Eilisen painajainen 20.11.

Siis nyt jälkeenpäin oikein raivostuttaa kaikki lääkärit helvetti soikoon. Mun käskettiin vuotamisen takia mennä lääkäriin, ettei tarvi kotona yksin miettiä mitä tapahtuu. No mä menin. Äitiysneuvolan kautta sain päivystysajan kahdeksi iltapäivällä terveyskeskuksen päivystyslääkäriltä.

No sinne menin sitten ja mies tuli kans töistä aiemmin et pääs mukaan. Mies jäi oottaan aulaan ja menin lääkärihuoneeseen kun kutsuttiin. No mitä sanoi lääkäri. Kyseli jotain kivuista ja vuodosta ja teki perus gynetutkimuksen ja totes että kyllä se on luultavasti keskenmeno nyt tullut ja harmitteli siinä. Mä olin ihan järkyttynyt ja teki mieli itkeä. Sopersin jotain sille että kun eilen ne sydänäänet kuului eikä tänään ole vuotanut enää kauheasti jne jne .. No se näytti totaalista punaista valoa ja sanoi että kyllä sut pitää nyt Sairaalalle synnytyspolille(siellä on äitiyspolin päivystys ilta-aikoina ilmeisesti) ja puhui ennen kun lähdin huoneesta kaavinnasta jne.

Mä lähdin huoneesta ihan valkosena pois ja menin miehen luo ja sanoin että lähetään Sairaalaan, se sano et no, mitä se sano? Siinä kohtaa purskahdin itkuun ja selitin että keskenmeno tullu ja itkin koko tunnin kestävän matkan sairaalaan ja oli vaan niin kamalan pettynyt ja tyhjä olo. Mietin vaan että miks mua taas rangaistaan ja miks just kun oon innostunut asiasta niin lujaa ja just kun oon kertonut vähän kaikille ja ollut niin iloinen asiasta. Mielessäni kirosin kaikki ja samalla olin vain ihan hiljaa enkä miettinyt mitään. Tuntui välistä niiin tyhjältä . Oikein tunteiden pyörremyrskyä ja tyyntä vuoronperään.

Päästiin sitten kaupungin sairaalaan ja äitiyspolille tai mikälie synnytyspoli ja päivystys paikka. Odotettiin siellä, hirvee ruuhka ja ainoo lääkäri oli jossakin leikkauksessa jumissa. Odotusaulassa käytiin ottaan verikoe ja siinäkohtaa taas aloin vollottaan, mulla on ihan oikeesti fobia verikokeisiin mut sekään ei siinä niinkään itkettänyt vaan koko päivä ja se että oli saanut keskenmenotuomion ja oli ihan kamalaa kaikki. Pian sen jälkeen mut kutsuttiin huoneeseen, itkin sielläkin. Mut siellä ei tehtykkään muuta kun otettiin mun tiedot ylös ja tuollasta. HUOH! Ja eikun taas odottamaan. Yhteensä 5 tuntia odotettiin lääkärille joka lopulta koitti, se oma vuoro, ja lääkäriksi oli saapunut sinne joku intialainen nainen, jonka puheesta ei saanut mitään selvää :(

No sen ymmärsin sitten kun se ultras että Huima on edelleen kotona, meinasin tippua siltä sängyltä kun kuulin ja olin silleen täh? ootko tosissas? Se lääkäri sanoi että "mihinkäs se olisi täältä hävinnyt" Kaikki näytti hyvältä, normaalilta, vastas viikkoja ja sydän löi ja liikuskeli paljon masussa. Kohdusta ei löytynyt myöskään hematoomia eikä muutakaan kummallista ja olin niiiin helpottunut! Se sanoi et kaikki normaalia, vuoto ei ole niin harvinaista kun luulet, voi tulla kohdunsuulta jne...

Sain sitten sairaslomaa ja kiellon käydä saunassa tai missään, pitää vaan olla levossa piste. Ja jotkut vertahyydyttävät lääkkeet? en saanut selvää, mutta ilmeisesti niiden pitäisi auttaa. Tylsäähän näitä on varmaan lukee, ilman kuvia mutta koittakaa kestää. Yritän intoutua kuvailemaan masua ja ruokia ja tekemisiä ja päiviä ja tehdä värikkäämpiä tekstejä tästä lähtien :)