Tahtoisin nähdä sut taas

En malta odottaa!!!! Ultra mulla ens viikon keskiviikkona, ja menin lukemaan kaksplussan raskauskalenterista että viikolla 14 sikiön ulkoiset sukupuolielimet ovat niin kehittyneet että ne voidaan havaita ultraäänitutkimuksella. .. Ja mulla on ens viikolla sentään jo reipas 16 viikkoa... Hihihi.. Mä niiin tahdon tietää kasvaako mun sisällä pieni prinsessa taikka prinssi! :) Hihihiiii.

Ja ensi viikon torstaina sitten haen vauvalle ensimmäisen ison ostoksen. Crescent Classic yhdistelmävaunut :)
Jihuu! Ny vielä pitäs viikonlopun aikana kertoa miehelle et oon tehnyt tälläsen päätöksen... No eiköhän se mee ihan hyvin. Mä niin odotan et saan vaunut kotiin! Noi on tosiaan -11 vuoden mallia ja käytettynä ostetaan. Torstaita odotellessa :--D

Niin ja perjantaita. Mies jo syksyllä joskus osti meille liput kaija koon keikalle! :D

Eilisen painajainen 20.11.

Siis nyt jälkeenpäin oikein raivostuttaa kaikki lääkärit helvetti soikoon. Mun käskettiin vuotamisen takia mennä lääkäriin, ettei tarvi kotona yksin miettiä mitä tapahtuu. No mä menin. Äitiysneuvolan kautta sain päivystysajan kahdeksi iltapäivällä terveyskeskuksen päivystyslääkäriltä.

No sinne menin sitten ja mies tuli kans töistä aiemmin et pääs mukaan. Mies jäi oottaan aulaan ja menin lääkärihuoneeseen kun kutsuttiin. No mitä sanoi lääkäri. Kyseli jotain kivuista ja vuodosta ja teki perus gynetutkimuksen ja totes että kyllä se on luultavasti keskenmeno nyt tullut ja harmitteli siinä. Mä olin ihan järkyttynyt ja teki mieli itkeä. Sopersin jotain sille että kun eilen ne sydänäänet kuului eikä tänään ole vuotanut enää kauheasti jne jne .. No se näytti totaalista punaista valoa ja sanoi että kyllä sut pitää nyt Sairaalalle synnytyspolille(siellä on äitiyspolin päivystys ilta-aikoina ilmeisesti) ja puhui ennen kun lähdin huoneesta kaavinnasta jne.

Mä lähdin huoneesta ihan valkosena pois ja menin miehen luo ja sanoin että lähetään Sairaalaan, se sano et no, mitä se sano? Siinä kohtaa purskahdin itkuun ja selitin että keskenmeno tullu ja itkin koko tunnin kestävän matkan sairaalaan ja oli vaan niin kamalan pettynyt ja tyhjä olo. Mietin vaan että miks mua taas rangaistaan ja miks just kun oon innostunut asiasta niin lujaa ja just kun oon kertonut vähän kaikille ja ollut niin iloinen asiasta. Mielessäni kirosin kaikki ja samalla olin vain ihan hiljaa enkä miettinyt mitään. Tuntui välistä niiin tyhjältä . Oikein tunteiden pyörremyrskyä ja tyyntä vuoronperään.

Päästiin sitten kaupungin sairaalaan ja äitiyspolille tai mikälie synnytyspoli ja päivystys paikka. Odotettiin siellä, hirvee ruuhka ja ainoo lääkäri oli jossakin leikkauksessa jumissa. Odotusaulassa käytiin ottaan verikoe ja siinäkohtaa taas aloin vollottaan, mulla on ihan oikeesti fobia verikokeisiin mut sekään ei siinä niinkään itkettänyt vaan koko päivä ja se että oli saanut keskenmenotuomion ja oli ihan kamalaa kaikki. Pian sen jälkeen mut kutsuttiin huoneeseen, itkin sielläkin. Mut siellä ei tehtykkään muuta kun otettiin mun tiedot ylös ja tuollasta. HUOH! Ja eikun taas odottamaan. Yhteensä 5 tuntia odotettiin lääkärille joka lopulta koitti, se oma vuoro, ja lääkäriksi oli saapunut sinne joku intialainen nainen, jonka puheesta ei saanut mitään selvää :(

No sen ymmärsin sitten kun se ultras että Huima on edelleen kotona, meinasin tippua siltä sängyltä kun kuulin ja olin silleen täh? ootko tosissas? Se lääkäri sanoi että "mihinkäs se olisi täältä hävinnyt" Kaikki näytti hyvältä, normaalilta, vastas viikkoja ja sydän löi ja liikuskeli paljon masussa. Kohdusta ei löytynyt myöskään hematoomia eikä muutakaan kummallista ja olin niiiin helpottunut! Se sanoi et kaikki normaalia, vuoto ei ole niin harvinaista kun luulet, voi tulla kohdunsuulta jne...

Sain sitten sairaslomaa ja kiellon käydä saunassa tai missään, pitää vaan olla levossa piste. Ja jotkut vertahyydyttävät lääkkeet? en saanut selvää, mutta ilmeisesti niiden pitäisi auttaa. Tylsäähän näitä on varmaan lukee, ilman kuvia mutta koittakaa kestää. Yritän intoutua kuvailemaan masua ja ruokia ja tekemisiä ja päiviä ja tehdä värikkäämpiä tekstejä tästä lähtien :)

Tänään aamulla tapahtunutta.....

Klo 04:00 herään siihen kun tuntuu että tulee pissa housuun. Lähden ripeästi vessaan mutta matkalla huomaan että reidet tulee tahmeiksi ja istahtaessa vessanpöntölle alkaa verta tulla ihan kiitettävästi, ja ihan tyyliin siis että "humps vaan". Verta tuli aikas paljon.

Itse valahdan ihan valkoiseksi alkaa yököttää ja huimata hyvä ettei taju lähde pelkästä ajatuksesta vuotaa verta sillä tavalla. Sitten kun se homma loppui, kömmin takaisin sänkyyn paniikissa ja pakko herättää mies siinä kohtaan et arvaa mitä mulle kävi. Sit pääsi itku. Ja siitä asti olin sängyssä vaan liikkumattomana, mies toi ennen töihin lähtöä mulle aamupala leivät ja mehun.

Koitin sit vaan rauhottua ja näin ja torkahdinkin hetkiseksi. Mut oli kyllä hirveä odottaa että kello on viimeinkin 8 että pystyn soittamaan neuvolaan. Neuvolasta annettiin aika 9.45.. Lisää odottamista. Aamu oli kyllä ihan kamala kun pelotti koko ajan hirveesti että oliko koko odotus nyt tässä. Tähänkö se loppui. Huima on poissa. ?

Viimeinkin pääsin neuvolaan ja ensimmäisenä se sanoi että kuunnellaan sydänäänet. Neuvolatäti varotteli alkuun ettei sydänääniä heti kuulu ja voi olla että niitä pitää etsiä oikein kauankin. Koitti valaa tähän epätoivoiseen esikoisen odottajaan toivoa ,mitä mulla ei paljon ollut jäljellä olin ihan varma, kun masuakin vähän pisteli että joo. Tässä tää nyt oli ja menetin vauvan :(  

Mutta HipHei vaan! Samantien kuului sydänäänet ja lujaa se sydän löikin. Pumpumpumpumpum! Tosi vauhtia! Olin niiin helpottunut. Neuvolatäti sanoi kanssa että kyllä siellä joku on kotona ja sillä sujuu masussa oikeinkin hyvin. Huuh! Helpotuksien Helpotus. 

Mulle määrättiin lepoo lepoo lepoo. Ei saa rehkiä ollenkaan. 4.12. on ultra jossa on lääkärikin paikalla. Sitten tutkitaan lisää. Voi olla että nt-ultrassa näkynyt ns. ilmakuplan näköinen kohta oli se, mikä tänään sitten vuosi ulos sieltä. Tai, voi olla että istukka olisi jotenkin edessä että se aiheuttaisi vuotoa. Mutta hyvä asia oli se, että vuoto ei ole jatkunut. Neukkutäti sanokin että jos jatkuu niin sitten viipymättä neuvolaan tai terveyskeskukseen et sit voi olla vakavempaa. Joten kaikki ristissä toivon ettei enää ikinä tule eteen mitään samanlaista.

Mutta tästähän vasta odotus alkoi....... 2vko siihen ultraan. Odotan vaan että näen Huiman että se heiluttelee ultra ruudussa mulle sitten 4.12. ja että lääkäri voi todeta jotta pikkuisella on kaikki sitten hyvin. ONNEKS tasan viikon päästä on vielä lääkärineuvolakin missä kuunnellaan taas sydänääniä toivottavasti niin saa vähän välivarmuutta ennen ultraa että sielä vieläkin joku kotosalla.

Huh. Kauhean pitkä avautuminen mutta sitä varten tämän blogin silloin aloitin. Saa purkaa ja kirjoittaa ilot ja surut tänne ylös :-)

Sovinto

Tänään se tapahtui. Mä pyysin isosiskoani kaveriksi facebookissa ja hän vastasi hyväksymällä pyynnön. Mietin pari kertaa mutta päätin iltasella laittaa hänelle viestiä. Laitoin vaan että moi terve ja kerroin että meille on tulossa perheenlisäystä ensi vuoden toukokuussa. Hän vastasi innostuneena että moi ja oli kuullut meidän mummolta vauvauutisista, mitään ei puhuttu mistään menneistä vaan jutusteltiin niitä näitä kaikesta ja tulevasta. Hän keksi otukselle nimenkin, Heimo Huima :) Vai Huima Heimo. Kuitenkin. Pieni otus se on. Taustatietona ei olla oltu minkäänlaisissa väleissä 1,5vuoteen. Meillä ollut aika tulehtuneet välit ja mitenkään ei olla tässä välissä oltu yhteyksissä. Nyt päätin lopettaa vihanpidon. Ja tuli parempi olo heti. :) Iltapalaksi pilpposin porkkanaa ja kurkkua lautaselle ja dippailin niita ranch -dippiin. Sain vinkin netistä ja päätin kokeilla. Ihan ok mutta mielummin syön tästä lähdin kurkut kurkkuna , leivän päällä taikka salaatissa ilman ranch dippejä. Samoin porkkanat pelkälteen tai jossain ruoan seassa ilman ranch dippejä. Otin kuvankin iltapalasta:

Juomana oli appelsiini mehua. Sitä kuluu aika paljon kyllä...

Ja näitä....... Kauhee himo näihin. Voisin syödä vaikka kuinka paljon päivässä... -.-'

Ja sitten ihka ensimmäiset masukuvat. Vaikka mitään massua ei vielä ole, ennemminkin "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa" -look. Ehkä se siitä vielä kasvaa :-D Täällä yksi malttamaton..... Niin ja tosiaan, aloituspaino ennen raskautta oli 66kg (pituus 171-172cm) nyt painankin jo kolme kiloa enemmän, eli reilut 69kiloa, 70 rajapyykki lähestyy.

Mua pelottaa tosi lujaa se, miten/palaudunko raskaudesta, meneekö koko kroppa "pilalle" loppuelämäksi ja se, että pääsenkö eroon raskauskiloista, niitä on odotettavissa vajaa 20kg nyt ainaskin raskausaikana. Toivon kylläkin että pysyis ihannemitoissa ja tulis painoa max 17 kg

13+1

Niskaturvotus ultra takana päin. Se oli tasan viikko sitten meillä 7.11.. Kaikki oli oikein hyvin ja normaalisti. Kaikki mitä pitikin löytyä löytyi ja kaikki "palikat" olivat oikeilla paikoillaan. Kyllä on vaan jännittävää. Tämän ultran jälkeen vasta aloin ehkä kunnolla päästä jyvälle koko raskaudesta ja odotuksesta. Näin kuinka pikkuotus kääntyili ja heilutteli meille ultra-ruudulta. Riskiluku oli normaali ja kaikki muukin oli kuulemma hyvin ja normaalisti. Viikkoja oli 12+2 sikiö vastasi viikkoja 12+4. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu.

Seuraava ultra on sitten 4.12. se ei ole kuitenkaan vielä rakenneultra, sitäkin olen alkanut jo kovasti odottaa, että kuulee kumpaa sieltä oikein odotellaan saapuvaksi ensi vuoden toukokuussa :) Mitään en ole nyt hommaillut vauvaa ajatellen, mä salaa toivon että meitä jotenkin muistetaan joulupukin postissa, hehheh ! Neuvola on tässä ihan seuraavaksi 26.11 ja se oli lääkäri neuvola. Odotan jo innolla sitäkin. Aion pyytää reseptin rasvoihin (mulla on atooppinen iho) ja särkylääkkeisiin. 

Viimeisen yli viikon on ollut niin järkyttävää päänsärkyä, tuntuu että pää halkeilee neljään eri osaan vähintään ja keskeltä kahtia ja ei pysty tehdä yksinkertaisesti mitään. Ja sitä jatkuu aamusta iltaan. Mä en vaan kestä sitä aaargh. Eilen oli hyvä päivä kunnes illalla se taas alkoi. Nyt on alkanut jo tänä aamuna. Huoh!

Pitkät jalat ja käsi masun päällä 12+2 (12+4)

Morjes! 12+2 (12+4) Sanoo masuasukki isille ja äitille,
nyt myös teille jotka ehkä luette blogiani

Hölpöttelyä

Ekat vauvaostokset. 

Värit sopii kummalle vaan, mut silti niin toivoisin että se on poika. Mä siis NIIN toivoisin poikaa mutta miehen (T) kanssa päädyttiin sihen, että tyttö tulee ja oon jostain syystä ihan varma että on tyttö tulossa. Siis tiedän, että oon nyt ihan hassu. Tää onkin mun salainen vauvablogi johon kirjoitan kaikki hassutkin jutut. Tosielämässä raskaus on alussa, joka ikinen päivä pelkään, inhoon ja ällöksyn ja vieroksun ajatusta että odottaisin vauvaa, ja sitä että asiasta pitäs ihan tosi kertoa lähipiirillekkin joskus. Tosielämässä oon yllättävän negatiivinen, mutta sitten kuitenkin istuskelen netissä katselemassa millaisia vaunuja voisin ajatella ostavani ja odotan ekaa neuvolaa kuin kuuta nousevaa... :-D Joo. Siis tosielämässä oon ihminen joka sanoi ettei hanki ikinä koskaan lapsia ja elää vaan koirien kanssa koirapiireissä, treenaa treenaa ja elelee elämäänsä. Oma veli sai justiin pari viikkoa sitten komian pojan vaimonsa kanssa ja viime viikonloppuna syntyi miehen T:n parhaalle kaverille tyttövauva. Kun kuulin että synnyttäviltä osapuolilta toiselta oltiin leikattu väliliha auki ja toiselta oli muuten vaan "paikat revenny" niin hyvä ettei jalat lähteny alta ja alkanu kuvottaa. Mä oon varma että mun vartalo menee ihan pilalle ja blää. Tää on niin uutta mulle. En ole vielä meinannut löytää tämän asian niitä hehkuvia puolia. Mä en vaan ole sellainen. Pelkään kuollakseni sairaaloita ja piikkejä ja kaikenmaailman toimenpiteitä jo muutenkin. Mä oon varma että kuolen tai jotain sinne päin. Ehkä tää tästä. Ehkä viimestään kun on ekaa kertaa kokenut tän kaiken ja voi EHKÄ todeta niinkun melki kaikki muutkin tuoreet äidit että mikään ei ole hienompaa kun saada oma lapsi syliin ja muutenkin kaikki pahat unohtuu. No kattotaan miten mun sitten myöhemmin käy... 

Citymarketissa oli hedelmät eurolla! :-D Oli pakko ostaa. Terveellisiä vitamiineja :-)
On tuolla taustalla kyllä aiemmin ostetut appelsiinit ja banaani ja kaverin omenapuista kerätyt omput :-)

Odotus alkumetreillä

Onko normaalia että tunteet heittelee ja vie mua 6-0. Tänään on jo itketty ja oltu muutenkin ihan muissa maailmoissa kaikkien miljoonien ajatusten kanssa. Ihan kummallista. Enkä taaskaan tiedä mitä olen tekemässä, mihin ryhtymässä, mitä oikeen yritän ja teenkö nyt kumminkaan oikein ja ääää. Kai nää alun shokit ja muut stressailut tästä tasaantuu..?

Tänään oli myös eka ultra. Koko "homma" on ihan alussa jossain 6 vkolla mennään vasta, vähän reilu. Lääkäritäti oli todella mukava ja loi muhun uskoa että me pärjätään kyllä. Silti sanoi että mitä ikinä päätänkin, se on mun oma elämä jne. Ei saa antaa ihmisten liikaa vaikuttaa. Mutta jos kaikki nyt vaan hyvin menee niin kyllähän me ollaan ihan alettu valmistautumaan siihen että meistä on tulossa oikea perhe ja tulevan vauvan laskettu aika olisi 21.5.2014 Hauskaa, se on oma syntymäpäiväni tuo 21.5. :--)