Eilen oli taas neuvola pitkästä aikaan lukemat 18+1.
Pissa oli puhdas niinkun aina tähän asti. Hemoglobiini oli entistä parempi. 111, 120, olleet aiemmin ja nyt oli jo 126! Rautalääkkeet loppuivat juuri sopivasti ja uutta kuuria ei tarvitse ainakaan toistaiseksi syödä. Verenpaineet ilmeisen hyvät. Entiset lukemat 114/60, 116/67, 116/70. Eilen 121/66.
Paino oli noussut ja kuulemma ihan pikkusen liikaa, mut mä en usko sitä kun menin neuvolaan suoraan kouluruokailusta, meillä oli oikeen herkkuruokaa, jälkkärit ja kahvit tarjottiin ja kaikkee, mie söin kun pieni porsas :D Kotona ei oo vaaka näyttäny noin. Sanoi kumminkin, et jos nousee yli 500g viikkoon, niin joudun sokerirasitustestiin. Mä yritän pitää huolen etten joudu sokerirasitukseen vaikka joulu onkin. Ärsyttää kun on kaikkea herkkua tarjolla pian niin pitäs olla "dieetillä" .
Mutta silti ärsyttää, ei kauheasti luo itsetuntoa kun neuvolassa painoa tarkkaillaan noin paljon, sehän on neuvola eikä mikään painonvartija kerho! Raskaana olevan naisen tuleekin nostaa painoa, ja mun paino edelleen normaalipainoisen kohdalla painoindeksissä, ettei huolenaihetta ole. Eri asia jos olisi jo valmiiksi paljon ylipainoa ja näin et siitä olisi jotakin haittaa jo. Mutta mulla ei todellakaan oo mitää raskausdiabeetestä ettäs tiedätte! NIh. ::D Kiukkuna oon :D Oon sentään 172 pitkäkin ihminen ja monet kaverit vieläkin sanoneet, vaikka huomanneet et massu kasvaa, ettei sitä muuten musta huomaa kun en oo silleen pyöristyny muilta osin. :D Niin ärsyttää. Mut parempi unohtaa koko paino juttu.
Muuten kaikki hyvin. :) Kuunneltiin sydänääniä ja siellä Huiman sydän löi ja syke vaihteli 130-150 välillä suunnillleen. Neuvolakortin ' Liikkeet ' - kohtaan tuli ekaa kertaa yksi + merkintä. Tämänkin kirjoituksen aikana Huima on monta kertaa potkinut että ne alkaa voimistua siitä, tuntemukset.
Tänä aamuna vaatteita pukiessani huomasin peilistä et arpia tullut rintoihin, tuonne kainalon lähettyville sivuille, ja myös masuun pari pientä. Tästä se alkaa.
Miten kukaan voi valmistautua siihen että menee pilalle? Miten tähän ajatukseen voi tottua jotenkin? Mä en ehkä osaa? Itseasiassa tuntuu pian, että koko raskaus aika on mulle yhtä taistelujen aikaa. Mä en vaan ole sinut asioiden kanssa mitä tässä tapahtuu. Olispa jo kaikki ohitte. Ei kaikilla ehkä vaan koskaan tuu sitä oloo et hei katsokaa kaikki oon raskaana ja elämä on ihanaa! Mua ainakin väsyttää ja ärsyttää vähän väliä ja kaikenlaista vaivaa riittää. Nyt on tullut liitoskivut mukaan ja tää masun kasvu tekee välillä kipeetä. Ensin kasvoi tissit ja nyt masu ja kumpikaan ei tunnu hyvältä. Mun sisko yritti lohduttaa , ettei kukaan äiti tästä nauti. Ne nauttii sitten lapsesta ja sen kun saa , kaikki tuollaiset unohtuu. Ja arvetkin haalenee. Paljon äitejä jotka pelkää synnytystä mutta kun joutuu tuskailemaan puolivuotta ja lopussa tekisi ihan mitä vaan että saisi odotuksen jo loppumaan. Ja kaikkeen on aina lääke synnytys , sanoo mun sisko. Se on tooosi lohduttavaa se, kun siihenkin on vielä pitkä aika.
Mä alan väsyä odottamiseen jo alkumetreillä. Nyt kun kaiken pitäisi olla ihanaa ja mun oikeen hehkua. Musta ei tunnu hehkuvalta. Itseasiassa olen alkanut tuntemaan ihan liikaa kaikenmailman negatiivisia tunteita. En tiedä miten muuten avautuisin kuin kirjoittamalla. Ja oikeasti, pelottaa. Kaikki jotenkin pelottaa ihan kamalasti. Tulevaisuus pelottaa. Miten mä tulen pärjäämään tämän kaiken kanssa. Meillä on kolme aktiivista treenattavaa koiraa ja tämä omakotitalo, kissat ja sitten tulee vauva joka varastaa kaiken huomion. Mun tulee olla joka tilanteessa sitä vauvaa varten ja olla 24/7 sen vauvan kanssa. Mä en tiedä miten mun käy. Mä olen ollut tähänkin asti niin huono käsittelemään painetta ja väsymystä, tekemään kotitöitä. Pelkään että musta tulee huono äiti ja huono vaimo. Huono koiran omistaja ja epäonnistuja. Tämä on kamalaa kun synkkä pilvi meinaa peittää mielen.
Ulkonakin sataa vettä ja maa on kuravelliä. Ärsyttää. En ole jouluihminen sit ollenkaan ja nyt vähätkin joulumielet on rapisseet pois. Hmph.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti