Ei merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä. Eilen oli jo taas niin toiveikas olo, kun ravasin vessassa isolla hädällä ties kuinka monta kertaa pitkin päivää ja pissalla tietysti kanssa. Olin aivan varma että nyt jotain tapahtuu mutta ei. Tässä sitä taas ollaan. No, näämpähän tulevan Suomen pelin illalla telkkarista kun ei ole mitään tapahtumia.
Kyllä turhauttaa. Taas heräsin kun äitini soitti että kuinka menee? Siis että alkaako jo synnytys pian. No ei vieläkäkään mitenkään, tylsää on, ei vieläkään tietoakaan vauvasta. Vitutuskäyrä nousee heti aamusta vaikka tiedän että lähipiiri tahtoo vain hyvää mutta kyllä minä sitten ilmoitan kun tapahtuu...
Odottelen nyt vain yliaikakontrollia joka on ensi keskiviikkona, ja toivon että tajuaisivat /pystyisivät jo käynnistellä. Tietysti parempi olisi jos luonnollisesti tuolta ulos tulisi, mutta kun tuntuu niin toivottomalta... Pelottaa ja ärsyttää jokainen yli mennyt päivä, enkä mä vain suostu odotella sinne 42 viikon yli mitenkään.
Saa luvan tulla jo. Kirjoituksessani ei ole varmaan päätä eikä häntää. Ärsyttää niin paljon että pää halkeaa.
Viimepäivinä mua on kiusannut tuskaiset liitoskivut, mä hajotin itseni koiran kanssa agilitykentällä ja nyt olen ollut jo pari kolme päivää aivan huolella invalidi. Kivut on järkyttäviä ja särkylääkettä on kulunut jonkin verran. Myös kauratyynyä pitänyt lämmitellä kipujen hellittäjäksi vähän väliä. Kävely, makaaminen, istuminen ja kaikki sattuu. Lantio/nivusalue on riekaleina.
Pelottaa etten kohta kykene enää alateitse synnyttää vauvaa jos on tosi iso ja olen nyt hajottanut itseni tällä tavalla. Kyllä on itkettänyt oma tyhmyys. Mä en näiden kipujenkaan takia tahdo enää pitkittää raskautta... :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti