Välikausihaalarihöpötys

Ostimpas Huimalle toisen välikausihaalarin kun huuto.net :stä löytyi uusi ja käyttämätön ticket to heaven haalari....Kaikki meni näin: olen rakastunut totaalisesti polarn o. pyret vaatteisiin ja jotenkin eksyin jollekkin sivuille missä myytiin vihreää, PoP välikausihaalaria. Mä olin aivan myyty.

 

Vielä kun luin pitkin internettiä pelkästään ylistystä Polarn o Pyretin haalareita kohtaan. Ja se haalari, se oli jotain niiiiiiin täydellistä etten edes voinut ajatella yhtään mitään muuta.!!!! Laatutavaraa. No innostuin koluamaan nettiä niin ei ainuttakaan vihreää haalaria enää myynnissä! Se on vanhentunut väri varmaan tai jotain! Melkein itketti kun olin jo niin päättänyt että sellanen sitten meille... Noh, sitten googletin vihreitä välikausihaalareita niin voitteko kuvitella! 

Löysin Reimalta,

Ticketiltä 

Jonathanilta 

 

Kacxs,ilta


jne...... mutta sitten kun yritin etsiä myynnissä olevia niin ei mitään! :-( Kaikki vihreät yksiväriset haalarit on nyt jotenkin OUT tai jotain! Mun oli myönnettävä tappioni tässä kohtaan...  Jossain kohti sit meinasin innostua punasesta Reiman haalaria, sit tajusin että punasena löytys vk haalari kyllä polarn o. pyretiltä........ Olin umpikujassa... 

Ylempänä Reiman punainen haalari, alla PoP:n

Olin vain päättänyt et nyt jotain värikkäämpää kun Huimalla on jo tummaasinistä,mustaa ja harmaata ulkovaatetuksessa.. Keltaisesta en piitannut ja punanen tuntuu huonolta väriltä pojalle vaikka ei kyllä oikeasti ole ollenkaan. Se on hyvä väri ja sopii mun mielestä pojillekkin. Kuten huomaatte kumminkin vähän ristiriitaset fiilikset asiasta. Nyt kun tätä kirjoitellessa mietin niin ehottomasti taidan ens talveks ostaa vielä yhden haalarin Huimalle ja se saakoon olla sitten punainen POP :') 

Tahdoin välikausihaalarilta laatua, vedenpitävyyttä, tuulenpitävyyttä, käytännöllisyyttä ja vaikka mitä asioita. Polarn ja Reima ovat molemmat tunnettuja luottomerkkejä, samoin ticket to heaven ilmeisesti vaikken aiemmin olekkaan siitä innostunut :-) 

No sitten kun hylkäsin vihreät haalarit, punaiset haalarit ja aloin kattelemaan sinisiä välikausihaalareita niin mitä vielä..... Googlen kuvahaulla mun eteen sattuu vihreä haalari yhtäkkiä ja klikkaan sivustolle sisään niin mitä, Reiman välikausihaalari siellä myynnissä ja vielä alennuksessa joku 40€ ja risat!!!!! Meinasin ratketa onnesta :'D Vihree haalari jeejeejee! :D ( http://www.pikkutaapero.com/epages/pikkutaapero.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014042801/Products/510141 ) Mua kuitenkin epäilytti vihreä kun olin jo innostunut taasen sinisen haalarin metsästyksestä (hahaha nauran ittelleni oikeasti, onko muita ailahtelevalla mielellä varustettuja lastenvaatehulluja? :D ) ja se sitten jäi tilaamatta. Meillä oli myös jo 80 kokoinen haalari joten toinen haalari sais olla 86 että menisi syksylläkin.. No joo. Sit kuitenkin ystäväni linkkas mulle yhen PoP käytetyn vihreän vk haalarin huuto.net:stä ja sitä huutonettiä sitte selaillessa löyty toi ticket haalarikin minkä sit lopulta ostin( sen koko oli kyllä 80 mutta luin ett on todella reilua kokoa joten päätis ostaa) 

Toi reiman vihreä haalari oli kyllä kiva mut sit joku siinä ei kuitenkaan tuon vihreän värisenä kolahtanut mulle, ennemmin innostuin siitä punaisesta versiosta. Sitten mua alkoi häirittemään noi nappiläppätaskut sivuilla ja joku vaan ei ihan inspannut itteä sit lopulta kuitenkaan. Olen nyt tyytyväinen tuohon ticket haalariin minkä löysin Huimalle. Kevät saa tulla kun on kaks välikausihaalaria sit että hoitoonki saa vaihtohaalarin mukaan kun ulkoillaan ainakin paristi päivässä ja sit kotonakin viel pitäs päästä ulos.. :-) Tossa siis toi haalarin kuva millanen nyt postissa meille tulossa. Toivotaan että on hintansa väärti :-) 

Ajattelin tuohon pukuun lisätä mustat rukkaset, mustat kengät, jonku kivan mustan pipon. Täytyy kattella niitä sitten myöhemmin. Alla huono kuva Huimasta jolla välikausihaalari päällä joka mun siskolta tuli lahjotuksena. Tuohon asuun meillä on jo rukkaset, pipot, ja muut "vermeet" :-) 

Kenkinä meil on tälläset jokka nekin mun sisko lahjotti meille, uudet suunnilleen käyttämättömät ECCO merkkiset coretex kengät jokka on kans ticket haalarin kanssa hyvinki sopivat :--)

Uudenvuoden tinojen valamista

Tehtiin uudenvuoden tinat tänään parin vuoden tauon jälkeen. Minulle, miehelle ja pikkuHuimalle. 

Ensin sulatetaan kauhassa pari hevosenkenkää. Yhdenkin voi, mutta paketissa oli 6 kpl tinoja ja meitä kolme joten tehtii jako et kaikille kaksi :) 

Kun hevosenkengät on sulanu kunnolla ja ns juoksevaa, Kaadetaan kauhan sisältö mahdollisimman nopeasti vesiämpäriin:

Sitt kerätään jähmettyneet palaset ämpäristä

Annetaan vähän kuivua vedestä ja katotaan millaiselta taideteos päällisin puolin näyttää

Sit varjokuvia ihmettelemään! Valoja hämärämmäksi ja vaikka kynttilä apuun. Kierrä palasta/kynttilää niin että saat aikaan selkeät varjokuvat. Kirjoitimme paperille mikä oli kenenkin ja kaikki mitä kuvista tuli mieleen. Ihan hauskoja juttuja sieltä "paljastu" kun tarkemmin tutkiskeltiin. 

Netti on pullollaan tarinoita mitä mikäkin varjo kertoo tulevaisuudesta. Ristiriitaisuuksiakin löyty paljon. Toisella sivustolla koira tarkoittaa uskollista ystävyyttä ja toisella sivustolla koiran kerrotaan tuovan harmeja elämään. No, katsotaan millainen ensi vuos meille sit tuleekaan. 

Noin muuten minulle ja miehelle povattiin rosoisuuden perusteella rahaa / rikkauksia ja Huimis sai enemmänkin rakkautta kuin rahaa, mutta vähän sitäkin. Ihan hauskaahan tuollainen pitkästä aikaa ja aattelin et vois vaikka ottaa perinteeksi tulevaisuudes lasten kanssa :-) 

HuimaPoika toivottelee muun perheen kanssa oikein ihanaa uuttavuotta 2015 kaikille lukijoille ja blogiystäville! Kiitos kun olette mukana! :-) 

30-12-2015 - Huima 7 kuukautta!

Taas sanon, vaikka tuntuu jo niin kulutetulta lausahdukselta tämä "aika kuluu nopeasti" mutta joka kerta tuntuu yllättävän yhtä paljon se, että taas täytetään lisää kuukausia. Huimis 7kk. Huimaa! Laivareissulta tuotiin tuliaisiksi tuollainen housu-body setti pojulle ja se sopi sille niin hyvin värien ym. puolesta! Kasvunvaraakin noissa on, käännettävien pitkien resorien ansiosta tuon setin pitäisi mahtua vielä 1-2 vuotiaillekkin. Se on lundmyr of sweden : merkkiä ja jotakin i will grow with you mallistoa tms. Se ainakin lukee noissa vaatteissa ja tarkoittaa juur et perjaatteessa vaate kasvaa lapsen kasvun mukana, noiden pitkien resorien ansiosta :-) 

7kk neuvoloita ei ilmeisesti pidetä kun vain jos on jotakin tiukemmin seurattavaa hommelia lapsella, meilläkin seuraava neuvola on 8 kk lääkärineuvola jonka aika on 29.1. 

Jotenkin hassua ajatella et tämä vuosi on ollut äitiyteen valmistumista ja itse äitiyttä täynnä. Ei sitä ole paljon muuta kerinnyt. Ensin mietti vain raskausaikana kaikenlaista ja valmistautui tulevaan. Sitten kun vauva syntyi niin siinähän se on sitten mennytkin tämä aika. 2014 vuosi oli minulle hieno vuosi mutta innolla odotan tulevaa 2015 vuotta enkä meinaa millään malttaa odottaa, jotta vuosi vaihtuu. Sitten alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Suunnitelmissa on ollut päräyttää jonkinlaista mammaruotuun-haastetta, elikkäs koittaa hieman painoa pudottaa ja muutenkin löytää sellainen aktiivinen-minä taas takaisin. Pimeä tuntuu vaan joka vuosi vievän yhtä ikävästi mehut tästä mamasta... Myönnettäköön että raskauskilojakin aina vain on jäljellä, imetyksen loputtua koko hommeli levähti ihan käsiin ja nyt paino junnaa lukemissa jotka eivät saa hymyä naamalle laisinkaan. 

Tänään otettiin 7kk kuvia ja tässä maistiainen meidän kotikuvauksista.

Meillä olisi lahjakortti valokuvausliikkeesseen vauvakuvaukseen mutta kun ei ole vielä tullut käytyä niin mietittiin veisikö Huiman ihan suosiolla vasta 1 vuotis kuvaukseen. Saattaa olla et kuitenkin viedään aiemminkin mutta en tiedä... Lahjakortti on voimassa kuitenkin heinäkuuhun 2015 joten kerkiämme hyvin toukokuun 30.5. vielä käydä 1 vuotis kuvauksessa. Onko ideoita minkälaista asua pukisi pojalle päälle kuvaukseen?

Sairastelua osa miljoona

Me oltiin perheenä reissussa mun vanhemmillani ja oli ensimmäisen yökyläilyn aika pojalla, kun minä ja isimies suuntasimme ekaa kertaa lapsen syntymän jälkeen viettämään kahdestaan laatuaikaa risteilylle laivalle. No ei mennyt kauaa kun viesti tulee puhelimeen, jotta poika on ollut hyvin hankala ja itkuinen ja tuntuu lämpöiseltä. Minä aattelin et sillä on vaan äitiä ikävä tai jotain, tai että ne hampaat itkettää, joten sanoin, että antaisivat panadol särkylääkettä pienelle. Sitten laivalla piti tietty surkutella et pieni vauva on nyt kipee ja ite on kaukana ja miten voi olla näin huono tuuri jajajaja. Poika oli ollut sentään taas terveenä ainakin viikon tai kaksi......... No tulimme aamulla laivalta
Turkuun 8 aikoihin aamulla, Tampereella oltiin 10 aikana jossa meitä oltiin vastassa. Veimme poojan yksityiselle lääkäriasemalle ja mitä siellä selvisi........ Pojallamme oli tulirokko!! Emme yhtään tiedä mistä sellaisenkin tuo olisi saanut mutta tosi ikävä juttu se sitten olikin :( Meinasin saada sydänkohtauksen kun riisuimme vaatteita kun poika oli yhtäkkiä yltäpäätä tulipunaisten pisteiden peitossa ja ihottumaa oli joka paikassa ja iho oli paikoitellen rikki. "Muorikin" oli edellisiltana sanonut mun isälleni eli "Vaarille" jotta katsoppas onko tällä pojalla näppyjä jalassa. Mutta ei silloin ollut niinkuin sitten aamulla, kun mun isäkin oli huikannu jotta en mää mitää outoo niissä nää. Ihottuma tuli kutakuinkin seuraavana sairastuspäivänä siis. Pojalla oli kuumetta parhaimmillaan yli 40 astetta ja jouduimme seuraavaksi yöksi sairaalaankin. Menimme vieraspaikkakuntalaisina Tampereen Tayssiin päivystykseen ja sieltä lastenpolille.. Aamulla poika laitettiin nenämahaletkuunkin jossa sai nesteytystä kun nielutulehdus angiina sai pojan syömättömäksi. :( Onneksi sit lääkkeet ja nesteytys helpotti oloa niin että pääsimme kotiin seuraavana päivänä jo. Sitten pari päivää syöty penisilliini kuurikin jo tepsi sen verran että olo helpotti pojalla "silmissä". Kuume laski jo sairaalassa. Sielä yksityisellä lääkäriasemalla Huimalla todettiin siis tulirokko+angiina ja sen lisäksi taas molemminpuolinen välikorvan tulehdus. Korvat on kipeät vieläkin ja kuin kuuta nousevaa odotamme pääsyä keskussairaalaan jossa toivomme pääsevämme korvien putkitukseen - siinä toivossa että siitä tulisi loppu näihin korvatulehduksiin.

Reissussa oltiin yhteensä reipas 2 viikkoa ja vietettiin joulukin miehen vanhemmilla. Mies on ollut isyyslomalla tämän ajan ja sitä jatkuu vielä tämä viikko. Ensi maanantaista lähtien sitten "arki" taas. :)

 Kuvia ihottumasta.

29.12.2014 pulkkailtiin kotomäellä. Ihanaa oli tulla reissusta kotiin ja nukkua omassa sängyssä. Poikakin nukkui viimeyönä hyvin joten ollaan oltu koko perhe hyvin levänneitä tänään :-)

Laskettuaika blogissa muumimuki arvonta (!!!)

Hoi kaikki! Lukemassani Laskettu Aika - blogissa arvonta! Käykäähän osallistumassa ja muumimuki voi olla teidän! :-) http://laskettuaika.blogspot.fi/2014/12/muumi-talvimukiarvonta-lukijoille.html

HUOM! Kuva ei ole minun ottamani! Kuva on Laskettu Aika - blogin kirjoittajan Iinan kuvaama! Kuvassa näkyy arvottavana oleva muumimuki! Äkkiä kaikki osallistumaan :-))

Äitinä 6kk ja muuta hölpötystä

Niin se meni, puoli vuotta elämää. Kaikki lähti siitä, kun 20.9.2013 tein positiivisen raskaustestin kotonamme vessassa. En voinut uskoa että se näytti positiivista tulosta. Elämä heitti "häränpyllyä" ja panikointi alkoi.No sitten aloin miettimään uudestaan. Mikäs tässä. Olemme saman vuoden keväällä ostaneet omakotitalon ja kaikki on aikalailla tasaista meidän elämässä. Kyllä me tähän pystymme! 25.9.2013 Kävin ultrassa terveyskeskuksella jossa otettiin selvää kuinka pitkällä raskaus oli, koska mistään ei ollut varmuutta. Olin ollut loppukesän reissaamassa enkä ollut laittanut muistiin oliko kuukautiseni tulleet vaiko eivät, koko kesä oli vähän kiireistä työharjoittelun ja muiden juttujen takia. Ultrauksessa selvisi että oltaisiin noin 6. raskausviikolla menossa ja laskettu aika olisi 21.5.2014. Tuo päivä sai minut hymyilemään. Se oli oma syntymäpäiväni sentään. No ei poikamme ihan sitten syntynyt, vaan odotutti itseään 30.5.2014 asti.

Minä olen ollut nyt 6,5 kk ajan äiti. Olen onnistunut siinä aivan hyvin pääsääntöisesti rennolla meiningillä ja maalaisjärjellä. Välillä on ollut kuoppaisempia aikoja, mutta enimmäkseen tasaista ja hyvää. Olen koittanut olla hyvin huolellinen ja säntillinen. Olen koittanut suorittaa sopivassa määrin ja olemaan suorittamatta myös. Olen onnistunut olemaan rento ja antanut asioiden mennä omalla painollaan. Imetystä meillä kesti 5kk ajan joista viimeinen kuukausi osittaisesti. Minä olen hyvin tyytyväinen tuohon. Minulle se oli sopiva määrä. Minä lopetin sitten ihan omasta tahdostani. Maitoa tuli alusta saakka hyvin ja olisi tullut varmasti vielä jatkossakin. Minun päätökseni kuitenkin oli lopettaa imetys tuossa kohtaa kun kiinteitäkin alkoi mennä.

Vastasyntynyt

Sairaalassa

Uuden manduca kantorepun testailua

Poika kastettiin hyvin hyvin vanhassa perintömekossa

Minun pikkuinen poika "Tom" syntyi 30.5.2014 torstain ja perjantain välisenä yönä klo 2:23. Hän on kaksonen horoskoopiltaan äitinsä lailla. Minä kuvastan hyvin "perus kaksos-tyyppiä" kaikkineen. Luonteeltani olen huoleton tuuliviiri, ikuinen lapsi, valpas mielinen, utelias, jnejne. Olen ollut aina hyvä sosiaalisilta taidoiltani ja hyvä sopeutumaan uusiin tilanteisiin, molemmat noistakin piirteistä ovat kaksosille ominaisia. Katsotaan minkälainen vedättäjä pikkuisesta kaksospojastani Tomista vielä tulee. Tähän mennessä hän on näyttänyt olevansa iloinen ja perustyytyväinen viilipytty joka ei ota stressiä pienistä asioista. Poika on näyttänyt omaavansa sosiaalisen luonteen, sopeutumiskykyä ja empatiakykyä myös: jos kerhossa toinen vauva alkaa itkeä, alkaa Tom itkeä silkasta myötätunnosta. Se on niin hassua ja suloista samaan aikaan. Vilkas luonne ja halua pyrkiä eteenpäin.(MUOKS: Halua pyrkiä enemmänkin YLÖSPÄIN, eli Tom etenee vielä eteenpäin tosi huonosti, mutta  nousee kaiken aikaa konttausasentoon, karhunkävelyasentoon tai tuen kanssa seisomaan, enemmänkin on haluja pyrkiä ylös eikä eteenpäin :D Mutta vilkas poika kaikenkaikiaan kyllä! Kaikkea pitää päästä ihmettelemään ja maistamaan :-) Meidän molempien motto voisi olla jootta: "Jalat maassa, pää pilvissä."

poika 2kk

Kylpyhetki :) 

Syksy tullen ilmat alkaa kylmetä ja kaivettiin kaapista lämpimämpää päälle

Tom on syntymästään saakka ollut hyvin "rytmikäs" vauva. Hän on alusta asti "tajunnut" nukkua hyvin yöllä eikä meillä ollakkaan paljoakaan öisin kukuttu hereillä. Pienenä syömiset ja nukkumiset meni kuin kellon tarkkuudella. Pojallani oli selkeä sisäinen kello joka tikitti "ajassa". Olen tehnyt kaiken alusta saakka lapsentahtisesti. Poika on kertonut itse, koska nukuttaa ja koska nälättää. Vaippaa vaihdettu tasaiseen tahtiin. Luulen että hyvin nukutut päiväunet koko kesän vaunuissa pihalla teki hyvää ja sen tähden uni maittoi yölläkin. Moni sanoo minulle, että minä ja lapsen isä olemme hyvin tasapainoisia ja rauhallisia joten poikammekin on. Mutta kyllä mä luulen et tuo meidän poika on tuollainen tyyppiä "helppo" ihan omasta takaa. (Tietysti olemme Tomin isän kanssa yrittäneet antaa mahdollisimmat hyvät "eväät" pojan alkutaipaleelle ja tuoda alusta saakka pojan elämään säntillisyyttä, tasapainoa ja luoda hyvä rento ilmapiiri kotiin. Molemmille meistä tämä vanhemmuus kuoriutui ulos hyvin hyvin luonnollisesti ja olemme mielestäni olleet stressaamatta ylimääräisiä. Kaikki on vain sujunut hyvin omalla painollaan. ) Mutta silti. Kyllä minä olen sitä mieltä että jos vauva on tyyppiä "helppo" se on, ja jos se on tempperamentiltaan hyvin vaativa, se on silloin niin. Oli vanhemmat minkälaisia hyvänsä. (Tiedän kyllä että myös vanhemmilla on suuri rooli tuossa, tietysti vauva voi kokea turvattomuutta ja vaatia enemmän turvaa ja lohtua ja kaikkea mahdollista ja pelätä uusissa tilanteissa jos äiti kovasti stressaa kaikesta ja on paniikissa, oli se sitten sisäistä tai ihan näkyvää sellaista, kaikki heijastuu hyvin helposti vauvaan. Ihan oikeasti.) Mutta silti olen sitä mieltä että vanhemmat eivät voi suuresti vaikuttaa pieneen vauvaan ja sen "luonteeseen" suuntaan tai toiseen jos kaikki on ns normaalisti. Jotkut vauvat ovat syntymästään saakka "hankalia" ns suuritarpeisia vauvoja. Siis ihan rauhallisten ja tasapainoisten vanhempien lapsi voi olla totaalisesti vastakohta vanhemmistaan) ja toisinpäin. Minä en usko siihen että minun ja miehen tasapainoisuudella olisi mitään tekemistä sillä että meillä nyt vain sattuu olemaan ns kiva vauva *naurahtaa*

6,5kk jälkeen synnytyksestä minulle laitettiin hormonikierukka. Meille ei ole siis hetkeen tulossa lisää lapsia. Olen 20- vuotias naisen alku. Toivon, että kerkiän ja saan lapsia vielä myöhemminkin elämässä. Ajattelen kuitenkin niin, että kierukankin, saa otettua pois jos näyttää siltä että kyltymätön vauvakuume iskee ennemmin kuin 5- vuotta on kulunut. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin tärkeitä suunnitelmia ja päämääriä, jotka pitää tässä välissä saavuttaa. Koulu. Minulla ei ole vieläkään mitään koulutusta valmiina. Olen etsinyt paikkaani ja intohimoani ja siinä on hieman tuhlattu aikaa. Nyt kuitenkin olen oikealla alalla, eläinten parissa. Keväällä jatkan opiskeluiden parissa että saan hyvin alkaneet opinnot vietyä päätökseen. Seuraava suunnitelma olisi löytää töitä. Mutta näistä asioista joskus lisää uusissa posteissa. Tämä tuppaa nyt venymään kilometrin pituuteen. 

 Serkkupojan 1 vuotis synttäreillä

Ensilumi!

Tom syntyi kiireellisellä sektiolla synnytyksen edistymättömyyden ja äitiin iskeneen infektion vuoksi. Tom oli 9 pisteen vauva syntyessään ja painoi 4006grammaa, oli 53senttiä pitkä poika, hänen päänympärys oli 36senttiä. Hän oli hyvissä mitoissa 41+3 raskausviikolla. Minä sanon suoraan. Olin huono synnyttäjä. Kaikki meni pieleen. Mielestäni tämä on hyväkin että nyt on tuo varma ehkäisy pitkäksi aikaa. Minulle tekee aivan hyvää kasvaa vielä, varsinkin henkisellä puolella ja saan aikaa rauhassa selvittää pääni Tom synnytyksestä ja "valmentautua" tuleviin. Vielä tuosta kokemuksesta on liian vähän aikaa eikä aika ole vielä kullannut yhtään muistoa. Minusta synnyttäminen oli kamalaa ja kipeää ja niinkuin jo sanoin, kaikki meni pieleen. Tunnen epäonnistuneeni kaikella tavalla. Minä olen vähän traumatisoitunut koko kokemuksesta. Silti haaveilen useammasta lapsesta. Ehkä vielä pääsen yli ja voin ajatella uutta raskautta. Vielä en pysty siihen kyllä millään tasolla. 

Puolivuotias karhukävelee (ei vielä etene kylläkään) 

Parasta äitiydessä on ollut sellaiset hetket, ensin kun Tom nukahti syliin saatuaan masunsa täyteen rinnalla. Nykyään syliin nukahtamiset on niin harvinaista herkkua et niistä nauttii kun sellaista tapahtuu. Poika on iso ja maailmassa on liikaa mielenkiintoista eikä äidin sylissä jaksa enää olla niinkuin pikkuvauvoina. Parhautta on vapaus esikoisen kanssa. Ei ole muita lapsia, ei ole menovelvotteita eikä mitään. Saa mennä yhden lapsen ehdoilla. Nukkua pitkiä päikkäreitä pojan kanssa vailla huolen häivää. Ihanaa kun mies aamuisin lähtee töihin ja nostan pojan herättyä hänet meidän isoon sänkyyn mun viereen ja vietetään rauhallista aamuhetkeä siinä. Nukutaan paljon yhdessä ja ne on niitä hetkiä mitkä mulle on ainakin yhtiä parhaimpia asioita tässä äitiydessä. Pitkät vaunulenkit on kanssa olleet aivan ihania. Valosan aikaan pojan ollessa pienempi vaunuiltiin paljon. Nyt se on vähän jäänyt kun koko ajan sataa vettä taivaan täydeltä ja on niin säkki pimeää aamulla ja illalla ja blaa. Mut on tälläkin viikolla nukuttu vaunuissa päiväunet varmaan kolmena päivänä, tänään ei kun on ollut hirveä myrsky päällä täälä. Parasta ovat olleet ensihymyt ja varsinkin kun poika nauroi ääneen ekan kerran, muistan sen hetken aina. Meitä kaikkia nauratti hirveän paljon! Aina kun poika nukkuu söpösti, syö hyvin ruokansa, oppii jotakin uusia taitoja, katsoo päälle ja nauraa, painautuu minua vasten, tai höpsöttää jotakin koirien tai kissojemme kanssa, tai ihan vain itsekseen, kaikki on ihanaa ja liikuttavaa. Hän on minun esikoinen eikä toista samanlaista lasta enää tule. Koitan nauttia täysillä tästä äitiydestä ja toimia niin et voin ylpeänä katsoa sit taakseni kun Tom kasvaa. Minä oon sit tehnyt kaikkeni sen eteen et hänestä kasvaa kunnon poika :-)

Saunaan menossa :)

Puolivuotta ja risat. Tällä hetkellä mitoissa 8880g , 71,6cm ,  päänympärys 43,9cm. Syö pääosin soseita, itsetehtyjä ja kaupan omia, kaikkea mahdollista, ei mitään suurempia herkkyyksiä, perunasta vähän posket alkaa punottaa mutta ei paljon muuta joten oon silti antanut välillä perunaruokia. Liha, kala, puuro, kaikki maistuu. Jos joku ei maistu niin hyvin niin se on kukkakaali tai maissi. ( Kukkakaali haisee minustakin pahalta :D ) Marjoista suurta herkkua taitaa olla vadelma, hedelmistä banaani tai päärynä. Kaikki ohjelman rokotukset ollaan otettu suositusten mukaan ja lisäksi influenssarokotus. Ollaan jonossa korvien putkitukseen mahdollisesti, puoleen vuoteen on mahtunut meinaan mm. 4-6 korvatulehdusta (siksi laitoin noin, kun en tiedä miten tuo lasku tehdään kun välillä ei oo parantunut kontrollin välissä ollenkaan tulehdukset ja viralliset laskut tehdään kai niin et on parantunut välissä). Antibioottia on syöty kolme kuuria. Olemme yrittäneet välttää liikaa antibiootin syömistä. Korvista tärykalvot on kerran puhkaistu. Ja nyt seuraavaksi putkitus. Minua harmittaa tämä juttu, mulla ei ole itsellään ollut koskaan korvatulehdusta. Tomin isällä taas on ja hän on näköjään perinyt isältänsä tämän alttiuden. Se on todella kurjaa kun pieni sairastaa. Toivomme influenssarokotuksesta olevan jotain apua tähän korvatulehduskierteeseen (ei tulisi flunssia joista monesti kehkeytyy korvatulehdus). Poika ei myöskään enää juo öisin maitoa, josta toivon mukaan myös olisi hyötyä katkaisemaan korvatulehduskierre. Tätä suositteli korvalääkäri ja kun googletin korvatulehduksista ja maidosta eri hakusanoilla on netti pullollaan tarinoita kuinka maito tai maitoallergia ovat olleet korvatulehduskierteen takana. Toivon sydämeni pohjasta että saisimme pikkukarhun terveeksi pian ihan kokonaan. Kai noi helpottaa toivon mukaan jos saadaan putket korviin ja sitten kun poika kasvaa ja ahtaat korvakäytävät kasvaa. 

Karhunpoika 6,5kk

Rankinta tässä äitiydessä on ollut juurikin tuo pojan sairastelu ja ikuisuuden kestänyt hampaiden teko. Se ei tunnu loppuvan koskaan. Ensimmäiset hampaan alut bongattiin pojan ollessa 10-11 viikkoa. Saatiin 2kk neuvolasta hamppiharja kotiinviemisiksi mutta ei se ole vieläkään päässyt oikein käyttöön! Vähän ollaan otettu aamu- ja iltarutiineihin mukaan että vakiintuisi tuo tapa mutta hampaita on itketty, on kuolattu, muristu, hinkattu ikeniä kaikkeen mahdolliseen, oltu vaikeita ja aina vaan tuo jatkuu. Se alkoi kesällä Tomin ollessa pienen pieni. Tilanne on nyt se että alaikenissä on 6 hampaan alkua joista alaetuhampaat ovat vähän tulleet läpi ja alakulmahampaat myös tulleet vähän läpi, terävät piikit. Mutta eipä muuta. Mä välillä luulin et tuolla olis jo 6 hammasta mutta ei sitten ilmeisesti ne on vasta alkuja, ei sellaisia "leegoja". Jokaisessa neuvolassa hampaita on mun pyynnöstäni katsottu et niistä sais jotain tolkkua, mutta Tom on laittanut suun suppuun eikä oo näyttänyt. Hah.. No nämä kiukutteluvaiheet on olleet rankkoja. Kovin surkeeta katsoa kipeetä poikaa ja yrittää auttaa toisen oloa. Harmittaa kun joutuu niin paljon särkylääkkeitä antamaan, koitan kuitenkin mahdollisimman vähän mutta kuitenkin aina tarpeen mukaan koska siitä tulee heti apua eikä ole kiva pitää kovin kipeenä vauvaansa. No hienosti me ollaan tästä alusta selvitty enkä koe äitiyttä itsessään rankkana. Toiminta tulee aika luonnostaan. Vaikka poika on perustyytyväinen ja "helppo" vauva, on hänellä silti tempperamenttia ja kun hän suuttuu se kuuluu varmaan naapuripitäjään saakka. Niin kauan kun kaikki menee hänen tahtonsa mukaan niin menee hyvin. Ihan kun äitinsä :-) 

6 kk neuvolassa

Moi kaikille!

Olimme tänään Huimapojan kanssa neuvolassa, hän on tänään 6,5 kk mutta olimme vasta 6kk neuvolassa silti. Paljon asiaa, yli tunti meillä sielä meni pojan kanssa. Oli aivan ihana neuvolakäynti. Ensin meidät otti vastaan nuori, aivan ihana harjoittelijanainen. Hän teki normaalit punnitukset sun muut, höpötti mun kanssa alkuun. Meillä oli puhetta monesta asiasta.

Kerroin että olen nyt lopettanut kokonaan imetyksen, oikeastaan lopetettiin kokonaan kun oli 5kk mutta tämä harjoittelija kysy että imetänkö ja mä sanoin etten enää imetä. Puhuttiin muusta pikkumiehen ruokailusta ja kerroin että meillä syödään monipuolisesti kaikkee lihaa ja kalaa ja erilaisia kasviksia ja marjoja sekä hedelmiä soseena. Kerroin että olemme syöneet nyt NAN1 merkkistä korvikemaitoa ja koitimme siirtyä 6kk tullessa mittariin siihen NAN2 vieroitusvalmisteeseen mutta se ei alkuunkaan sopinut pojalle jostain syystä. Harjoittelija sanoi et on ok jatkaa NAN1 syöttämistä jos se kerran sopii. Sit kerroin että perunasta tulee jonkin verran oireita, posket lehahtavat aivan punaisiksi. Kerroin että muuta oireita ei tule niin pieninä määrinä annan silti vähän perunaa muutaman kerran viikossa, siinä toivossa et keho siedättyisi siihen. Ennen oli suosituksena lopettaa heti kaikki jos tulee vähänkään oireita. Nykysuositus kuitenkin kehottaa jatkamaan ruoka-aineen syöttämistä jos oireet ovat lieviä. Me syödään kaikenlaista paljon mutta jos jossain soseessa perunaa tulee kerran - tai kolme kertaa viikkoa kohden niin mielestäni ok kun ei muita oireita tule kun tuo että posket alkaa punoittaa, ei muuta ihottumaa tai vatsaoiretta tai muuta.

Mitat näytti tältä:

Paino: 8880 g
Pituus 71,6 cm
Pipo: 43,9 cm

Otin sitten puheeksi myös sellaisen "huoleni" että kun Huimaus on pikkuvauvasta asti varvistanut seistessään. Tähän mennessä sen olisi ollut hyvä "hävitä" mutta aina vaan poika punkeaa itsensä pystyyn ja seisoo varvistellen. Mukava et harjoittelijaterkka otti asian "vakavasti" ja sanoi et mahdollisuus on fysioterapiaan. Hän sanoi et varsinaisen neuvolantätin tullessa paikalle puhutaan lisää asiasta. Kerroin myös öistä kun olemme aloittaneet sellaisen yöt maidottomiksi projektin ja hyvinhän siinä on viikon aikana käynyt. Viime yönä poika heräsi ekan ja ainoon kerran ennen 5:ttä aamulla ja nukahti silittelyyn muutamassa minuutissa. Tosiaan kun ruokailut menee päivällä jo niin hyvin ja pojalla on selkeä rytmi ja ruokailukertoja on se 5 päivää kohden ja ruokamäärät on mahtavia, ettei poika enää tarvitse maitoa. Minua kehoitettiin vähentämään yömaitoa jo senkin takia että Huima on jatkuvassa korvatulehduskierteessä (taas kipeenä ja huomenna uus lääkäri) ja ilta/yömaito lisää tuota korvatulehdusriskiä. Yhtenä iltana sitten vain päätin jotta nyt se loppuu. Ekana iltana valvottiin 3 tuntia, nukahdettiin aina syliin jumppapallon pomppuihin mutta kun yritti siirtää omaan sänkyyn niin havahtu kitisemään kun on tottunut saamaan maitonsa. Sitten piti jo vaihtaa vaippa josta piristyttiin niin kovasti, että valvottiin tuosta kolmesta tunnista 1,5 tuntia sängyssi viuhtoen ja onnesta hihkuen. Sitten kun väsy alkoi painamaan niin vähän kiukuteltiin mutta sit ekalla yrittämällä nukahti sänkyynsä. Olemme ottaneet myös silittelyn ja muut sellaiset hyvin lempeät konstit käyttöön ja no, tulksia syntyi samantien. Seuraavana yönä herättiin 2 kertaa ja vaadittiin maitoa mutta edes herätessään ei itkenyt eikä koko yönä. Sellaista valitusyninää jotta missä miun maitopullo.... Mutta kolmantena yönä herättiin enää kerran ja siitä joka yö kerran, joka yönä takaisin nukuttamisen aika on lyhentynyt. Viime yönä meni varmaan 3-5minuuttia ja oltiin takas unessa. Tästä on nyt jo ollut hyötyä kaikkeen mahdolliseen ja toivon vielä et tuo helpotusta korvatulehduskierteeseen vielä. Toivossa on hyvä elää :-) Mutta lapsi ( joka ei muuten tuttiakaan huoli vaikka maailmanloppu iskisi päälle) sai välillä öistä yhtä hullunmyllyä: heräsi tunnin välein ja syömään viitisen 5 kertaa yössä, joi kerralla 150ml-200ml maitoa. Ei nälkäänsä vaan siitä äkkiä tuli tapa joka vain paheni ja ties mitä. Joka kerta sai "maitoraivareita" ja ei auttanut syli eikä mikään muukaan kun poika bumerangina huusi sylissä vaan kun sai sänkyynsä maitopullon niin rauhottu samantien. Päätin että siitä pitää tulla nyt loppu ei kenenkään jaksaminen riitä. Nyt ollaan viikko menty näin ja koko perhe olemme hyväntuulisempia ja nukumme "huikeen hyvin" kaikki :)

Sori tuo väliselitys mut kutakuinki kerroin samat asiat tuolle harjoittelijalle neuvolassa :D :D No sitten kun kaikki muut oltiin hoidettu niin varsinainen neuvolantätimme tuli huoneeseen ja puhuimme tuosta meidän pojan jäntevyydestä ja varvisteluasiasta ja neukku tuli siihen tulokseen jotta Huimalle on hyvä laittaa lähete fysioterapeutille. Se on kuulemma 3 kertaa eikä maksa mitään meille. Sielä kuulee sitten lisää onko jotakin ongelmaa tässä vai ei. Jos on niin fysioterapeutilta saa apua ja jatkosuunnitelman. Neuvolantäti lohdutti ettei usko mitään pahempaa olevan ainakaan mahdollisen ylijäntevyyden kanssa koska poijan motoriikka on niin hyvin kehittynyt. Tosiaan ylijäntevyyttä seurattu neuvolan tädin ekakäynnistä kotona jolloin poika oli vasta 1 viikon ikäinen, vai 2 viikon ikäinen, hän on ollut aina tosi jäntevä pikkutyyppi. Aina on kuitenkin katsottu, jotta joo no kyl se hyvin nyt rentoutuu ja näin , mutta nyt neuvolatäti rupesi miettimään kun poika punkee itteänsä hankalaan asentoon koko ajan pystyyn tai silleen omituiselle kaarelle ja on sylissäkin vähän jäykkä, ei saatu Huimaa istumaan lääkärissä eikä se kestänyt olla selälläänkään yhtään. Se on kyllä ollut korvistaankin vähän kipeä ja neuvolan aikaan oli sen päiväunet ja se oli kyllä väsynytkin. Yhtään se ei huutanut mutta yritti venkoilemalla osoittaa mieltään kun piti neuvolassa olla tätien ihmeteltävänä :D Herralla olisi ollut parempaakin tekemistä kuten nukkuminen :) Jäntevyydestä en ole huolissani mut varvistelujuttu minkä itse otin puheeksi on kyllä ihan kiva että fysioterapeutti "katsoo tilanteen".

Lopuksi vielä neuvolakorttiin kirjattiin kaikki mitat ja harjoittelija kirjasi mm hyvin kasvaa ja kehittyy, perunasta punaiset posket ja sen semmosta. Saatiin vielä minä ja poika influenssa rokotukset joista selvittiin hyvin eikä mitään oireita ole tullut kummallekkaan. Hyvä näin.

Olen hyvin pahoillani pitkästä tekstistä, innostuin kirjottelemaan :D