Tänään 16+1. Eilen olin isommassa cityssä käymässä ja aamusta oli kontrolliultra. Ensin kävin kätilön huoneessa se kyseli mun vointia ym, mittas verenpaineen ja mitäs muuta. Sen jälkeen hetken odottelin ennenkun pääsin lääkärille sinne ultraukseen.
Järkytyksekseni lääkärinä toimi mies. Höh. Ei siinä muuta se sanoi et ota pöksyt pois jne ja mä sitten otin ja kävin istumaan siihen penkille/sängylle. No sitten tää lääkäri ilmoittaa et kone meni jumiin ja joku 4 minuuttia kesti ainakin et koko järjestelmä sammui ja käynnistyi uudelleen. Heti käynnistymisen jälkeenkään kone ei meinannut suostua yhteistyöhön ja siinä mä olin ilman housuja ja ihan kauhusta kankeena. Mä en vaan ollut valmistautunut mieslääkäriin...
No sit viimein päästiin aloittamaan, se teki gynetutkimuksen ja totes et paikat kunnossa ei näy mitää verta tai muuta ja se olikin tiedossa kun vuotoja ei oo tullut enää pariin viikkoon vai miten, en osaa just nyt laskea niin tarkasti mutta saanu olla ihan rauhakseen niiden puolesta. Myös kivut on kadonneet. No sitten se kattoi vähän sillä sisäultralla mut vaihtoi melki heti siihen ultralaitteeseen millä ultrataan masun päältä. Se vasta kiusallista olikin kun ei ollut vieläkään housuja jalassa. Sori jonkun mielestä tää voi olla jotenkin hauskaa, mut mä en vaan yhtään ollut kotonani siinä tilanteessa :-D..
No pian kaikki huolet unohtui kun päästiin itse asiaan. Siellä mä näin vauvan liikuskelevan innokkaana ja vähän se siinä teki pikasen mittauksen, katsoi missä istukka on ja sit lopulta mun pyynnöstä katsoi sitä sukupuolta. Lääkärimies oikein zoomas vaavin jalkoväliin ja mä oon aika varma että se on poika, kumpi meille tulee. Mä en oo mikään salailija luonne ja mä todella ootin tuota tietoo joten ajattelin teillekkin jakaa :D Viikkoja on tietysti vasta 16 ja näin, mutta ei siitä mielestäni voinut erehtyä... :-D
Mutta rakenneultrassa 7.1. asia sitten paremmin varmistetaan kun tutkiskellaan perusteellisemmin. Tuon kontrolliultran aihe oli kuitenkin katsoa et kohdussa kaikki hyvin, missä istukka ja ettei näy hematoomia taikka muuta. Lapsivettä normaalisti kuulemma ja kaikki muutkin mitä se tutki ja katsoi ja saneli koneellensa kuulosti hyvältä. Ei tarvetta enää kontrolleille, kaikki hyvin. Jeee :-)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ultra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ultra. Näytä kaikki tekstit
torstai 5. joulukuuta 2013
torstai 21. marraskuuta 2013
Eilisen painajainen 20.11.
Siis nyt jälkeenpäin oikein raivostuttaa kaikki lääkärit helvetti soikoon. Mun käskettiin vuotamisen takia mennä lääkäriin, ettei tarvi kotona yksin miettiä mitä tapahtuu. No mä menin. Äitiysneuvolan kautta sain päivystysajan kahdeksi iltapäivällä terveyskeskuksen päivystyslääkäriltä.
No sinne menin sitten ja mies tuli kans töistä aiemmin et pääs mukaan. Mies jäi oottaan aulaan ja menin lääkärihuoneeseen kun kutsuttiin. No mitä sanoi lääkäri. Kyseli jotain kivuista ja vuodosta ja teki perus gynetutkimuksen ja totes että kyllä se on luultavasti keskenmeno nyt tullut ja harmitteli siinä. Mä olin ihan järkyttynyt ja teki mieli itkeä. Sopersin jotain sille että kun eilen ne sydänäänet kuului eikä tänään ole vuotanut enää kauheasti jne jne .. No se näytti totaalista punaista valoa ja sanoi että kyllä sut pitää nyt Sairaalalle synnytyspolille(siellä on äitiyspolin päivystys ilta-aikoina ilmeisesti) ja puhui ennen kun lähdin huoneesta kaavinnasta jne.
Mä lähdin huoneesta ihan valkosena pois ja menin miehen luo ja sanoin että lähetään Sairaalaan, se sano et no, mitä se sano? Siinä kohtaa purskahdin itkuun ja selitin että keskenmeno tullu ja itkin koko tunnin kestävän matkan sairaalaan ja oli vaan niin kamalan pettynyt ja tyhjä olo. Mietin vaan että miks mua taas rangaistaan ja miks just kun oon innostunut asiasta niin lujaa ja just kun oon kertonut vähän kaikille ja ollut niin iloinen asiasta. Mielessäni kirosin kaikki ja samalla olin vain ihan hiljaa enkä miettinyt mitään. Tuntui välistä niiin tyhjältä . Oikein tunteiden pyörremyrskyä ja tyyntä vuoronperään.
Päästiin sitten kaupungin sairaalaan ja äitiyspolille tai mikälie synnytyspoli ja päivystys paikka. Odotettiin siellä, hirvee ruuhka ja ainoo lääkäri oli jossakin leikkauksessa jumissa. Odotusaulassa käytiin ottaan verikoe ja siinäkohtaa taas aloin vollottaan, mulla on ihan oikeesti fobia verikokeisiin mut sekään ei siinä niinkään itkettänyt vaan koko päivä ja se että oli saanut keskenmenotuomion ja oli ihan kamalaa kaikki. Pian sen jälkeen mut kutsuttiin huoneeseen, itkin sielläkin. Mut siellä ei tehtykkään muuta kun otettiin mun tiedot ylös ja tuollasta. HUOH! Ja eikun taas odottamaan. Yhteensä 5 tuntia odotettiin lääkärille joka lopulta koitti, se oma vuoro, ja lääkäriksi oli saapunut sinne joku intialainen nainen, jonka puheesta ei saanut mitään selvää :(
No sen ymmärsin sitten kun se ultras että Huima on edelleen kotona, meinasin tippua siltä sängyltä kun kuulin ja olin silleen täh? ootko tosissas? Se lääkäri sanoi että "mihinkäs se olisi täältä hävinnyt" Kaikki näytti hyvältä, normaalilta, vastas viikkoja ja sydän löi ja liikuskeli paljon masussa. Kohdusta ei löytynyt myöskään hematoomia eikä muutakaan kummallista ja olin niiiin helpottunut! Se sanoi et kaikki normaalia, vuoto ei ole niin harvinaista kun luulet, voi tulla kohdunsuulta jne...
Sain sitten sairaslomaa ja kiellon käydä saunassa tai missään, pitää vaan olla levossa piste. Ja jotkut vertahyydyttävät lääkkeet? en saanut selvää, mutta ilmeisesti niiden pitäisi auttaa. Tylsäähän näitä on varmaan lukee, ilman kuvia mutta koittakaa kestää. Yritän intoutua kuvailemaan masua ja ruokia ja tekemisiä ja päiviä ja tehdä värikkäämpiä tekstejä tästä lähtien :)
No sinne menin sitten ja mies tuli kans töistä aiemmin et pääs mukaan. Mies jäi oottaan aulaan ja menin lääkärihuoneeseen kun kutsuttiin. No mitä sanoi lääkäri. Kyseli jotain kivuista ja vuodosta ja teki perus gynetutkimuksen ja totes että kyllä se on luultavasti keskenmeno nyt tullut ja harmitteli siinä. Mä olin ihan järkyttynyt ja teki mieli itkeä. Sopersin jotain sille että kun eilen ne sydänäänet kuului eikä tänään ole vuotanut enää kauheasti jne jne .. No se näytti totaalista punaista valoa ja sanoi että kyllä sut pitää nyt Sairaalalle synnytyspolille(siellä on äitiyspolin päivystys ilta-aikoina ilmeisesti) ja puhui ennen kun lähdin huoneesta kaavinnasta jne.
Mä lähdin huoneesta ihan valkosena pois ja menin miehen luo ja sanoin että lähetään Sairaalaan, se sano et no, mitä se sano? Siinä kohtaa purskahdin itkuun ja selitin että keskenmeno tullu ja itkin koko tunnin kestävän matkan sairaalaan ja oli vaan niin kamalan pettynyt ja tyhjä olo. Mietin vaan että miks mua taas rangaistaan ja miks just kun oon innostunut asiasta niin lujaa ja just kun oon kertonut vähän kaikille ja ollut niin iloinen asiasta. Mielessäni kirosin kaikki ja samalla olin vain ihan hiljaa enkä miettinyt mitään. Tuntui välistä niiin tyhjältä . Oikein tunteiden pyörremyrskyä ja tyyntä vuoronperään.
Päästiin sitten kaupungin sairaalaan ja äitiyspolille tai mikälie synnytyspoli ja päivystys paikka. Odotettiin siellä, hirvee ruuhka ja ainoo lääkäri oli jossakin leikkauksessa jumissa. Odotusaulassa käytiin ottaan verikoe ja siinäkohtaa taas aloin vollottaan, mulla on ihan oikeesti fobia verikokeisiin mut sekään ei siinä niinkään itkettänyt vaan koko päivä ja se että oli saanut keskenmenotuomion ja oli ihan kamalaa kaikki. Pian sen jälkeen mut kutsuttiin huoneeseen, itkin sielläkin. Mut siellä ei tehtykkään muuta kun otettiin mun tiedot ylös ja tuollasta. HUOH! Ja eikun taas odottamaan. Yhteensä 5 tuntia odotettiin lääkärille joka lopulta koitti, se oma vuoro, ja lääkäriksi oli saapunut sinne joku intialainen nainen, jonka puheesta ei saanut mitään selvää :(
No sen ymmärsin sitten kun se ultras että Huima on edelleen kotona, meinasin tippua siltä sängyltä kun kuulin ja olin silleen täh? ootko tosissas? Se lääkäri sanoi että "mihinkäs se olisi täältä hävinnyt" Kaikki näytti hyvältä, normaalilta, vastas viikkoja ja sydän löi ja liikuskeli paljon masussa. Kohdusta ei löytynyt myöskään hematoomia eikä muutakaan kummallista ja olin niiiin helpottunut! Se sanoi et kaikki normaalia, vuoto ei ole niin harvinaista kun luulet, voi tulla kohdunsuulta jne...
Sain sitten sairaslomaa ja kiellon käydä saunassa tai missään, pitää vaan olla levossa piste. Ja jotkut vertahyydyttävät lääkkeet? en saanut selvää, mutta ilmeisesti niiden pitäisi auttaa. Tylsäähän näitä on varmaan lukee, ilman kuvia mutta koittakaa kestää. Yritän intoutua kuvailemaan masua ja ruokia ja tekemisiä ja päiviä ja tehdä värikkäämpiä tekstejä tästä lähtien :)
Tunnisteet:
mietteitä,
pelko,
toinen kolmannes,
tunteet,
ultra,
äippäpolilla
torstai 14. marraskuuta 2013
13+1
Niskaturvotus ultra takana päin. Se oli tasan viikko sitten meillä 7.11.. Kaikki oli oikein hyvin ja normaalisti. Kaikki mitä pitikin löytyä löytyi ja kaikki "palikat" olivat oikeilla paikoillaan. Kyllä on vaan jännittävää. Tämän ultran jälkeen vasta aloin ehkä kunnolla päästä jyvälle koko raskaudesta ja odotuksesta. Näin kuinka pikkuotus kääntyili ja heilutteli meille ultra-ruudulta. Riskiluku oli normaali ja kaikki muukin oli kuulemma hyvin ja normaalisti. Viikkoja oli 12+2 sikiö vastasi viikkoja 12+4. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu.
Seuraava ultra on sitten 4.12. se ei ole kuitenkaan vielä rakenneultra, sitäkin olen alkanut jo kovasti odottaa, että kuulee kumpaa sieltä oikein odotellaan saapuvaksi ensi vuoden toukokuussa :) Mitään en ole nyt hommaillut vauvaa ajatellen, mä salaa toivon että meitä jotenkin muistetaan joulupukin postissa, hehheh ! Neuvola on tässä ihan seuraavaksi 26.11 ja se oli lääkäri neuvola. Odotan jo innolla sitäkin. Aion pyytää reseptin rasvoihin (mulla on atooppinen iho) ja särkylääkkeisiin.
Viimeisen yli viikon on ollut niin järkyttävää päänsärkyä, tuntuu että pää halkeilee neljään eri osaan vähintään ja keskeltä kahtia ja ei pysty tehdä yksinkertaisesti mitään. Ja sitä jatkuu aamusta iltaan. Mä en vaan kestä sitä aaargh. Eilen oli hyvä päivä kunnes illalla se taas alkoi. Nyt on alkanut jo tänä aamuna. Huoh!
| Pitkät jalat ja käsi masun päällä 12+2 (12+4) |
| Morjes! 12+2 (12+4) Sanoo masuasukki isille ja äitille, nyt myös teille jotka ehkä luette blogiani |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)