38+2

Vieläkin ollaan yhdessä koossa! Mä olen lopettanut nyt viimein koulun ja ottanut levon kannalta. Oon mä kotona sitten touhunnut senkin edestä, ja olin mä kyllä tänäänkin koulussa muutaman tunnin :'D Mutta hiljentymistä on havaittavissa. Väsyn nyt todella nopeasti entiseen verrattuna. Jalkani tulevat helposti myös kipeiksi että astuminen ja kävely tekee pahaa. Mutta eilenkin lenkkeilin koiran kanssa viitisen kilometriä aivan reippaasti. Loppumatkasta olin kyllä varma etten selviä kotiin ja synnytän tienvarteen, mutta päästiin kunnialla kyllä kotiin ja vielä hyvää vauhtia. Enkä synnyttänyt sitten kotonakaan.

Fyysinen olotilani on ihmetyttänyt minua tähän asti. Olen selvinnyt ilman minkäänlaisia tai ainakin hyvin olemattomilla selkäkivuilla ja muutenkin jaksamiseni on ollut erinomaista koko odotuksen. Tuntuu ihmeelliseltä, että olen näin pitkällä/viimeisilläni raskaana ja aina vaan jaksan "painaa pitkää päivää" ja olla reipas. Ihanaa että olen voinut nauttiakin tästä odotuksestani, eikä ole tarvinnut hukuttaa päiviä valittamalla erimoisia vaivoja. Onhan nyt välillä ollut valituksenkin aihetta TOTTAKAI mutta sillain kokonaiskuvallisesti jos tätä odotusaikaa nyt miettii, niin helpolla olen päässyt.

Pahoinvointia ei ole myöskään ollut ja närästys on nyt vasta loppuraskaudesta tullut kiusoiksi. Renniellä, piimällä sun muilla olen kuitenkin vielä pärjännyt hyvin. Vaikka lääkäri kyllä kirjoitti kunnon närästyslääkkeellekkin reseptin, ei ole sitä tullut haettua. Ja hengissä ollaan edelleen luojan kiitos. Välillä tässä lopussa toi närästys on ollut jotain ihan tajunnan räjäyttävää, huonolla tavalla. Kaikki sisuskalut tulessa, kurkkua polttaa, selkään pistää, sellaista jotain aivan hirveetä. Mutta noin pahoja närästyksiä on ollut ihan kerran tai muutaman kerran korkeintaan ja sen kanssa on pystynyt elämään. Kyllä olo on välillä ahdistavakin ja öisin tulee valvottua kyllä . Kaikenkaikkiaan mulle itselle henkisesti raskaampi tämä loppuodotus paljon kuin että olisi fyysisesti kovilla. Tahtoisin jo odotuksen olevan ohi.....

Nyt mennään jo tosiaan 39.raskausviikkoa, netissä sanotaan tästä viikosta seuraavaa:

""Tämän viikon alussa sikiö on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja sikiö reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Nyt kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään.""

Toissapäivänä kävin neuvolassa. Vauva ol sellaisessa asennossa että neuvolatäti ei enää ollut aivan varma olisiko vauva enää oikein päin. Ultralla sitten tarkistettiin ja luojan kiitos pää oli alaspäin :) Huonot uutiset: vauva ei ole ollenkaan kiinnittynyt ja majailee jotenkin tosi ylhäällä nyt. HUOKAUS. Se on pian heinäkuu ennenkö tuo poikanen päättää syntyä :( SF oli 35 nyt ja verenpaineet,pissa yms mitä tarkistettiin olivat kaikki ok. Ei siinä sitten paljon muuta. 

Olen ostanut vadelmanlehtiteetä ja istunut koko päivän jumppapallon päällä haarat leväällään. Luin että se voisi auttaa vauvaa löytämään väylä lähtökuoppaan, ja helpottais kiinnittymistä. Vadelmanlehtitee on varmaan aivan huuhaata, se kuulemma vahvistaa kohtua ja aiheuttaa supistuksia ja voi nopeuttaa synnytystä, mutta ei mulla oikein usko riitä. Olen juonut kahtena päivänä sitä nyt n.4kuppia päivässä eikä mitään..................

Olen vielä jaksanut kuitenkin aivan hyvin.. Neuvolaan pyöräilin toissapäivänä 5 kilometriä ja kotona tulee touhuttua. Olo on tosiaan aivan hyvä. Henkisesti olen aika rikki. En vain malta enkä jaksa enkä muutakaan. Olen kuin pahainen kakara mielen myllerryksissäni. Kiukuttaa, väsyttää, sitä sun tätä. Millon mitäkin. Painan ihan näillä näppäimillä 90 kiloa. Mä en vaan ala. Tekee mieli nytkin huutaa ja kiukuta. Paino nousee ja mä en enää tahdo sen nousevan!! Mun masu on ihan pilalla. Täynnä arpia. Mun maha ollut yksi ainoista asioista mistä oon tosiaan pitänyt kehossani. Argh.... 

Välillä supistelee oikein kunnolla, koko ajan harjoitussuppareita jotka ovat kivuttomia. Mutta ei mitään. Ei sitten yhtään mitään. Ei näy limatulppia eikä muitakaan merkkejä synnytyksestä. Suolen toiminta on ollu jotenkin erikoisen hyvää ja ajattelin heti sen olevan joku merkki. Ei taida olla koska mitään ei tapahdu. Kerran olin varma että nyt synnytys on lähellä, oli vain sellainen olo ja pissatti paljon. No ei sittenkään. Yhden kerran pikkuhousut oli aivan märkänä ja olin varma sen olevan lapsivettä. Ei tainnut olla.. Pari päivää mä nukuin suunnilleen kellon ympäri ja toivoin että luonto jotenkin valmistaisi mua tulemaan ja saisin kerätä viimehetkellä voimia ja synnytys olisi lähellä. No ei sittenkään. Todella turhauttavaa............... 

38+0

Lapsen tuleva kummitäti osti hienon Suomi-haalarin. MM-jääkiekko alkoi tänään :)