Meidän superkiireinen viikko on ollut aika kamala mutta on siinä ollut niin paljon hyvääkin. Aloitetaan maanantaista. Mulle oli kalenterissa merkintä työvuorosta ja eihän mulla mitään lastenhoitajaa ollut, ei muuta kun poika mukaan kun tiesin että päivä on hiljainen ja selvitään välttämättömistä hommista kyllä kahdestaan. Saapuessamme työpaikalle siellä olikin työntekijät, pomo, jotain oppisopimustoimiston porukoita ja olin sillain voi perkele. Olin lähtenyt niin kiireellä ilman suihkuja kotoa että hävetti kun törmäsinkin ihmisiin kun en ollut ajatellut niin käyvän. No oli mulle kuitenkin töitä sit että oppisopimusporukka sai kokoustella rauhassa niin hoidin sitten Huiman kanssa välttämättömät työt, tunnin verran siinä meni. Huima viihtyi erinomaisesti kissanpentuja silitellen ja kanniskellen, niin sain tehdä työni rivakasti. Kyllä sen verran kaaosmaanantaiainekset kuitenkin oli kasassa et mä sain hirveen stressin päälle loppuviikosta jolloin mun pitäs yksin hoitaa koko "pulju" ja pojulla ei ollut vieläkään hoitajaa. Sitten on Huimiksen 2-v neuvola ja sokerirasitus ja liikaa kaikkea ja meinasin saada sydänkohtauksen kun rupesin miettimään. Neuvolasta oltiin jo autettu sen verran et pääsin sokerirasitustestiin, Huima sai mennä siksi aikaa muksuparkkiin alueen perhekahvilalle.
Tiistaina tuli sitten sokerirasitustestin vuoro.
Stressasin älyttömästi syömättömyyttä, kun töistä piti ma iltana lähteä puoli 8 vähän kesken kaiken pois että kerkiää syödä ja ajoin kaasu pohjassa hesburgeriin ja tilasin isoimman annoksen eteen minkä listalta löysin :D Sitten 7 minuuttia aikaa syödä ja kahdeksan jälkeen ei enää saanut laittaa mitään suuhun. Sitten kun pääsin kotiin varmaan puoli 9 maissa ma-iltana kaveri soitti voisiko vielä tulla käymään, ja kun hän niin oli tulossa niin sanoin et senkus tulee, oli ihana kun kävi, nyt kun ystävä muuttanut toiselle paikkakunnallekkin ja näemme niin harvoin. No siinä sitten vierähtikin meillä höpötellessä 12-01 asti ennenkö lähti ajelemaan kotio ja mä olin ihan tuskassa jo nälässä sekä varsinkin janossa, meillä kun sisälämpötila näytti varmaan 25 astetta... Sitten vielä piti jaksaa odottaa kahdeksaan, että sai vietyä pojan sinne muksuparkkiin, siitä vielä ajaa labraan, nousta portaat ylös, ja sit aika oli vielä myöhässä, pääsin lopulta lähemmäs puoli 9 vasta ekaan verikokeeseen. Se litku oli AIVAN HIRVEETÄ!!!!!!!! Huiman odotuksen aikaan sain sellasta punaista vähän mansikka/vadelmamehun makuista vähän vain liian vahvan mehun makuista juomaa. Nyt se juoma oli läpinäkyvää ja taistelin oikeesti että sain sen alas. Sitten pääsinkin sellaseeseen rasitushuoneeseen jossa oli kaksi sängyä, toisella sängyllä toinen sokerirasituksessa ollut odottaja, sermi meidän sänkyjen välissä, telvisio ja nojatuoli ja ihan mukava huone kyllä oli, sai vain maata, melkein nukahdinkin aivan kun olin nukkunut muutamia tunteja yöllä vain.
Sokerirasitustestistä pääsin noin klo 10.30 ja juoksin autolle, kaasutin työpaikalle, tein kaikki hommat varmaan taas tunnissa ja kaasutin muksuparkkiin hakemaan Huimista koska se oli vain 8-12 välisen ajan se muksuparkki. Mentiin sitten kotiin, laitoin pojan päiväunille ja otinkohan itsekkin pienet päiväunet jopa. Siskon kanssa soittelin sen verran että manasin hänelle tulevaa viikkoa
pojan kanssa kun pitäisi saada työtkin hoidettua niin sisko vinkkas että
kotihoidossa olevalle lapselle voi ostaa sellasia yksittäisiä
hoitopäiviä tms. Soitin siltä istumalta varhaiskasvatuksen jollekkin
ihmiselle kaupungissamme niin vain Huima pääsi ke-pe ajaksi vanhaan
tuttuun päiväkotiin missä vietti perhepäivähoitajan ollessa sairaana tai
muuten vapaalla. Kivi pois harteilta ja stressitasot hävis heti 300
alaspäin. Kolmelta lähdin takaisin töihin sinä tiistai iltana ja pääsin vasta illalla yhdeksän maissa kotiin takaisin.
Keskiviikkona olikin taas menoa, nimittäin meidän 2 vuotiaan 2 v neuvola :) Neukku luki Huimiksen kanssa kirjaa ja kyselin mikä mikäkin on ja otti selvää kuinka Huima puhuu. Poika ei vielä kauhean hyvin puhu, mutta en ole huolissani. Yksittäisiä sanoja on nyt varmaan varastossa melkeen sata. Kaks sanasia taikka pidempiä lauseita ei ihan hirveenä tule mutta hyvin se höpöttää ja harjottelee ja toistaa ja mikä tärkeintä , ymmärtää puhetta ja osaa vastata omalla tavallaan. Sanat kuitenkin mielestäni selkeitä eikä mitään siansaksaa. Neuvolatäti meinas et jos yksittäisiä sanoja vielä 2,5 vuoden iässäkin tulee vaan niin sitten soittaa sinne ja mietitään tarvitaanko puheen kehityksen tukemiseksi jotain toimenpiteitä, esim puheterapeuttikäyntiä tms. Luulen et jos samalla tavalla kehittyy kielellinen taito kun nyt ihan pienessä hetkessä on tehnyt, ei kyllä minkäänlaista ongelmaa tule eteen.
Mittauksia otettaessa meidän uhmis sai hirveet kilarit ja päteviä mittoja oli miltei mahdotonta saada otettua. Lopulta ne näyttä tältä:
Pituus: 90,5 cm
Paino: 13kg
Päänympärys 48cm ja jotain vähän päälle
Neuvolantäti kehui poitsun tasaista kasvua ja motorisia taitoja, hän teetätti testejä kuten levitti pieniä nomparelleja pöydälle ja katsoi kuinka poju niitä keräili, käski hyppiä tasajalkaa ja juosta ym. Kaikki sujui niinkun pitikin! Neuvolassa selitin myös kuinka kirkastuneet illat (ja kuumuus) on vaikeuttaneet nukkumaan menoa ja on tätä nykyä melkeimpä taistelua välillä. Poika vain riehuu ja touhaa kaikkee, siis ihan kaikkee, muuta kun nukkuu vaikka ihan tosi väsynyt on nukkumaan vietäessä. Kerroin myös kuinka uhmakas poika meillä asustaa ja kuinka kaikesta se vetää järkkyjä raivareita kun ei mennä aivan juuri hänen pillinsä mukaan :D Neuvolantäti antoi niitä ohjeita mitä ollaan jo itsekkin kuultu ja käytetty ja juteltiin muuten vain että jos tuntuu että väsähdetään tai jotain voidaan ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Ei ole siihen kiinnostusta, kyllä me pärjätään eikä tuo uhmakkuus nyt niin väsyttävää ole miltä se kuulostaa, kyllä kaikesta on selvitty. Siis tilanteista esim äiti ei saa laittaa hupparin vetoketjua kiinni, mutta eipä poikakaan osaa sitä laittaa, raivotaan äitille, raivotaan sille kun ei osata vielä itse ja hohhoijaa :D
Neuvolasta päästessä kaasu pohjassa päiväkodille, poika sinne hoitoon, jäi hyvillä mielin muuten vaikka tosi pitkä väli, siis noin pienen lapsen elämässä oikea ikuisuus siitä kun on ollut viimeksi. Päiväkodilta sitten kaasu pohjassa töihin, sielä suunnilleen 9 tuntia, välillä hakea poika kotiin, lähteä takaisin töihin ja hohhoijaa.. Ihan hullunmyllyä.
Torstaina ei ollut mitään ylimääräistä, aamusta kahdeksaksi poika hoitoon ja sitten töihin, ensimmäisen kerran sain kahvikupin ja banaanin syötyä klo 15 päivällä. Sitä ennen en ollut kerinnyt yhden ainoata taukoa pitämäään. Tämäkin tauko meni seuraavanlaisesti. Pääsin juur ennen kolmee, kaasutin täysiä päiväkodille, poika mukaan, kotiin, soitin matkalta miehelle että laittaa kahvin tippumaan ja tekee leivät mulle, ollaan kotona vartin yli kolme, juon kupin kahvia, syön sen banaanin ja atrian mikropitsan, joudun lähteä puoli neljältä takaisin töihin. Pääsin lopulta puoli 10 kotiin illalla. Että sellanen 12,5 tunnin työpäivä... Seuraavan ruuan sainkin sitten kotiin päästessä illalla. Ihan vähän rikki tämä mamma. 28+0 kuitenkin vaihtui ja pysyin tolpillani enkä kuukahtanut helteessä minnekkään. Kotiin päästessä jalat huusi hoosiannaa ja join varmaan kolme litraa vettä kun oli vain niin kova jano..
Perjantaina piti olla vapaa mutta ei ollutkaan. Poika hoitoon, töihin, töistä pois 12 maissa, kotiin, sitten nuokuin tietokoneella sen aikaa että mies tuli töistä ja oli hakenut Huimankin hoidosta, sitten jouduin puoli neljä taas lähteä töihin, pääsin illalla 9 maissa kotiin.. Sit päätin ettei mitään enää ja huomenna nukun ainakin pitkään! No, mitä tekee mies, laittaa mut nukuttaa poikaa ja jää ite pihalle, klo 12 heräsin niin järkyttävään oksettavaan närästyskohtaukseen ja huomasin ettei miestä näy missään. Soitan ja hän on ottanut kaljaa paljon, lähtenyt kuulemma naapureiden kanssa vielä kalaan. Justjoo. Mä niin suutuin. Heräsin yöllä vielä kolmelta uuteen närästyskohtaukseen, edes kaks rennietä kerralla ja maitolasi ei meinannut viedä sitä pois. Aiemmin ei ollut mitään moisia juttuja, nyt sitten aivan pyörrytti ja oksetti pitkin yötä kun kurkkua ja sisuskaluja poltti niin raa'asti. Kauheeta!! Yön aikana Huimis huusi täyttä kurkkua vähän väliä vaikka yleensä nukkuu hyvin. Arvelin että korvatulehdus kun raapi korviakin. Aamulla parin tunnin nukkumisen jälkeen piti nousta pojun kanssa klo 7 ja mä olin ihan zombi. Sitten heti klo 8 soitin lääkäripäivystykseen ja 9 käytiin lääkärillä. Korvatulehdus. Saatiin korvatipat, antibiootti, molemmat 5 päiväksi. Toivottavasti auttaa nyt taas.. Korvalääkärissä Huima sai taas itkupotkuraivarit, tietenkin, lupasin sitten jäätelöt palkaksi ja cittariin mentiin syömään tuoretta sen aamusta pullaa ja kahvia ja Huimikselle pillimehu ja eskimojäätelö. Meillä oli mukavaa siellä, vähän viettää laatuaika. Apteekin kautta tultiin kotiin ja otettiin heti lääkkeet. Nyt kirjoitan tätä. Tätä juttua vain tulee ja tulee vaikka ainoa mitä toivon olisi uni. Olen niin väsynyt kun voi olla. Tuntuu taas että kannan selässä jotakin norsua. Pää painaa, kädet painaa, eläminen tuntuu painavalta. Täytyy tänään ottaa hyvät päiväunet. Taas närästää niin järkyttävästi etten meinaa sietää tätä olotilaa. Renniet loppuvat eikä tullut apteekissa käydessä ostettua yhtään lisää. Voivoivoivoi... Josko huomenna sitten uudella innolla kun on vähän saanut ladattua akkuja. Jos tuo mies nyt antaa siihen mahdollisuutta. Kumpikaan nuosta miehistä...
