RV 41+0

Voi tuskainen olotila. Mä kuolen tänne. Supistelee kipeästi. NIIIIN KIPEÄSTI! Tätä on jatkunut jo 36 tuntia. Olin sairaalassa nukkumassa viimeyön kipulääkkeiden turvin mutta eipä niistä paljon hyötyä ollut ja olin paljon väsyneempi palatessani sieltä kotiin kuin levännyt. Ja niiin pettynyt. Ei tullut eilenkään vauvaa meille. Tänään taas kotona. Mä en voi uskoa tätä. Supistukset alkoivat 27.5. Klo 2:20 ja tulivat heti säännöllisinä 10 minuutin välein. 10 minuutin välein tulivat heti ja niin kipeinä, mutta väli ei tiheentynyt. Kipu kyllä yltyi, tuli aamu, tuli päivä, aina vaan 10 minuuttia väliä. Supistuksen kesto noin 1 minuttia. Sitten väli alkoi tihenemään viimein, ensin 8 minuutin välein, sitten 7, sitten jo 4-5 min välein. Meiltä on tunti sairaalaa joten päätin että lähdetään synnärille ajelemaan kun supistusväli oli tuon 4minuuttia 15.30 maissa iltapäivällä. Saavuttiin sairaalaan ja siellä menin samantien käyrille makaamaan johon piirtyi tasaiseen vauvan sydänääniä jotka olivat erinomaiset, myöskin supistuksia tasaseen tahtiin. Sisätutkimuksessa kuitenkin selvisi että yli 12 tunnin kipeä supistelu ei ollut saanut kohdunsuulla paljoakaan vielä aikaan. Sormelle auki mutta kohdunsuu edelleen takana ym.. No sanoi meille, että lähdettäisiin kaupungille kävelemään jos saataisiin vauhtia synnytyksen alkamiseen. Menimme sitten ja kahdeksalta illalla palasimme sairaalaan. Taas käyrille ja sisätutkimuksessa selvisi että ei vielä oikeastaan minkäänlaista edistymistä kohdunsuulla. Käyrillä maatessa supisteli niin kamalasti ja ottivat meidät miehen kans sitten perhehuoneeseen yöksi, kun olemme sen verran pitkältä kuitenkin ja että saisin kerättyä voimia. Kahdeksan maissa illalla mennessä jo sain kolme tabletti kipulääkettä. Ei auttanut. Yhdeksältä sain kankkuuni piikin joka teki olon toodella huonoksi ja oksensinkin sen johdosta. Ja menin ihan muille maille. Yöllä vaikutus alkoi lakata ja sain uuden piikin ja mulle osattiin antaa sitten pahoinvointilääke samaan syssyyn. Sitten sain edes unta aamuyöstä vähän. Kipulääkkeiden johdosta supistukset laantuivat ja hetkeksi ns. hävisivät. Lääkärille pääsin aamulla kymmenen maissa. Hän ei suostunut vauhdittamaan synnytyksen alkua eikä käynnistämään eikä tekemään muutakaan. Sisätutkimuksessa kuitenkin irtos limatulppa ja kohdunsuu oli pehmennyt, kanavaa oli ollut viimeksi nyt sitä ei ollut enää nimeksikään ja olin kahdelle sormelle auki. Jotakin edes siis! Mutta ei tarpeeksi että synnytys olisi mitenkään kunnolla käynnissä. Kotiin piti lähteä. Nyt täällä ollaan. Olen lämmittänyt kauratyynyä, ollut kuumassa suihkussa, koittanut olla vain ja rentoutua. Mä kuoleeen! Nyt supistusväli ollut sairaalasta lähdettyä koko ajan 7 minuuttia. Edelleen saman verran on tuo väli. Supistukset ovat aina vain kipeempiä ja kestävät aina sen 1-2minuuttia. Huima saisi jo tulla ja päästää äidin tuskistaan. Jos tätä kestää 3.6. asti jolloin on yliaikaiskontrolli, en tiedä onko musta enää mitään jäljellä silloin.