39+2

Huomenta!

Varmaan ekaan kertaa johonkin viikkoon, nukuin kokonaisen yön. Tai, no, kun laitoin illalla herätyskelloa, se näytti että herätykseen aikaan reilut 6h , ja pissallekkin heräsin kerran tai kaksi kertaa. Mutta unta. Mä olen valvonut ja valvonut ja valvonut viimeyöt lähestlkoon ilman mitään syytä.

Vähän on närästellyt, jalkoihin särkenyt, mutta perjaatteessa olisin joka yö voinut nukkua hyvin jos olisin unta saanut. Unettomuus on alkanut todella verottaa loppuodottajan fiiliksiä, mutta nyt taas tuntuu että olisin täynnä jotain uudenlaista elämää :D

Ihanaa. Kyllä uni vain tekee hyvää. Harmittaa kun kaikki sanoo koko ajan, että nyt pitäisi nukkua kun se on vielä mahdollista. Mutta eipä tule nukuttua enää tässäkään vaiheessa. En ymmärrä. Joku sisäinen levottomuus, en tiedä mikä, tekee sen ettei unta ole vain tullut vaikka kuinka väsyttäisi.

Olen muuten menettänyt toivoni kaikista synnytystä edeltävistä merkeistä. Mulla oli jo pari viikkoa sitten maha ihan sekaisin koko ajan ja tuntui oikeasti siltä että koko suoli tyhjenee kun koko ajan piti ravata vessassa. Noh, ei se sitten lopulta mitään tarkoittanut vaikka kovasti odottelin, että alkaa tapahtua.

Sitten varmaankin joskus sen jälkeen, tuli monien päivien kestävä unijakso, jolloin olisi voinut vain nukkua ja nukkua ja nukkua ja nukkua....... Olin taas varma, että nyt alkaa tapahtua. Että kehoni jotenkin kerää voimia tulevaan. PYh ja PAh mun tilanteessa.

No sitten on tullut esim hyvin vetistä valkovuotoa, kun muuten raskausaikana valkkari ei oo ollut ollenkaan mun kiusana. Yks päivä mun housut kastu niin, että oli pakko soittaa synnärille, etten oo varma mitä tää nyt on. No kai se sillonkin vain sitä valkkaria oli. Lueskelin sitten nettiä ja monien loppuraskaudessa samaa vaivaa. Joillakin tarkoittanut jotain, joillain ei. Mä olen jälkimmäisessä ryhmäss.......

Sitten tuli tämä unettomuus. Olin lukenut, että jotkut ovat ennen synnytystä omituisen levottomia eikä uni vain tule, alitajunnassa jotenkin tietää että pian tapahtuu tai jotain. Ei näytä tapahtuvan... ;)

Supisteluista, mulla on ollut lähinnä pelkästään kivuttomia harjoitussupistuksia. Olen lenkkeillyt vielä viiden kilometrin lenkkejä, ravannut rappusia, harrastanut seksiä, juossut metsässä pomppien kantojen yli, syönyt tulista ruokaa, saunonut normi ja savusaunassa, siivonnut melkein joka päivä, aloittanut kotona epätoivoisia projekteja, jos jou jäisi vaikka kesken, ei, olemme miehen kanssa saaneet kaikki aina valmiiksi.

Olemme rakentaneet, rempanneet, maalattu koko talon alakerta, ihan kaikkee.. Tuntuu että voisin mennä vaikka laskuvarjo- tai benjihyppäämään, eikä mitään tapahtuisi sittenkään. Tuntuu toivottomalta.

Mutta nyt ollaan jo niin pitkällä, laskettuun aikaan ei ole enää kuin viisi päivää!!! Kyllä se sieltä tulee viimeistään parin viikon sisällä ja se on lyhyt aika se! :)