Klo 04:00 herään siihen kun tuntuu että tulee pissa housuun. Lähden ripeästi vessaan mutta matkalla huomaan että reidet tulee tahmeiksi ja istahtaessa vessanpöntölle alkaa verta tulla ihan kiitettävästi, ja ihan tyyliin siis että "humps vaan". Verta tuli aikas paljon.
Itse valahdan ihan valkoiseksi alkaa yököttää ja huimata hyvä ettei taju lähde pelkästä ajatuksesta vuotaa verta sillä tavalla. Sitten kun se homma loppui, kömmin takaisin sänkyyn paniikissa ja pakko herättää mies siinä kohtaan et arvaa mitä mulle kävi. Sit pääsi itku. Ja siitä asti olin sängyssä vaan liikkumattomana, mies toi ennen töihin lähtöä mulle aamupala leivät ja mehun.
Koitin sit vaan rauhottua ja näin ja torkahdinkin hetkiseksi. Mut oli kyllä hirveä odottaa että kello on viimeinkin 8 että pystyn soittamaan neuvolaan. Neuvolasta annettiin aika 9.45.. Lisää odottamista. Aamu oli kyllä ihan kamala kun pelotti koko ajan hirveesti että oliko koko odotus nyt tässä. Tähänkö se loppui. Huima on poissa. ?
Viimeinkin pääsin neuvolaan ja ensimmäisenä se sanoi että kuunnellaan sydänäänet. Neuvolatäti varotteli alkuun ettei sydänääniä heti kuulu ja voi olla että niitä pitää etsiä oikein kauankin. Koitti valaa tähän epätoivoiseen esikoisen odottajaan toivoa ,mitä mulla ei paljon ollut jäljellä olin ihan varma, kun masuakin vähän pisteli että joo. Tässä tää nyt oli ja menetin vauvan :(
Mutta HipHei vaan! Samantien kuului sydänäänet ja lujaa se sydän löikin. Pumpumpumpumpum! Tosi vauhtia! Olin niiin helpottunut. Neuvolatäti sanoi kanssa että kyllä siellä joku on kotona ja sillä sujuu masussa oikeinkin hyvin. Huuh! Helpotuksien Helpotus.
Mulle määrättiin lepoo lepoo lepoo. Ei saa rehkiä ollenkaan. 4.12. on ultra jossa on lääkärikin paikalla. Sitten tutkitaan lisää. Voi olla että nt-ultrassa näkynyt ns. ilmakuplan näköinen kohta oli se, mikä tänään sitten vuosi ulos sieltä. Tai, voi olla että istukka olisi jotenkin edessä että se aiheuttaisi vuotoa. Mutta hyvä asia oli se, että vuoto ei ole jatkunut. Neukkutäti sanokin että jos jatkuu niin sitten viipymättä neuvolaan tai terveyskeskukseen et sit voi olla vakavempaa. Joten kaikki ristissä toivon ettei enää ikinä tule eteen mitään samanlaista.
Mutta tästähän vasta odotus alkoi....... 2vko siihen ultraan. Odotan vaan että näen Huiman että se heiluttelee ultra ruudussa mulle sitten 4.12. ja että lääkäri voi todeta jotta pikkuisella on kaikki sitten hyvin. ONNEKS tasan viikon päästä on vielä lääkärineuvolakin missä kuunnellaan taas sydänääniä toivottavasti niin saa vähän välivarmuutta ennen ultraa että sielä vieläkin joku kotosalla.
Huh. Kauhean pitkä avautuminen mutta sitä varten tämän blogin silloin aloitin. Saa purkaa ja kirjoittaa ilot ja surut tänne ylös :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti