Huima osaa jo nousta karhunkävelyasentoon, kontilleen, keikuttaa siinä itseänsä samalla hihkuen innosta. Pysyy istumassa kun sillain laitetaan (vielä on vähän horjuvaa mutta osaa hyvin tukea jalkoihin ja tasapainotella siinä), istuu ruokailun ajat syöttötuolissa.
Korvatulehdukset ovat saaneet öistämme sirkusta mutta nyt jo paranemaan päin, (ilmeisesti) korvat ja yöunet myös! Ensi lauantaina 6.12. meillä on taas korvalääkärikontrolli (joo itsenäisyyspäivänä lauantaina klo 16.30. On kunnallispuolella kyllä ajat :) ...
Isimies tulee töistä yleensä näihin aikoihin - puoli kolme, tai kolmen maissa iltapäivällä. Silloin pikkumies ja isimies viettävät yhteistä aikaa ja minä saan hengähtää. Yleensä kyllä annetaan Huiman kanssa isimiehen rauhassa juoda kahvi ja syödä ennenkö "isivuoro" vaihtuu.
Poika on kova "höpöttämään" mutta yhtään mitään tavua tai ymmärrettävää "puhetta" ei pojan suusta vielä tule. Poika on hyvin rauhallinen, tarkkaavainen, katsoo isoilla sinisillä silmillään tätä maailmaa ja tuntuu uteliaalta tyypiltä.
Meidän Huima <3
Aika kyllä juoksee siivillä, kun on oma lapsi. Ihan käsittämätöntä!:o
VastaaPoistaNo niimpä! Mihin tää viimenen puoli vuotta meilläkin muka jo hävisi? Ihmeellistä! Tää eka vuosi varsinkin, ihan liian nopeeta kasvetaan ja kehitytään!! Niisk :)
PoistaIhana poitsu tuossa "lankutus"-asennossa...<3 Huima on jo iso jäppinen :')
VastaaPoista