4vkoa mittarissa

Hei meidän HuimaPoika on tänään 4viikkoa vanha. Jännä kuinka nopeasti aika menee. Olen ollut niin kamalan väsynyt tekemään mitään ylimääräistä, että kirjoittelu on jäänyt. Nyt ajattelin laittaa kuulumisia.

Meille kuuluu siis hyvää. Poika on täysi-imetyksellä ollut tämän ensimmäisen kuukauden ja kasvaa todella hyvin. Neuvolan täti kävi eilen ja painoa tulee jotakin reippaat 250g viikossa, vaikka kuulemma 150grammaakin viikkoon riittäisi. Syntymäpaino oli tosiaan 4006g ja nyt paino 4770grammaa.

Meillä tosiaan ekan viikon aikana jo mentiin syntymäpainon ohitte sadalla grammalla ja tosi hienosti muutenkin kasvanut. Se on tosi pitkä poika, mutta pituutta en ole saanut kun neuvolasta ollaan tultu kotiin, kun mitta on siellä neuvolalla vaan. Ekat 50-56 senttiset vaatteet on kuitenkin laitettu jo pois. Jos muuten mahtuisivat niin pituus ei riitä punteissa tai hihoissa.

3viikon ja 3pv:n iässä alkoi kyyneleet tippua itkiessä. Ja 3viikon ja 4pv:n iässä ensimmäinen tarkooituksellinen hymy saatiin. Siitä seuraavina päivinä meille ollaan hymyilty paljon. :) Hyvin kehittyy.
Vitsi kun tänäänkin mietin pojan viihtyessä leikkimatolla babylandiassaan, hirveästi toimitti ja tarttui monen monta kertaa roikkuviin rinkuloihin että kyllä se on jo niin kehittynyt siitä kun se oli vastasyntynyt.

Virkkupoika, jaksaa olla aina vaan pidemmälti hereillä ja on tosi kova "höpöttelemään" ja tarkkaavaisena seuraa ympäristöä. Eilen leikkimatolla vahingossa kierähti mahalta selälleen!!! :D Aivan ihana pikkutyyppi. Ristiäiset on kolmen viikon päästä 19.7. ja silloin pieni saa nimen. Pidämme juhlat kotona ja kauheesti stressaa koko juhlat! Tietysti! :D

Masuvaivatkin on helpottaneet. Ja D-vitamiini Relatipat käytössä.

Vaivoja kaikenlaisia

Voi mun tyytyväinen vauva on vaihtunut vatsavaivoja valittelevaan vauvaan. Masu vaivaa kovasti. Olen koittanut olla juomatta kahvia ja syömättä sitä sun tätä, en ole huomannut vaikutusta vielä . Toivotaan että nää helpottaa! Vaunuissa poika nukkuu hyvin ja autossa, ja babysitterissä silloin kun tärinätoiminto on päällä. Pystyasento on hyvä pojan mielestä, jos menee vaakaan niin heti valittelee.

Sitten toinen vaiva: Sammas. Tänään huomas mun sisko että vauvan sisähuulessa alhaalla on valkoista, sitten tutkimalla näki että kielessäkin sitä on. Mun rinnoissa ei näy merkkiä sammaksesta, ei vielä ole toivottavasti kovin paha siis. Hain sitruunaa ja vichyä kaupasta ja kokeilen kotikonsteilla. Puolukkakin kulemma saattaa tepsiä. Toivotaan et päästään nopeasti eroon tästä ikävästä vaivasta! Lastenneuvolasta tullaan kotikäynnillä loppuviikosta tai ens viikon alusta. Perjantaina pitäisi aloittaa d-vitamiini kun vauvalle tulee 2 viikkoa ikää.

Noin muuten meillä menee erinomaisen hyvin. Poika syö ja nukkuu ja seurustelee paljon, sopivassa suhteessa ja on vatsavaivoja lukuunottamatta kauhean ihana tyyppi ja vaikuttaa muun ajan todella tyytyväiseltä. Maito vaikuttaa riittävältä. Yöt menee parilla-muutamalla syötöllä ja meillä nukutaan puoli ysiin aamuisin, sit tankkkauksen ja vaipanvaihdon jälkeen torkutaan vielä kymmeneen tai puoli yhteentoista, sitten jaksetaan seurustella hyvin tyytyväisinä :)

Ensimmäinen kylpy oli kotona meillä viime perjantaina. Se meni hyvin ja vauva ei huutanut, tuntui tykkäävän vaan.. :) Mun sektiosta toipuminen on nyt alkanut viimeinkin kunnolla, ei tarvi enää ottaa särkylääkkeitä ja melki pystyy normaalisti elämään muutenkin. Ihanaa! Haava on siisti ja kaikki ookoo..

En tässä kerkiä enempiä kirjotitelemaan tähän hätään mutta palailen taas! :)

1vko vanha baby

Tasan 1 vko synnytyksestä ja olen 13 kiloa kevyempänä kun ennen synnytystä. Luojan kiitos lisäkilot karisee un niitä tuli niin paljon. 

Poiijan kanssa menee tosi hyvin. Kahtena päivänä jo ulkoiltu. Tänään kävi terveydenhoitaja poistamassa mut sektiohaavasta hakaset ja punnitsemassa poitsun. Kyllä on valtavan hyvin kasvanut kun oli jo 4100g ja risat :D Eli syntymäpainokin on jo ohitettu melkein 100grammalla viikon jälkeen :D Ihana pieni mies. Kauhean tyytyväisen oloinen ja virkeä tapaus hän on. Isän ja äidin silmäterä :)

Hakasten poisto ei tuntunut missään. Turhaan jännitin. Muuten sitten höpöteltiin synntyksestä ja vähän kaikesta, tulevista jutuista, ehkäisystä etc. Sain jälkitarkastusajan neuvolalääkärille myös heinäkuun alkuun. 

Pikkuinen on täällä!

Ompas kestänyt kirjoittelu.

Olen ollut tuskaisen kipeä siitä asti kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Lopulta kävi niin että "tehtiin" meidän poikaa kokonaiset kolme päivää. Tämä mamma oli kyllä erittäin tuskainen ja loppuun palanut kun viimeinkin koitti se H-hetki. Kun supistuksia oli kestänyt jo ikuisuuden mitään tapahtumatta, (mulla ei paikat avautuneet millään) ja kun olin kahtena yönä ollut sairaalassa nukkumassa kipulääkkeiden turvin vaikka unta ei niistä huolimattakaan paljon saanut, päätettiin synnytys käynnistää.

Huomattiin että mun tulehdusarvot on kohonneet joten mulle aloitettiin antibiootit. Sain myös suoneen supistuksia voimistavia lääkkeitä ja kalvot puhkaistiin. Alkuun kokeilin keinutella jumppapallolla ja mennä eteenpäin ilokaasun turvin mutta koko kehoni oli niin turta jo edellisistä päivistä että lopulta päädyin ottamaan epiduraalin. Se veikin ihanasti melkein kolmeen vuorokauteen kivut pois kokonaan ja saatoin oikeasti -levätä-. No kun olin kunnolla nukkunut jo pitkät pätkät niin huomattiin että kohdunsuu on edelleen sielä missä oli ollut saliin tullessakin. Kätilöllä alkoi mennä otsa kurttuun.

Mulla oli aina vain noussut korkeampi kuume ja olin ihan loppu kun epiduraalikin alkoi jo hiipua, oli mennyt jo ties kuinka kauan. Kätilö huomasi että vauvan päässä on iso pahka johtuen kun on avotarjonnassa tulossa väärin sieltä. Sitten pyydettiin lääkäritkin paikalle ja kun hän oli ultrannut ja ollut huoneessa pienen tovin, sanoi vain että "ei tässä nyt ole muuta vaihtoehtoa kun mennä kiireelliseen sectioon." Syynä juurikin äidin infektiotila - lapsivesi ja kalvojen infektio ja mitä niitä nyt oli ja synnytyksen edistymättömyys/vauvan väärä tarjonta. Mä aloin tärisemään ja itkemään se oli todella pelottavaa.Sain kolmoisantibiootit suoneen ja puudutuksen ja leikkaus alkakoon. Onneksi se oli nopeasti ohi ja lopussa häämötti maailman ihanin palkinto. Ihana pieni terve poikavauva syntyi viimein 30.5.2014 kellonaikaan 2:23. Poika vietiin leikkaussalista isän hoiviin ihokontaktiin kun mut "kursittiin kasaan".

Nyt mennään 3.6.2014 ja olen ollut jo vuorokauden kotosalla vauvan kanssa. Sairaalassa leikkauksesta toipuminen näytti ensin toivottomalta, mutta kun viimein päsin sängystä ylös , sen jälkeen joka kerta oli edellistä helpompi. Kahden päivän päästä vauvan syntymästä käppäilin jo sairaalan käytävillä , vaikkakin hissukseen, mutta kuitenkin :) Mulla oli koko ajan tulehdusarvot koholla ja sain antibioottia tipassa vähän väliä. Pojalle ei onneksi infektio siirtynyt. Parin päivän jälkeen maito alkoi laskemaan ja nyt 4 pv:nä se on jo aikalailla laskenut kivasti. Tissit on kipeät kun mitkä, kun eivät ole tottuneet imetykseen mutta pitää olla kärsivällinen :) Poika syö hyvin ja olen onnellinen että voin ruokkia lapseni näin! Poika oli syntyessään 4006g ja 53cm pitkä. Kahden päivän jälkeen paino oli 3800g laskenut normaalisti siis. Kotiinlähtöpäivänä eli tuosta seuraavana päivänä paino oli jo 3958g joten paino on nousussa tosi hienosti!

Mitä mun kuntooni tulee, olen ollut aivan sairaan kipeä ja olen edelleen. Kuitenkin tahdoin jo kotiin niin saa rennommin olla ja parantua kotosalla. Mulla oli edellispäivänä tulehdusarvot vielä pilvissä, joten kotiinlähtö ei ollut aivan itsestäänselvyys. Luojan kiitos ne oli sit laskenut sen verran että olivat "enää" 108. ja mut päästettiin kotiin. Perjantaina neuvolantäti tulee katsomaan mua ja poikaa kotiin, punnitsee pojan ja tekee muut tarkastukset, multa poistetaan leikkaushaavasta metallihakaset joita on kuulemma 16kpl. Jännittää.. Huomenna keskiviikkona pitää mennä tulehdusarvokontrolliin labraan, joten lähdetään ekaa kertaa huomenna vauvan kanssa "liikkeelle". Jännää.. :)

Siis huhhuh kuinka turvoksissa sitä ollukkaa tuos loppuraskaudessa, kävin mielenkiinnosta tänään puntarilla ja -10kg muutamassa päivässä vaikka mitään en oo oikeestaan tehnyt edes. Sit kokeilin piruuttaan laittaan kihlasormuksen sormeen niin hups vaa hujahti, ennen sitä ei saanut edes puoleenväliin. Nyt voi siis jossain kohti alkaa miettiin sitä naimisiinmenosormustakin kun sormet on taas normaalit. Sitten vasta tajusin peiliin katsoessanikin että naama on kaventunut varmaan puolella :D Voi kun kivaa kun saa oman kroppansa takasin.. :) 

Kirjoitan lisää ja paremmin heti kun pystyn. Nyt poika on päiväunilla joten oli hyvä sauma kirjoittaa pikana jotakin meidän ensihetkistämme...! Hyvää kesäkuuta kaikille lukijoille <3

<3 Meidän ihana poika parin päivän iässä sairaalassa,

seurustelua isimiehen kanssa vaipanvaihdon yhteydessä <3

RV 41+0

Voi tuskainen olotila. Mä kuolen tänne. Supistelee kipeästi. NIIIIN KIPEÄSTI! Tätä on jatkunut jo 36 tuntia. Olin sairaalassa nukkumassa viimeyön kipulääkkeiden turvin mutta eipä niistä paljon hyötyä ollut ja olin paljon väsyneempi palatessani sieltä kotiin kuin levännyt. Ja niiin pettynyt. Ei tullut eilenkään vauvaa meille. Tänään taas kotona. Mä en voi uskoa tätä. Supistukset alkoivat 27.5. Klo 2:20 ja tulivat heti säännöllisinä 10 minuutin välein. 10 minuutin välein tulivat heti ja niin kipeinä, mutta väli ei tiheentynyt. Kipu kyllä yltyi, tuli aamu, tuli päivä, aina vaan 10 minuuttia väliä. Supistuksen kesto noin 1 minuttia. Sitten väli alkoi tihenemään viimein, ensin 8 minuutin välein, sitten 7, sitten jo 4-5 min välein. Meiltä on tunti sairaalaa joten päätin että lähdetään synnärille ajelemaan kun supistusväli oli tuon 4minuuttia 15.30 maissa iltapäivällä. Saavuttiin sairaalaan ja siellä menin samantien käyrille makaamaan johon piirtyi tasaiseen vauvan sydänääniä jotka olivat erinomaiset, myöskin supistuksia tasaseen tahtiin. Sisätutkimuksessa kuitenkin selvisi että yli 12 tunnin kipeä supistelu ei ollut saanut kohdunsuulla paljoakaan vielä aikaan. Sormelle auki mutta kohdunsuu edelleen takana ym.. No sanoi meille, että lähdettäisiin kaupungille kävelemään jos saataisiin vauhtia synnytyksen alkamiseen. Menimme sitten ja kahdeksalta illalla palasimme sairaalaan. Taas käyrille ja sisätutkimuksessa selvisi että ei vielä oikeastaan minkäänlaista edistymistä kohdunsuulla. Käyrillä maatessa supisteli niin kamalasti ja ottivat meidät miehen kans sitten perhehuoneeseen yöksi, kun olemme sen verran pitkältä kuitenkin ja että saisin kerättyä voimia. Kahdeksan maissa illalla mennessä jo sain kolme tabletti kipulääkettä. Ei auttanut. Yhdeksältä sain kankkuuni piikin joka teki olon toodella huonoksi ja oksensinkin sen johdosta. Ja menin ihan muille maille. Yöllä vaikutus alkoi lakata ja sain uuden piikin ja mulle osattiin antaa sitten pahoinvointilääke samaan syssyyn. Sitten sain edes unta aamuyöstä vähän. Kipulääkkeiden johdosta supistukset laantuivat ja hetkeksi ns. hävisivät. Lääkärille pääsin aamulla kymmenen maissa. Hän ei suostunut vauhdittamaan synnytyksen alkua eikä käynnistämään eikä tekemään muutakaan. Sisätutkimuksessa kuitenkin irtos limatulppa ja kohdunsuu oli pehmennyt, kanavaa oli ollut viimeksi nyt sitä ei ollut enää nimeksikään ja olin kahdelle sormelle auki. Jotakin edes siis! Mutta ei tarpeeksi että synnytys olisi mitenkään kunnolla käynnissä. Kotiin piti lähteä. Nyt täällä ollaan. Olen lämmittänyt kauratyynyä, ollut kuumassa suihkussa, koittanut olla vain ja rentoutua. Mä kuoleeen! Nyt supistusväli ollut sairaalasta lähdettyä koko ajan 7 minuuttia. Edelleen saman verran on tuo väli. Supistukset ovat aina vain kipeempiä ja kestävät aina sen 1-2minuuttia. Huima saisi jo tulla ja päästää äidin tuskistaan. Jos tätä kestää 3.6. asti jolloin on yliaikaiskontrolli, en tiedä onko musta enää mitään jäljellä silloin.

40+4

Ei merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä. Eilen oli jo taas niin toiveikas olo, kun ravasin vessassa isolla hädällä ties kuinka monta kertaa pitkin päivää ja pissalla tietysti kanssa. Olin aivan varma että nyt jotain tapahtuu mutta ei. Tässä sitä taas ollaan. No, näämpähän tulevan Suomen pelin illalla telkkarista kun ei ole mitään tapahtumia.

Kyllä turhauttaa. Taas heräsin kun äitini soitti että kuinka menee? Siis että alkaako jo synnytys pian. No ei vieläkäkään mitenkään, tylsää on, ei vieläkään tietoakaan vauvasta. Vitutuskäyrä nousee heti aamusta vaikka tiedän että lähipiiri tahtoo vain hyvää mutta kyllä minä sitten ilmoitan kun tapahtuu...

Odottelen nyt vain yliaikakontrollia joka on ensi keskiviikkona, ja toivon että tajuaisivat /pystyisivät jo käynnistellä. Tietysti parempi olisi jos luonnollisesti tuolta ulos tulisi, mutta kun tuntuu niin toivottomalta... Pelottaa ja ärsyttää jokainen yli mennyt päivä, enkä mä vain suostu odotella sinne 42 viikon yli mitenkään.

Saa luvan tulla jo. Kirjoituksessani ei ole varmaan päätä eikä häntää. Ärsyttää niin paljon että pää halkeaa.

Viimepäivinä mua on kiusannut tuskaiset liitoskivut, mä hajotin itseni koiran kanssa agilitykentällä ja nyt olen ollut jo pari kolme päivää aivan huolella invalidi. Kivut on järkyttäviä ja särkylääkettä on kulunut jonkin verran. Myös kauratyynyä pitänyt lämmitellä kipujen hellittäjäksi vähän väliä. Kävely, makaaminen, istuminen ja kaikki sattuu. Lantio/nivusalue on riekaleina.

Pelottaa etten kohta kykene enää alateitse synnyttää vauvaa jos on tosi iso ja olen nyt hajottanut itseni tällä tavalla. Kyllä on itkettänyt oma tyhmyys. Mä en näiden kipujenkaan takia tahdo enää pitkittää raskautta... :(

Se maaginen päivä!

Ei, en ole vieläkään äiti, mutta tänään on se toinen maaginen päivä, mun laskettu aika, eli tänään raskausviikko 40+0 pyörähti käyntiin :-)

Aamulla heräsin hyvin hyvin pettyneenä. Mitään ei ollut taaskaan yöllä tapahtunut. Ei tullut taaskaan "lähtöä" eikä muutakaan. Aamulla nousin ylös, lähdin koirien kanssa ja kuuntelin lintujen sirkutusta koirien nauttiessa aamuauringosta ja luonnosta. Tulin sisälle ja aloin tekemään pannukakkua. Ärsytti niin paljon , ihan kaikki. Sitten kun sain pannarin valmiiksi ja mies oli herännyt, syötiin pannaria yhdessä ja juotiin aamukahvia, mä jotenkin piristyin. Eihän mulla ole asiat ollenkaan huonosti. Ei auta itku markkinoilla. Ei kannata surra. Kyllä se vauva sieltä tulee kun on tullakseen, ihan oikeasti, yksikään ei ole sinne masuun jäänyt koskaan. Joten nyt vain hengittelet ja otat loppuajan levon kannalta. Kaikki on hyvin ja vauva kyllä syntyy sieltä ennen pitkään tavalla tai toisella... :-P

Neuvolaan suuntasin seuraavaksi ja viimeistään siellä päiväni kirkastui. Neuvolatäti sanoi että on hyvin kiinnittynyt vauva nyt yhtäkkiä! JEEE!!!!! Ja SF mittakin kertoi sen puolesta koska oli pienentynyt! Olen ensimmäistä kertaa raskaudessani SF mittani kanssa keskikäyrällä! Hahhah... Mut siis JUHUUU! Muutenkin kaikki oli erinomaisen hyvin verenpaine, hemoglobiini, pissatesti ym. Niin joo. Painan nykyään sen 90kiloa. Tänään neuvolan vaa'assa pompsahti lukemat 90,2kg. Huhhuh. En olisi uskonut että koskaan painan näin paljoa mutta näköjään sitten... :) Uutta aikaa en muuten enää neuvolaan saanut, mutta lähete Seinäjoelle yliaikaiskontrolliin kyllä. Ehkä se on ensi viikolla jo, sitä odotellessa.

Kuvassa RV 40+0. Nyt toivotaan että Huimapoika sieltä päättäs pian saapua <3 <3 <3