Äitinä 6kk ja muuta hölpötystä

Niin se meni, puoli vuotta elämää. Kaikki lähti siitä, kun 20.9.2013 tein positiivisen raskaustestin kotonamme vessassa. En voinut uskoa että se näytti positiivista tulosta. Elämä heitti "häränpyllyä" ja panikointi alkoi.No sitten aloin miettimään uudestaan. Mikäs tässä. Olemme saman vuoden keväällä ostaneet omakotitalon ja kaikki on aikalailla tasaista meidän elämässä. Kyllä me tähän pystymme! 25.9.2013 Kävin ultrassa terveyskeskuksella jossa otettiin selvää kuinka pitkällä raskaus oli, koska mistään ei ollut varmuutta. Olin ollut loppukesän reissaamassa enkä ollut laittanut muistiin oliko kuukautiseni tulleet vaiko eivät, koko kesä oli vähän kiireistä työharjoittelun ja muiden juttujen takia. Ultrauksessa selvisi että oltaisiin noin 6. raskausviikolla menossa ja laskettu aika olisi 21.5.2014. Tuo päivä sai minut hymyilemään. Se oli oma syntymäpäiväni sentään. No ei poikamme ihan sitten syntynyt, vaan odotutti itseään 30.5.2014 asti.

Minä olen ollut nyt 6,5 kk ajan äiti. Olen onnistunut siinä aivan hyvin pääsääntöisesti rennolla meiningillä ja maalaisjärjellä. Välillä on ollut kuoppaisempia aikoja, mutta enimmäkseen tasaista ja hyvää. Olen koittanut olla hyvin huolellinen ja säntillinen. Olen koittanut suorittaa sopivassa määrin ja olemaan suorittamatta myös. Olen onnistunut olemaan rento ja antanut asioiden mennä omalla painollaan. Imetystä meillä kesti 5kk ajan joista viimeinen kuukausi osittaisesti. Minä olen hyvin tyytyväinen tuohon. Minulle se oli sopiva määrä. Minä lopetin sitten ihan omasta tahdostani. Maitoa tuli alusta saakka hyvin ja olisi tullut varmasti vielä jatkossakin. Minun päätökseni kuitenkin oli lopettaa imetys tuossa kohtaa kun kiinteitäkin alkoi mennä.

Vastasyntynyt

Sairaalassa

Uuden manduca kantorepun testailua

Poika kastettiin hyvin hyvin vanhassa perintömekossa

Minun pikkuinen poika "Tom" syntyi 30.5.2014 torstain ja perjantain välisenä yönä klo 2:23. Hän on kaksonen horoskoopiltaan äitinsä lailla. Minä kuvastan hyvin "perus kaksos-tyyppiä" kaikkineen. Luonteeltani olen huoleton tuuliviiri, ikuinen lapsi, valpas mielinen, utelias, jnejne. Olen ollut aina hyvä sosiaalisilta taidoiltani ja hyvä sopeutumaan uusiin tilanteisiin, molemmat noistakin piirteistä ovat kaksosille ominaisia. Katsotaan minkälainen vedättäjä pikkuisesta kaksospojastani Tomista vielä tulee. Tähän mennessä hän on näyttänyt olevansa iloinen ja perustyytyväinen viilipytty joka ei ota stressiä pienistä asioista. Poika on näyttänyt omaavansa sosiaalisen luonteen, sopeutumiskykyä ja empatiakykyä myös: jos kerhossa toinen vauva alkaa itkeä, alkaa Tom itkeä silkasta myötätunnosta. Se on niin hassua ja suloista samaan aikaan. Vilkas luonne ja halua pyrkiä eteenpäin.(MUOKS: Halua pyrkiä enemmänkin YLÖSPÄIN, eli Tom etenee vielä eteenpäin tosi huonosti, mutta  nousee kaiken aikaa konttausasentoon, karhunkävelyasentoon tai tuen kanssa seisomaan, enemmänkin on haluja pyrkiä ylös eikä eteenpäin :D Mutta vilkas poika kaikenkaikiaan kyllä! Kaikkea pitää päästä ihmettelemään ja maistamaan :-) Meidän molempien motto voisi olla jootta: "Jalat maassa, pää pilvissä."

poika 2kk

Kylpyhetki :) 

Syksy tullen ilmat alkaa kylmetä ja kaivettiin kaapista lämpimämpää päälle

Tom on syntymästään saakka ollut hyvin "rytmikäs" vauva. Hän on alusta asti "tajunnut" nukkua hyvin yöllä eikä meillä ollakkaan paljoakaan öisin kukuttu hereillä. Pienenä syömiset ja nukkumiset meni kuin kellon tarkkuudella. Pojallani oli selkeä sisäinen kello joka tikitti "ajassa". Olen tehnyt kaiken alusta saakka lapsentahtisesti. Poika on kertonut itse, koska nukuttaa ja koska nälättää. Vaippaa vaihdettu tasaiseen tahtiin. Luulen että hyvin nukutut päiväunet koko kesän vaunuissa pihalla teki hyvää ja sen tähden uni maittoi yölläkin. Moni sanoo minulle, että minä ja lapsen isä olemme hyvin tasapainoisia ja rauhallisia joten poikammekin on. Mutta kyllä mä luulen et tuo meidän poika on tuollainen tyyppiä "helppo" ihan omasta takaa. (Tietysti olemme Tomin isän kanssa yrittäneet antaa mahdollisimmat hyvät "eväät" pojan alkutaipaleelle ja tuoda alusta saakka pojan elämään säntillisyyttä, tasapainoa ja luoda hyvä rento ilmapiiri kotiin. Molemmille meistä tämä vanhemmuus kuoriutui ulos hyvin hyvin luonnollisesti ja olemme mielestäni olleet stressaamatta ylimääräisiä. Kaikki on vain sujunut hyvin omalla painollaan. ) Mutta silti. Kyllä minä olen sitä mieltä että jos vauva on tyyppiä "helppo" se on, ja jos se on tempperamentiltaan hyvin vaativa, se on silloin niin. Oli vanhemmat minkälaisia hyvänsä. (Tiedän kyllä että myös vanhemmilla on suuri rooli tuossa, tietysti vauva voi kokea turvattomuutta ja vaatia enemmän turvaa ja lohtua ja kaikkea mahdollista ja pelätä uusissa tilanteissa jos äiti kovasti stressaa kaikesta ja on paniikissa, oli se sitten sisäistä tai ihan näkyvää sellaista, kaikki heijastuu hyvin helposti vauvaan. Ihan oikeasti.) Mutta silti olen sitä mieltä että vanhemmat eivät voi suuresti vaikuttaa pieneen vauvaan ja sen "luonteeseen" suuntaan tai toiseen jos kaikki on ns normaalisti. Jotkut vauvat ovat syntymästään saakka "hankalia" ns suuritarpeisia vauvoja. Siis ihan rauhallisten ja tasapainoisten vanhempien lapsi voi olla totaalisesti vastakohta vanhemmistaan) ja toisinpäin. Minä en usko siihen että minun ja miehen tasapainoisuudella olisi mitään tekemistä sillä että meillä nyt vain sattuu olemaan ns kiva vauva *naurahtaa*

6,5kk jälkeen synnytyksestä minulle laitettiin hormonikierukka. Meille ei ole siis hetkeen tulossa lisää lapsia. Olen 20- vuotias naisen alku. Toivon, että kerkiän ja saan lapsia vielä myöhemminkin elämässä. Ajattelen kuitenkin niin, että kierukankin, saa otettua pois jos näyttää siltä että kyltymätön vauvakuume iskee ennemmin kuin 5- vuotta on kulunut. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin tärkeitä suunnitelmia ja päämääriä, jotka pitää tässä välissä saavuttaa. Koulu. Minulla ei ole vieläkään mitään koulutusta valmiina. Olen etsinyt paikkaani ja intohimoani ja siinä on hieman tuhlattu aikaa. Nyt kuitenkin olen oikealla alalla, eläinten parissa. Keväällä jatkan opiskeluiden parissa että saan hyvin alkaneet opinnot vietyä päätökseen. Seuraava suunnitelma olisi löytää töitä. Mutta näistä asioista joskus lisää uusissa posteissa. Tämä tuppaa nyt venymään kilometrin pituuteen. 

 Serkkupojan 1 vuotis synttäreillä

Ensilumi!

Tom syntyi kiireellisellä sektiolla synnytyksen edistymättömyyden ja äitiin iskeneen infektion vuoksi. Tom oli 9 pisteen vauva syntyessään ja painoi 4006grammaa, oli 53senttiä pitkä poika, hänen päänympärys oli 36senttiä. Hän oli hyvissä mitoissa 41+3 raskausviikolla. Minä sanon suoraan. Olin huono synnyttäjä. Kaikki meni pieleen. Mielestäni tämä on hyväkin että nyt on tuo varma ehkäisy pitkäksi aikaa. Minulle tekee aivan hyvää kasvaa vielä, varsinkin henkisellä puolella ja saan aikaa rauhassa selvittää pääni Tom synnytyksestä ja "valmentautua" tuleviin. Vielä tuosta kokemuksesta on liian vähän aikaa eikä aika ole vielä kullannut yhtään muistoa. Minusta synnyttäminen oli kamalaa ja kipeää ja niinkuin jo sanoin, kaikki meni pieleen. Tunnen epäonnistuneeni kaikella tavalla. Minä olen vähän traumatisoitunut koko kokemuksesta. Silti haaveilen useammasta lapsesta. Ehkä vielä pääsen yli ja voin ajatella uutta raskautta. Vielä en pysty siihen kyllä millään tasolla. 

Puolivuotias karhukävelee (ei vielä etene kylläkään) 

Parasta äitiydessä on ollut sellaiset hetket, ensin kun Tom nukahti syliin saatuaan masunsa täyteen rinnalla. Nykyään syliin nukahtamiset on niin harvinaista herkkua et niistä nauttii kun sellaista tapahtuu. Poika on iso ja maailmassa on liikaa mielenkiintoista eikä äidin sylissä jaksa enää olla niinkuin pikkuvauvoina. Parhautta on vapaus esikoisen kanssa. Ei ole muita lapsia, ei ole menovelvotteita eikä mitään. Saa mennä yhden lapsen ehdoilla. Nukkua pitkiä päikkäreitä pojan kanssa vailla huolen häivää. Ihanaa kun mies aamuisin lähtee töihin ja nostan pojan herättyä hänet meidän isoon sänkyyn mun viereen ja vietetään rauhallista aamuhetkeä siinä. Nukutaan paljon yhdessä ja ne on niitä hetkiä mitkä mulle on ainakin yhtiä parhaimpia asioita tässä äitiydessä. Pitkät vaunulenkit on kanssa olleet aivan ihania. Valosan aikaan pojan ollessa pienempi vaunuiltiin paljon. Nyt se on vähän jäänyt kun koko ajan sataa vettä taivaan täydeltä ja on niin säkki pimeää aamulla ja illalla ja blaa. Mut on tälläkin viikolla nukuttu vaunuissa päiväunet varmaan kolmena päivänä, tänään ei kun on ollut hirveä myrsky päällä täälä. Parasta ovat olleet ensihymyt ja varsinkin kun poika nauroi ääneen ekan kerran, muistan sen hetken aina. Meitä kaikkia nauratti hirveän paljon! Aina kun poika nukkuu söpösti, syö hyvin ruokansa, oppii jotakin uusia taitoja, katsoo päälle ja nauraa, painautuu minua vasten, tai höpsöttää jotakin koirien tai kissojemme kanssa, tai ihan vain itsekseen, kaikki on ihanaa ja liikuttavaa. Hän on minun esikoinen eikä toista samanlaista lasta enää tule. Koitan nauttia täysillä tästä äitiydestä ja toimia niin et voin ylpeänä katsoa sit taakseni kun Tom kasvaa. Minä oon sit tehnyt kaikkeni sen eteen et hänestä kasvaa kunnon poika :-)

Saunaan menossa :)

Puolivuotta ja risat. Tällä hetkellä mitoissa 8880g , 71,6cm ,  päänympärys 43,9cm. Syö pääosin soseita, itsetehtyjä ja kaupan omia, kaikkea mahdollista, ei mitään suurempia herkkyyksiä, perunasta vähän posket alkaa punottaa mutta ei paljon muuta joten oon silti antanut välillä perunaruokia. Liha, kala, puuro, kaikki maistuu. Jos joku ei maistu niin hyvin niin se on kukkakaali tai maissi. ( Kukkakaali haisee minustakin pahalta :D ) Marjoista suurta herkkua taitaa olla vadelma, hedelmistä banaani tai päärynä. Kaikki ohjelman rokotukset ollaan otettu suositusten mukaan ja lisäksi influenssarokotus. Ollaan jonossa korvien putkitukseen mahdollisesti, puoleen vuoteen on mahtunut meinaan mm. 4-6 korvatulehdusta (siksi laitoin noin, kun en tiedä miten tuo lasku tehdään kun välillä ei oo parantunut kontrollin välissä ollenkaan tulehdukset ja viralliset laskut tehdään kai niin et on parantunut välissä). Antibioottia on syöty kolme kuuria. Olemme yrittäneet välttää liikaa antibiootin syömistä. Korvista tärykalvot on kerran puhkaistu. Ja nyt seuraavaksi putkitus. Minua harmittaa tämä juttu, mulla ei ole itsellään ollut koskaan korvatulehdusta. Tomin isällä taas on ja hän on näköjään perinyt isältänsä tämän alttiuden. Se on todella kurjaa kun pieni sairastaa. Toivomme influenssarokotuksesta olevan jotain apua tähän korvatulehduskierteeseen (ei tulisi flunssia joista monesti kehkeytyy korvatulehdus). Poika ei myöskään enää juo öisin maitoa, josta toivon mukaan myös olisi hyötyä katkaisemaan korvatulehduskierre. Tätä suositteli korvalääkäri ja kun googletin korvatulehduksista ja maidosta eri hakusanoilla on netti pullollaan tarinoita kuinka maito tai maitoallergia ovat olleet korvatulehduskierteen takana. Toivon sydämeni pohjasta että saisimme pikkukarhun terveeksi pian ihan kokonaan. Kai noi helpottaa toivon mukaan jos saadaan putket korviin ja sitten kun poika kasvaa ja ahtaat korvakäytävät kasvaa. 

Karhunpoika 6,5kk

Rankinta tässä äitiydessä on ollut juurikin tuo pojan sairastelu ja ikuisuuden kestänyt hampaiden teko. Se ei tunnu loppuvan koskaan. Ensimmäiset hampaan alut bongattiin pojan ollessa 10-11 viikkoa. Saatiin 2kk neuvolasta hamppiharja kotiinviemisiksi mutta ei se ole vieläkään päässyt oikein käyttöön! Vähän ollaan otettu aamu- ja iltarutiineihin mukaan että vakiintuisi tuo tapa mutta hampaita on itketty, on kuolattu, muristu, hinkattu ikeniä kaikkeen mahdolliseen, oltu vaikeita ja aina vaan tuo jatkuu. Se alkoi kesällä Tomin ollessa pienen pieni. Tilanne on nyt se että alaikenissä on 6 hampaan alkua joista alaetuhampaat ovat vähän tulleet läpi ja alakulmahampaat myös tulleet vähän läpi, terävät piikit. Mutta eipä muuta. Mä välillä luulin et tuolla olis jo 6 hammasta mutta ei sitten ilmeisesti ne on vasta alkuja, ei sellaisia "leegoja". Jokaisessa neuvolassa hampaita on mun pyynnöstäni katsottu et niistä sais jotain tolkkua, mutta Tom on laittanut suun suppuun eikä oo näyttänyt. Hah.. No nämä kiukutteluvaiheet on olleet rankkoja. Kovin surkeeta katsoa kipeetä poikaa ja yrittää auttaa toisen oloa. Harmittaa kun joutuu niin paljon särkylääkkeitä antamaan, koitan kuitenkin mahdollisimman vähän mutta kuitenkin aina tarpeen mukaan koska siitä tulee heti apua eikä ole kiva pitää kovin kipeenä vauvaansa. No hienosti me ollaan tästä alusta selvitty enkä koe äitiyttä itsessään rankkana. Toiminta tulee aika luonnostaan. Vaikka poika on perustyytyväinen ja "helppo" vauva, on hänellä silti tempperamenttia ja kun hän suuttuu se kuuluu varmaan naapuripitäjään saakka. Niin kauan kun kaikki menee hänen tahtonsa mukaan niin menee hyvin. Ihan kun äitinsä :-)