Mä kuoleeen. Supistelee niin prkleesti taas. Pari päivää supistellut paljon/vähän väliä. Tänään aamusta saakka kipeästi. Mä tahtoisin johonkin tarkastamaan onko tämä normaalia, mutta en kehtaa. Ollut äippäpolil niin monesti kuulemassa kuinka kaikki on ihan hyvin. Ärsyttävää. Ja aina kun on kohdunsuun tilanne tarkastettu, se on ollut täysimittainen ja suljettu, niinkuin pitääkin. Ei viitti mennä turhaan kun sitten vain ihmetellään mitä mä siellä ramppaan. No en ole ennenkään omasta tahdosta mennyt, vaan lääkärin tai neuvolantädin lähetteen kautta. Mutta siis ihanaa että kaikki on ollut aina hyvin <3 Sehän on se paras juttu. Mieluitenkin niin, että "väärä hälytys" kuin että jotain hälyyttävää ilmenisi.
Alkanut pelottaa ihan kaikki. Kaikki. Mä pelkään että joku menee pieleen. Pelottaa ihan hirveästi. Pelottaa.. Pelkoni johtuu pitkälti siskoni karmeasta kohtalosta joutua kokemaan kohtukuolema loppuvaiheessa raskautta. Pienen enkelitytön kummitäti piti mun olla.Kaiken piti olla hyvin, kunnes mikään ei enää ollut hyvin. Eikä koskaan kuullut syytä, miksi niin kävi. Ihan kamalaa. Se kummittelee. Tämä on kamalaa. Loppuisipa odotus jo pian, terveen pojan syntymiseen ja kiitos ajallaan. Mulle kävis vaikka rv39. Laskettuaika sopii myös. Ihan mikä vain rv 37 jälkeen käy. Kunhan päästäisiin sinne asti ja poikamme syntyisi elinvoimaisena ja terveenä kaikin puolin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti