntuu ettei maha ole kasvanut hetkeen kokoa. Ihan hyvä niin, koska nyt on ollut viimeaikoina niin järkky helle, ettei ole ollut lihavalla helppoa :P En kuitenkaan hirveän huolissai ole kun vauva potkii ja vetelee kunnon kuperkeikkaa masussa edelleen tiuhaan ja voimalla. Jännittävä ajatella että viimeinen kuukausi hyvällä säkää enää jäljellä. Koko tähän astinen vuosi on ollut vain yhtä odotusta, ja nyt on enää loppumetreistä kysymys. Voi viude :)

Tein positiivisen raskaustestin 16.12.2015 ja ensimmäisessä ultrassa olin 5.1.2016. Ja nyt mennään jo ihan pian elokuuta ja elokuun pitäisi olla meidän vauvakuukausi! No katsoo nyt. Voihan se olla että menee syyskuun puolelle mutta voihan se olla että vauva syntyy jo piankin. Eihän näistä tiedä! 5 päivää synnytystapa-arviolääkäriin! Mä en malta odottaa... Viime maanantaina soitin synnytyspelkopolille ja rauhoittavaääninen kätilö kuunteli mun paniikkia ja itkua ja kertoi tulevan lääkärikäynnin kulusta ja mulle tuli heti parempi olo. Onneksi soitin. Kyllä mä selviin tästä kaikesta voittajana vielä :)

Sairaalakassin sisällön suunnittelua.

En oo vieläkään pakannut sairaalakassia. Tässä oon nyt sitten kaupasta ostellut jotain pientä eilisen aikana jota ajattelin kassiin pakata. Tänään varmaan reppusen pakkailen kun 36+0 päivä niin mielestäni aika hyvä päivä pakata jo kassi valmiiksi :D

Huimikselle on kyllä pakattuna valmiiksi reppu jos tuleekin äkkilähtö, joudun esim ambulanssilla menemään, naapurien kans sovittu, että Huimis pääsee siks aikaa heille hoitoon kun mies pääsee sitä hakemaan. Niin reppu on pakattuna jos yhtäkkiä menis vaikka lapsivedet tai jotain, kun ohjeena en saisi muulla kun ambulanssilla sitten tulla sairaalaan, vauva kun on niin ylhäällä ja väärässä asennossa voi se napanuora luiskahtaa sieltä jotenkin yök... Mies siis tällä hetkellä Kuusamossa meiltä 7,5 ajotunnin päässä, että toivotaan, ettei ainakaan nyt hänen poissaollessaan ala tyttömme syntymään...

Tällästä ajatellut pakata muunmuassa: Itselle imetysliivit, liivinsuojia, terveyssiteitä, mammapaita/mekko/imetystoppi, mukavat housut kuten ME& I merkin magic pantsit(voin suositella kaikille, niin mahtavan tuntuset päällä <3 ) legginssit, joku oma mukavalta tuntuva teeppari/yöpaita, pikkareita, sukkia, vauvalle kotiutumisvaatteet, niistä tulee viel kuvia tarkemmin kun saan päätettyä asun! :) Tässä kuvien muodossa viel lisää mitä lähtee laukkuun täytteeksi:

Suihkusaippua,Shampoo,Vartalorasva ja hammastahna. Lidlistä löytyi tälläset matkapakkaukset :)
Hammasharja ja hoitoaine lähtee näiden lisäksi ehdottomasti mukaan. Ja huulirasva!

Evääksi suklaisia välipalapatukoita :) Muita ajatelmia evääksi, hedelmiä, paljon juotavaa, pientä suolaista mutusteltavaa,.. Täytyy palata asiaan kun keksin mitä kaikkea keksin. Mutta ne tulee ostettua varmaan joka tapauksessa lähempänä h-hetkeä.

Tutteja. Huima ei paljon tuttia syönyt, ja taidettiin me saada sairaalasta tutti sille muutoinkin. Mutta ostimpa nyt..

Nännirasvaa!!! Maidon nousu oli aivan hirveätä tuskaa. En tiedä tarvitaanko tätä ensimmäisinä päivinä mutta varmuudeksi pakkaan mukaan kun kyse on niin pienestä paketista ettei se paljon tilaa vie. Mietin jopa rintapumpun mukaan pakkaamista. Tahdoin kotiin viimeksi niin äkkiä kun tisseihin sattui ne olivat niin täynnä ja vauva ei tyhjentänyt niin että se olisi helpottanut oloani. Manuaalisen aventin pumpun ajattelin ottaa mukaan jos vain saan sen mahtumaan...

Nännikumeja. En tiedä tarvitaanko näitäkään heti. Tai ollenkaan. Varulta lähtevät kuitenkin matkaan, eivät paljon tilaa vie :)

Kuvia vaan!

Vadelmanlehtiteetä, niin hyvää. Ei auttanut mihinkään Huimaa odottaessa mutta haksahdin nyt kuitenkin taas tähän hömppään. Jos ei muuta niin muuten vaan! :D

Vaippakakun mukana saatu ihana Ainupupu <3

Vaippakakku, kaikki härpäkkeet vietynä ympäriltä :)

Vauvakirja :) Samanlainen kun Huiman :)

Ikeasta ostetut pehmohelistimet :) Nämä tulevat pinnasänkyyn kun saan sen sisustettua! :D

Leikkimatto, niiin odotan kun tyttö pääsee ihmettelemään matolle! :)

Imetystyyny <3 <3 <3

Riippukehto ripustettu, sisustukset vain uupuu kuvista, kehto on valmiina, lisään huomenna kuvat!

Pinnasänky koottuna ja mobile kiinnitettynä, peitto ja patja ostettuna, huomenna saatte kuvaa sisustetusta pinniksestä, huomenna sen laitan valmiiks! :)

Neidin vaatekaappi nro 2 :D Huomenna lisään kuvan lempi vaatteista ja toisesta hoitotason luona olevasta vaatekaapista :)

Stressiromahdus väärästä tarjonnasta, sektio/perätilasynnytys ym. mietteitä

Vaikka kuinka yritin olla stressaamatta asiaa ennen kuin olen käynyt synnytystapa-arviossa aloin tänään aivan kunnolla stressaamaan. Ahdistuin tosi paljon taas synnytysajatuksista ja varmaan koko päivä on mennyt lukiessa kaikenmaailman hyviä ja hyvin huonoja tarinoita mm. perätilasynnytyksestä, sektiosta, kääntöyrityksistä, olen ahdistunut myös miehen kesälomasta ja sen loppumisesta, Huiman hoitoon saamisesta ja kaikesta maan ja taivaan välillä pitänyt kyllä stressata ja hermoromahdukseen melkein täällä joutunut...

Synnytyspelkokäynti ja synnytysarviolääkäri "vasta" 36+5 ja päätinkin soittaa heti maanantaina synnytyspelkopolille, koska he lupasivat et saa soittaa aiemmin jos alkaa liiaksi ahdistamaan. Pakko purkaa jollekkin ammattilaiselle tästä mieluiten heti nyt...

Vauva on siis perätilassa tällä hetkellä, vähän väliä kääntyilee kylläkin, välillä poikittain, muljuu pitkin masua menemään. Mutta ei vaan tajua kääntyä pää alaspäin.

Mua alkoi pelottaa kääntämisen yrittäminen, koska jo siihen liittyy paljon riskejä. Mulla näitä riskitekijöitä on, etuistukka, aiemmin tehty sektio, negatiivinen veriryhmä, ja mitä muita. Istukka voi irrota, napanuora voi kuristaa vauvan, ties ja vaikka mitä voi käydä.

Sektio pelottaa ihan hirveesti. Siis niin paljon et ahdistaa. Kaikki alkoi aamulla kun mietin ettei kääntämistä ylipäätään välttämättä suostuta tekemään mulle ja se on automaationa suunniteltuun sectioon. Aloin sitten tehdä surutyötä alatiesynnytyksen hylkäämiselle kunnes mulla välähti. Jos synnytys käynnistettäisiin aikaisin vauvan ollessa vielä pieni, voisin yrittää alakautta. Tietenkin ensin lääkärin kanssa mietittäis tarkkaan ja mun synnytysväylät, lantion rakenne magneettikuvattaisiin, että sen perätilasynnytyksen mahdollisuus olisi ylipäätään.

Luin niin paljon hyviä kokemuksia että päätin alkaa vaatia perätilasynnytystä. Sitten kaikki kariutui käynnistämiseen. Joillakin mennyt 5 päivää, eikä entisen sektion takia välttämättä kohtukaan kestä keinotekoisia supistuksia. Voi elämä mä oon nyyhkinyt ja tehnyt mieli hakata päätä seinän :(

Helpompi olisi vain valita suunniteltu sektio, sitten kuitenkin tuntuu että luovutan. Mitäs jos vauva kääntyykin itse oikein päin vielä olemaan? Jos kaikki meneekin kuin elokuvissa. Kohtutulehdus pelottaa. Se pilasi Huiman synnytyksen totaalisesti. Jos raskaus päästetään pitkälle voi se iskeä ja sitten taas voi mennä kaikki myttyyn kun käynnistellään. Toisaalta joka tapauksessa käynnistäminen joudutaan tehdä hyvin epäkypsästä tilanteesta ja voi viedä viikonkin kun vauva on pihalla, monella lopulta kiireellisen tai hätäsektion takia. Kyllähän mua sitten ahdistaa.... Voi hitto mikä stressi :(

Nyt täytyisi laittaa jollakin konstilla jäitä hattuun ja odottaa kiltisti ja rauhassa sinne 2.8. asti että pääsee lääkärin pakeille. Ajattelin jokatapauksessa soitella sinne aiemmin jos se vaikka auttaisi chillaamaan...

Mietteitä perätilasynnytyksestä:

Alatiesynnytys aina luonnollisempi vaihtoehto, se mihin meidät naiset on luotu ja pitäisi luottaa kroppaansa että selvitään kyllä siitä.

Kun vauva tulee synnytyskanavan läpi saa tärkeitä bakteereita matkallaan sellasia mitkä jää saamatta jos leikataan. Samoin keuhkot puristuu synnytyskanavassa tyhjäksi mutta sektiolla sen tekee sit hoitohenkilökunta.

Alatiesynnytyksessä(siis perätila) on lääkäreitä ja muita paikalla, kaikki tutkitaan etukäteen tarkasti ja synnytyksen aikana tarkkaillaan huolellisesti äidin ja vauvan vointia.

Alatiesynnytyksestä oletusarvoisesti toipuminen helpompaa.

Suomessa sektioiden suositusmäärä on kolme kappaletta. Sitten mulle olisi jo kaksi tehty. joten isosta perheestä turha haaveilla. Eihän sitä tiedä jääkö kaksi meidän luvuksi, olen vasta 22 vuotta, joten tuntuu pahalta, vähänniinkun ajatus sterilisaatiosta, se ajatus ettei voi koskaan enää saada lapsia, on aika karmiva, vaikkei juuri nyt niitä välttämättä tahtoisi. Elämä on pitkä. Myös se , että kahden sektion jälkeen alatiesynnytys on miltei koskaa enää vaihtoehto, joten jäisin kokonaan paitsi siitä kokemuksesta. Tuntuu tosi tosi pahalta.

Sektion jälkeen en selviä Huiman ja vauvan kanssa yksin kotona. Alatiesynnytyksen jälkeen varmasti pärjäisin ja mies saisi tehdä työnsä.

Mulla on jäänyt isot traumat ensimmäisestä sektiosta ja ajatus uudesta leikkauksesta pelottaa aivan ahdistukseen asti. Vaikka mies saisi olla mukana. On se jotenkin karmiva ajatella, itselle luonnotonta ja karmivaa.

Sitten vielä se kohtutulehduksen saamisen riski. Mulla on jostain syystä todella tulehdusaltis kohtu. Ja ajatus siitä et raskaus etenee yli lasketun pelottaa että kohtuni tulehtuu taas. Argh tää koko soppa on niiin.... sanonko mistä. Kun vain voisi nukahtaa ja vauva olisi ilmestynyt haikaran tuomana aamulla viereen... :)

Huiman kesälomareissu!

Olimme viikon reissulla isäni luona, mökkeilemässä, kuului meidän retkeen Särkänniemen akvaario, näsinneula, Koskikeskuksen lukuiset kaupat ja lähiympäristön kirppikset, syötiin hyvin, käytiin kaikilla sukulaisilla isomummoista serkkuihin ja mökillämme. Meillä oli todella ihana reissu! Lopulta Huimis vain sairastui 40 asteen kuumeeseen ja lähdimme kotiin parantelemaan oloamme. Nyt poju on vielä räkäinen mutta muutoin aika terveen oloinen, parempivointinen ja kuumeeton ainakin :)

Huiman lempipuuhaa kesällä: Vaarin kanssa uimarannalla polskuttelu, (ekassa kuvassa) ja isin kanssa kalastaminen (vikassa kuvassa) . <3 miljoona sydäntä <3