Eilisen painajainen 20.11.

Siis nyt jälkeenpäin oikein raivostuttaa kaikki lääkärit helvetti soikoon. Mun käskettiin vuotamisen takia mennä lääkäriin, ettei tarvi kotona yksin miettiä mitä tapahtuu. No mä menin. Äitiysneuvolan kautta sain päivystysajan kahdeksi iltapäivällä terveyskeskuksen päivystyslääkäriltä.

No sinne menin sitten ja mies tuli kans töistä aiemmin et pääs mukaan. Mies jäi oottaan aulaan ja menin lääkärihuoneeseen kun kutsuttiin. No mitä sanoi lääkäri. Kyseli jotain kivuista ja vuodosta ja teki perus gynetutkimuksen ja totes että kyllä se on luultavasti keskenmeno nyt tullut ja harmitteli siinä. Mä olin ihan järkyttynyt ja teki mieli itkeä. Sopersin jotain sille että kun eilen ne sydänäänet kuului eikä tänään ole vuotanut enää kauheasti jne jne .. No se näytti totaalista punaista valoa ja sanoi että kyllä sut pitää nyt Sairaalalle synnytyspolille(siellä on äitiyspolin päivystys ilta-aikoina ilmeisesti) ja puhui ennen kun lähdin huoneesta kaavinnasta jne.

Mä lähdin huoneesta ihan valkosena pois ja menin miehen luo ja sanoin että lähetään Sairaalaan, se sano et no, mitä se sano? Siinä kohtaa purskahdin itkuun ja selitin että keskenmeno tullu ja itkin koko tunnin kestävän matkan sairaalaan ja oli vaan niin kamalan pettynyt ja tyhjä olo. Mietin vaan että miks mua taas rangaistaan ja miks just kun oon innostunut asiasta niin lujaa ja just kun oon kertonut vähän kaikille ja ollut niin iloinen asiasta. Mielessäni kirosin kaikki ja samalla olin vain ihan hiljaa enkä miettinyt mitään. Tuntui välistä niiin tyhjältä . Oikein tunteiden pyörremyrskyä ja tyyntä vuoronperään.

Päästiin sitten kaupungin sairaalaan ja äitiyspolille tai mikälie synnytyspoli ja päivystys paikka. Odotettiin siellä, hirvee ruuhka ja ainoo lääkäri oli jossakin leikkauksessa jumissa. Odotusaulassa käytiin ottaan verikoe ja siinäkohtaa taas aloin vollottaan, mulla on ihan oikeesti fobia verikokeisiin mut sekään ei siinä niinkään itkettänyt vaan koko päivä ja se että oli saanut keskenmenotuomion ja oli ihan kamalaa kaikki. Pian sen jälkeen mut kutsuttiin huoneeseen, itkin sielläkin. Mut siellä ei tehtykkään muuta kun otettiin mun tiedot ylös ja tuollasta. HUOH! Ja eikun taas odottamaan. Yhteensä 5 tuntia odotettiin lääkärille joka lopulta koitti, se oma vuoro, ja lääkäriksi oli saapunut sinne joku intialainen nainen, jonka puheesta ei saanut mitään selvää :(

No sen ymmärsin sitten kun se ultras että Huima on edelleen kotona, meinasin tippua siltä sängyltä kun kuulin ja olin silleen täh? ootko tosissas? Se lääkäri sanoi että "mihinkäs se olisi täältä hävinnyt" Kaikki näytti hyvältä, normaalilta, vastas viikkoja ja sydän löi ja liikuskeli paljon masussa. Kohdusta ei löytynyt myöskään hematoomia eikä muutakaan kummallista ja olin niiiin helpottunut! Se sanoi et kaikki normaalia, vuoto ei ole niin harvinaista kun luulet, voi tulla kohdunsuulta jne...

Sain sitten sairaslomaa ja kiellon käydä saunassa tai missään, pitää vaan olla levossa piste. Ja jotkut vertahyydyttävät lääkkeet? en saanut selvää, mutta ilmeisesti niiden pitäisi auttaa. Tylsäähän näitä on varmaan lukee, ilman kuvia mutta koittakaa kestää. Yritän intoutua kuvailemaan masua ja ruokia ja tekemisiä ja päiviä ja tehdä värikkäämpiä tekstejä tästä lähtien :)

Tänään aamulla tapahtunutta.....

Klo 04:00 herään siihen kun tuntuu että tulee pissa housuun. Lähden ripeästi vessaan mutta matkalla huomaan että reidet tulee tahmeiksi ja istahtaessa vessanpöntölle alkaa verta tulla ihan kiitettävästi, ja ihan tyyliin siis että "humps vaan". Verta tuli aikas paljon.

Itse valahdan ihan valkoiseksi alkaa yököttää ja huimata hyvä ettei taju lähde pelkästä ajatuksesta vuotaa verta sillä tavalla. Sitten kun se homma loppui, kömmin takaisin sänkyyn paniikissa ja pakko herättää mies siinä kohtaan et arvaa mitä mulle kävi. Sit pääsi itku. Ja siitä asti olin sängyssä vaan liikkumattomana, mies toi ennen töihin lähtöä mulle aamupala leivät ja mehun.

Koitin sit vaan rauhottua ja näin ja torkahdinkin hetkiseksi. Mut oli kyllä hirveä odottaa että kello on viimeinkin 8 että pystyn soittamaan neuvolaan. Neuvolasta annettiin aika 9.45.. Lisää odottamista. Aamu oli kyllä ihan kamala kun pelotti koko ajan hirveesti että oliko koko odotus nyt tässä. Tähänkö se loppui. Huima on poissa. ?

Viimeinkin pääsin neuvolaan ja ensimmäisenä se sanoi että kuunnellaan sydänäänet. Neuvolatäti varotteli alkuun ettei sydänääniä heti kuulu ja voi olla että niitä pitää etsiä oikein kauankin. Koitti valaa tähän epätoivoiseen esikoisen odottajaan toivoa ,mitä mulla ei paljon ollut jäljellä olin ihan varma, kun masuakin vähän pisteli että joo. Tässä tää nyt oli ja menetin vauvan :(  

Mutta HipHei vaan! Samantien kuului sydänäänet ja lujaa se sydän löikin. Pumpumpumpumpum! Tosi vauhtia! Olin niiin helpottunut. Neuvolatäti sanoi kanssa että kyllä siellä joku on kotona ja sillä sujuu masussa oikeinkin hyvin. Huuh! Helpotuksien Helpotus. 

Mulle määrättiin lepoo lepoo lepoo. Ei saa rehkiä ollenkaan. 4.12. on ultra jossa on lääkärikin paikalla. Sitten tutkitaan lisää. Voi olla että nt-ultrassa näkynyt ns. ilmakuplan näköinen kohta oli se, mikä tänään sitten vuosi ulos sieltä. Tai, voi olla että istukka olisi jotenkin edessä että se aiheuttaisi vuotoa. Mutta hyvä asia oli se, että vuoto ei ole jatkunut. Neukkutäti sanokin että jos jatkuu niin sitten viipymättä neuvolaan tai terveyskeskukseen et sit voi olla vakavempaa. Joten kaikki ristissä toivon ettei enää ikinä tule eteen mitään samanlaista.

Mutta tästähän vasta odotus alkoi....... 2vko siihen ultraan. Odotan vaan että näen Huiman että se heiluttelee ultra ruudussa mulle sitten 4.12. ja että lääkäri voi todeta jotta pikkuisella on kaikki sitten hyvin. ONNEKS tasan viikon päästä on vielä lääkärineuvolakin missä kuunnellaan taas sydänääniä toivottavasti niin saa vähän välivarmuutta ennen ultraa että sielä vieläkin joku kotosalla.

Huh. Kauhean pitkä avautuminen mutta sitä varten tämän blogin silloin aloitin. Saa purkaa ja kirjoittaa ilot ja surut tänne ylös :-)