Pikkuinen on täällä!

Ompas kestänyt kirjoittelu.

Olen ollut tuskaisen kipeä siitä asti kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Lopulta kävi niin että "tehtiin" meidän poikaa kokonaiset kolme päivää. Tämä mamma oli kyllä erittäin tuskainen ja loppuun palanut kun viimeinkin koitti se H-hetki. Kun supistuksia oli kestänyt jo ikuisuuden mitään tapahtumatta, (mulla ei paikat avautuneet millään) ja kun olin kahtena yönä ollut sairaalassa nukkumassa kipulääkkeiden turvin vaikka unta ei niistä huolimattakaan paljon saanut, päätettiin synnytys käynnistää.

Huomattiin että mun tulehdusarvot on kohonneet joten mulle aloitettiin antibiootit. Sain myös suoneen supistuksia voimistavia lääkkeitä ja kalvot puhkaistiin. Alkuun kokeilin keinutella jumppapallolla ja mennä eteenpäin ilokaasun turvin mutta koko kehoni oli niin turta jo edellisistä päivistä että lopulta päädyin ottamaan epiduraalin. Se veikin ihanasti melkein kolmeen vuorokauteen kivut pois kokonaan ja saatoin oikeasti -levätä-. No kun olin kunnolla nukkunut jo pitkät pätkät niin huomattiin että kohdunsuu on edelleen sielä missä oli ollut saliin tullessakin. Kätilöllä alkoi mennä otsa kurttuun.

Mulla oli aina vain noussut korkeampi kuume ja olin ihan loppu kun epiduraalikin alkoi jo hiipua, oli mennyt jo ties kuinka kauan. Kätilö huomasi että vauvan päässä on iso pahka johtuen kun on avotarjonnassa tulossa väärin sieltä. Sitten pyydettiin lääkäritkin paikalle ja kun hän oli ultrannut ja ollut huoneessa pienen tovin, sanoi vain että "ei tässä nyt ole muuta vaihtoehtoa kun mennä kiireelliseen sectioon." Syynä juurikin äidin infektiotila - lapsivesi ja kalvojen infektio ja mitä niitä nyt oli ja synnytyksen edistymättömyys/vauvan väärä tarjonta. Mä aloin tärisemään ja itkemään se oli todella pelottavaa.Sain kolmoisantibiootit suoneen ja puudutuksen ja leikkaus alkakoon. Onneksi se oli nopeasti ohi ja lopussa häämötti maailman ihanin palkinto. Ihana pieni terve poikavauva syntyi viimein 30.5.2014 kellonaikaan 2:23. Poika vietiin leikkaussalista isän hoiviin ihokontaktiin kun mut "kursittiin kasaan".

Nyt mennään 3.6.2014 ja olen ollut jo vuorokauden kotosalla vauvan kanssa. Sairaalassa leikkauksesta toipuminen näytti ensin toivottomalta, mutta kun viimein päsin sängystä ylös , sen jälkeen joka kerta oli edellistä helpompi. Kahden päivän päästä vauvan syntymästä käppäilin jo sairaalan käytävillä , vaikkakin hissukseen, mutta kuitenkin :) Mulla oli koko ajan tulehdusarvot koholla ja sain antibioottia tipassa vähän väliä. Pojalle ei onneksi infektio siirtynyt. Parin päivän jälkeen maito alkoi laskemaan ja nyt 4 pv:nä se on jo aikalailla laskenut kivasti. Tissit on kipeät kun mitkä, kun eivät ole tottuneet imetykseen mutta pitää olla kärsivällinen :) Poika syö hyvin ja olen onnellinen että voin ruokkia lapseni näin! Poika oli syntyessään 4006g ja 53cm pitkä. Kahden päivän jälkeen paino oli 3800g laskenut normaalisti siis. Kotiinlähtöpäivänä eli tuosta seuraavana päivänä paino oli jo 3958g joten paino on nousussa tosi hienosti!

Mitä mun kuntooni tulee, olen ollut aivan sairaan kipeä ja olen edelleen. Kuitenkin tahdoin jo kotiin niin saa rennommin olla ja parantua kotosalla. Mulla oli edellispäivänä tulehdusarvot vielä pilvissä, joten kotiinlähtö ei ollut aivan itsestäänselvyys. Luojan kiitos ne oli sit laskenut sen verran että olivat "enää" 108. ja mut päästettiin kotiin. Perjantaina neuvolantäti tulee katsomaan mua ja poikaa kotiin, punnitsee pojan ja tekee muut tarkastukset, multa poistetaan leikkaushaavasta metallihakaset joita on kuulemma 16kpl. Jännittää.. Huomenna keskiviikkona pitää mennä tulehdusarvokontrolliin labraan, joten lähdetään ekaa kertaa huomenna vauvan kanssa "liikkeelle". Jännää.. :)

Siis huhhuh kuinka turvoksissa sitä ollukkaa tuos loppuraskaudessa, kävin mielenkiinnosta tänään puntarilla ja -10kg muutamassa päivässä vaikka mitään en oo oikeestaan tehnyt edes. Sit kokeilin piruuttaan laittaan kihlasormuksen sormeen niin hups vaa hujahti, ennen sitä ei saanut edes puoleenväliin. Nyt voi siis jossain kohti alkaa miettiin sitä naimisiinmenosormustakin kun sormet on taas normaalit. Sitten vasta tajusin peiliin katsoessanikin että naama on kaventunut varmaan puolella :D Voi kun kivaa kun saa oman kroppansa takasin.. :) 

Kirjoitan lisää ja paremmin heti kun pystyn. Nyt poika on päiväunilla joten oli hyvä sauma kirjoittaa pikana jotakin meidän ensihetkistämme...! Hyvää kesäkuuta kaikille lukijoille <3

<3 Meidän ihana poika parin päivän iässä sairaalassa,

seurustelua isimiehen kanssa vaipanvaihdon yhteydessä <3