19.11.2013 Niin en tajunnut että eilen sen katasrofin aikoihin kuulin tosiaan ensimmäiset sydänäänet, kyllä vain :) Siellä se sydän löi luojan kiitos <3 Tänään raksahti myöskin rv 14+0 rikki. :)
Sitten tänään 20.11. pääsenkin lääkäriin. Tutkitaan vuodon syytä ja sitä miten Huima voi. Toivottavasti Huimalla ei ole hätää. Saattaa olla, että joudun lähtemään ihan sairaalaan äitiyspoliklinikalle, mutta toivotaan että terveyskeskuksessa saadaan tolkkua eikä tarvitse lähteä sairaalaan asti.
Vaihdoin kommentoinninkin helpommaksi vaikkei tätä kukaan luekkaan saati kommentoi mutta kumminkin :D Ps. Herkuttelin tänään tekemällä itse ns kreikkalaista salaattia. Nam Nam!
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
tiistai 19. marraskuuta 2013
Tänään aamulla tapahtunutta.....
Klo 04:00 herään siihen kun tuntuu että tulee pissa housuun. Lähden ripeästi vessaan mutta matkalla huomaan että reidet tulee tahmeiksi ja istahtaessa vessanpöntölle alkaa verta tulla ihan kiitettävästi, ja ihan tyyliin siis että "humps vaan". Verta tuli aikas paljon.
Itse valahdan ihan valkoiseksi alkaa yököttää ja huimata hyvä ettei taju lähde pelkästä ajatuksesta vuotaa verta sillä tavalla. Sitten kun se homma loppui, kömmin takaisin sänkyyn paniikissa ja pakko herättää mies siinä kohtaan et arvaa mitä mulle kävi. Sit pääsi itku. Ja siitä asti olin sängyssä vaan liikkumattomana, mies toi ennen töihin lähtöä mulle aamupala leivät ja mehun.
Koitin sit vaan rauhottua ja näin ja torkahdinkin hetkiseksi. Mut oli kyllä hirveä odottaa että kello on viimeinkin 8 että pystyn soittamaan neuvolaan. Neuvolasta annettiin aika 9.45.. Lisää odottamista. Aamu oli kyllä ihan kamala kun pelotti koko ajan hirveesti että oliko koko odotus nyt tässä. Tähänkö se loppui. Huima on poissa. ?
Viimeinkin pääsin neuvolaan ja ensimmäisenä se sanoi että kuunnellaan sydänäänet. Neuvolatäti varotteli alkuun ettei sydänääniä heti kuulu ja voi olla että niitä pitää etsiä oikein kauankin. Koitti valaa tähän epätoivoiseen esikoisen odottajaan toivoa ,mitä mulla ei paljon ollut jäljellä olin ihan varma, kun masuakin vähän pisteli että joo. Tässä tää nyt oli ja menetin vauvan :(
Mutta HipHei vaan! Samantien kuului sydänäänet ja lujaa se sydän löikin. Pumpumpumpumpum! Tosi vauhtia! Olin niiin helpottunut. Neuvolatäti sanoi kanssa että kyllä siellä joku on kotona ja sillä sujuu masussa oikeinkin hyvin. Huuh! Helpotuksien Helpotus.
Mulle määrättiin lepoo lepoo lepoo. Ei saa rehkiä ollenkaan. 4.12. on ultra jossa on lääkärikin paikalla. Sitten tutkitaan lisää. Voi olla että nt-ultrassa näkynyt ns. ilmakuplan näköinen kohta oli se, mikä tänään sitten vuosi ulos sieltä. Tai, voi olla että istukka olisi jotenkin edessä että se aiheuttaisi vuotoa. Mutta hyvä asia oli se, että vuoto ei ole jatkunut. Neukkutäti sanokin että jos jatkuu niin sitten viipymättä neuvolaan tai terveyskeskukseen et sit voi olla vakavempaa. Joten kaikki ristissä toivon ettei enää ikinä tule eteen mitään samanlaista.
Mutta tästähän vasta odotus alkoi....... 2vko siihen ultraan. Odotan vaan että näen Huiman että se heiluttelee ultra ruudussa mulle sitten 4.12. ja että lääkäri voi todeta jotta pikkuisella on kaikki sitten hyvin. ONNEKS tasan viikon päästä on vielä lääkärineuvolakin missä kuunnellaan taas sydänääniä toivottavasti niin saa vähän välivarmuutta ennen ultraa että sielä vieläkin joku kotosalla.
Huh. Kauhean pitkä avautuminen mutta sitä varten tämän blogin silloin aloitin. Saa purkaa ja kirjoittaa ilot ja surut tänne ylös :-)
Itse valahdan ihan valkoiseksi alkaa yököttää ja huimata hyvä ettei taju lähde pelkästä ajatuksesta vuotaa verta sillä tavalla. Sitten kun se homma loppui, kömmin takaisin sänkyyn paniikissa ja pakko herättää mies siinä kohtaan et arvaa mitä mulle kävi. Sit pääsi itku. Ja siitä asti olin sängyssä vaan liikkumattomana, mies toi ennen töihin lähtöä mulle aamupala leivät ja mehun.
Koitin sit vaan rauhottua ja näin ja torkahdinkin hetkiseksi. Mut oli kyllä hirveä odottaa että kello on viimeinkin 8 että pystyn soittamaan neuvolaan. Neuvolasta annettiin aika 9.45.. Lisää odottamista. Aamu oli kyllä ihan kamala kun pelotti koko ajan hirveesti että oliko koko odotus nyt tässä. Tähänkö se loppui. Huima on poissa. ?
Viimeinkin pääsin neuvolaan ja ensimmäisenä se sanoi että kuunnellaan sydänäänet. Neuvolatäti varotteli alkuun ettei sydänääniä heti kuulu ja voi olla että niitä pitää etsiä oikein kauankin. Koitti valaa tähän epätoivoiseen esikoisen odottajaan toivoa ,mitä mulla ei paljon ollut jäljellä olin ihan varma, kun masuakin vähän pisteli että joo. Tässä tää nyt oli ja menetin vauvan :(
Mutta HipHei vaan! Samantien kuului sydänäänet ja lujaa se sydän löikin. Pumpumpumpumpum! Tosi vauhtia! Olin niiin helpottunut. Neuvolatäti sanoi kanssa että kyllä siellä joku on kotona ja sillä sujuu masussa oikeinkin hyvin. Huuh! Helpotuksien Helpotus.
Mulle määrättiin lepoo lepoo lepoo. Ei saa rehkiä ollenkaan. 4.12. on ultra jossa on lääkärikin paikalla. Sitten tutkitaan lisää. Voi olla että nt-ultrassa näkynyt ns. ilmakuplan näköinen kohta oli se, mikä tänään sitten vuosi ulos sieltä. Tai, voi olla että istukka olisi jotenkin edessä että se aiheuttaisi vuotoa. Mutta hyvä asia oli se, että vuoto ei ole jatkunut. Neukkutäti sanokin että jos jatkuu niin sitten viipymättä neuvolaan tai terveyskeskukseen et sit voi olla vakavempaa. Joten kaikki ristissä toivon ettei enää ikinä tule eteen mitään samanlaista.
Mutta tästähän vasta odotus alkoi....... 2vko siihen ultraan. Odotan vaan että näen Huiman että se heiluttelee ultra ruudussa mulle sitten 4.12. ja että lääkäri voi todeta jotta pikkuisella on kaikki sitten hyvin. ONNEKS tasan viikon päästä on vielä lääkärineuvolakin missä kuunnellaan taas sydänääniä toivottavasti niin saa vähän välivarmuutta ennen ultraa että sielä vieläkin joku kotosalla.
Huh. Kauhean pitkä avautuminen mutta sitä varten tämän blogin silloin aloitin. Saa purkaa ja kirjoittaa ilot ja surut tänne ylös :-)
perjantai 15. marraskuuta 2013
Sovinto
Tänään se tapahtui. Mä pyysin isosiskoani kaveriksi facebookissa ja hän vastasi hyväksymällä pyynnön. Mietin pari kertaa mutta päätin iltasella laittaa hänelle viestiä. Laitoin vaan että moi terve ja kerroin että meille on tulossa perheenlisäystä ensi vuoden toukokuussa. Hän vastasi innostuneena että moi ja oli kuullut meidän mummolta vauvauutisista, mitään ei puhuttu mistään menneistä vaan jutusteltiin niitä näitä kaikesta ja tulevasta. Hän keksi otukselle nimenkin, Heimo Huima :) Vai Huima Heimo. Kuitenkin. Pieni otus se on. Taustatietona ei olla oltu minkäänlaisissa väleissä 1,5vuoteen. Meillä ollut aika tulehtuneet välit ja mitenkään ei olla tässä välissä oltu yhteyksissä. Nyt päätin lopettaa vihanpidon. Ja tuli parempi olo heti. :) Iltapalaksi pilpposin porkkanaa ja kurkkua lautaselle ja dippailin niita ranch -dippiin. Sain vinkin netistä ja päätin kokeilla. Ihan ok mutta mielummin syön tästä lähdin kurkut kurkkuna , leivän päällä taikka salaatissa ilman ranch dippejä. Samoin porkkanat pelkälteen tai jossain ruoan seassa ilman ranch dippejä. Otin kuvankin iltapalasta:
Ja sitten ihka ensimmäiset masukuvat. Vaikka mitään massua ei vielä ole, ennemminkin "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa" -look. Ehkä se siitä vielä kasvaa :-D Täällä yksi malttamaton..... Niin ja tosiaan, aloituspaino ennen raskautta oli 66kg (pituus 171-172cm) nyt painankin jo kolme kiloa enemmän, eli reilut 69kiloa, 70 rajapyykki lähestyy.
Mua pelottaa tosi lujaa se, miten/palaudunko raskaudesta, meneekö koko kroppa "pilalle" loppuelämäksi ja se, että pääsenkö eroon raskauskiloista, niitä on odotettavissa vajaa 20kg nyt ainaskin raskausaikana. Toivon kylläkin että pysyis ihannemitoissa ja tulis painoa max 17 kg
| Juomana oli appelsiini mehua. Sitä kuluu aika paljon kyllä... |
| Ja näitä....... Kauhee himo näihin. Voisin syödä vaikka kuinka paljon päivässä... -.-' |
Mua pelottaa tosi lujaa se, miten/palaudunko raskaudesta, meneekö koko kroppa "pilalle" loppuelämäksi ja se, että pääsenkö eroon raskauskiloista, niitä on odotettavissa vajaa 20kg nyt ainaskin raskausaikana. Toivon kylläkin että pysyis ihannemitoissa ja tulis painoa max 17 kg
Tunnisteet:
Huima,
perhe,
ruokailu,
toinen kolmannes,
tunteet
torstai 14. marraskuuta 2013
13+1
Niskaturvotus ultra takana päin. Se oli tasan viikko sitten meillä 7.11.. Kaikki oli oikein hyvin ja normaalisti. Kaikki mitä pitikin löytyä löytyi ja kaikki "palikat" olivat oikeilla paikoillaan. Kyllä on vaan jännittävää. Tämän ultran jälkeen vasta aloin ehkä kunnolla päästä jyvälle koko raskaudesta ja odotuksesta. Näin kuinka pikkuotus kääntyili ja heilutteli meille ultra-ruudulta. Riskiluku oli normaali ja kaikki muukin oli kuulemma hyvin ja normaalisti. Viikkoja oli 12+2 sikiö vastasi viikkoja 12+4. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu.
Seuraava ultra on sitten 4.12. se ei ole kuitenkaan vielä rakenneultra, sitäkin olen alkanut jo kovasti odottaa, että kuulee kumpaa sieltä oikein odotellaan saapuvaksi ensi vuoden toukokuussa :) Mitään en ole nyt hommaillut vauvaa ajatellen, mä salaa toivon että meitä jotenkin muistetaan joulupukin postissa, hehheh ! Neuvola on tässä ihan seuraavaksi 26.11 ja se oli lääkäri neuvola. Odotan jo innolla sitäkin. Aion pyytää reseptin rasvoihin (mulla on atooppinen iho) ja särkylääkkeisiin.
Viimeisen yli viikon on ollut niin järkyttävää päänsärkyä, tuntuu että pää halkeilee neljään eri osaan vähintään ja keskeltä kahtia ja ei pysty tehdä yksinkertaisesti mitään. Ja sitä jatkuu aamusta iltaan. Mä en vaan kestä sitä aaargh. Eilen oli hyvä päivä kunnes illalla se taas alkoi. Nyt on alkanut jo tänä aamuna. Huoh!
| Pitkät jalat ja käsi masun päällä 12+2 (12+4) |
| Morjes! 12+2 (12+4) Sanoo masuasukki isille ja äitille, nyt myös teille jotka ehkä luette blogiani |
torstai 24. lokakuuta 2013
Ensimmäinen neuvola
wuhuuu viimeinkin se päivä koitti. Mä niin odotin ekaa neuvolakäyntiä hurjan innokkaana :) Multa otettiin paino ja hemoglobiini, verenpaime, jutskattiin kaikenmoisesta, saatiin hirveä määrä papereita ja kirjoja sun muita tietopläjäyksiä kotiinviemisiksi ja ikioma neuvolakortti ainiin ja lähete labraan ja mitäs muuta. Kaikki oli muuten tosi hyvin mutta oma hemoglobiini oli ihan liian alhainen niinkun aina, se oli tiedossa joten mulle määrättiin rautatabletteja, niitä pitää sitten syödä aina appelsiinien tai muiden C-vitamiinivalmisteiden yhteydessä päivittäin 1 tabletti näin alkuun. Tuleva isikin pääsi neuvolaan mukaan ja oli kyllä tosi mukava että se sinne pääsi, mä en kestäis jos se ei olis noin mahtava ja noin kovaa mukana tässä jutussa. Ihana kun on tuollainen tukipilari tuossa vieressä kulkemassa tätä matkaa eikä tarvi yksin jäädä minkään kanssa. seuraavana onkin tiedossa ens viikon alussa se labrassa ja verikokeissa käynti ja sitten oli jonkun 2 viikon päästä sellainen seulontajuttu että joutuu lähteen keskussairaalaan 65 kilometrin päähän kun sitä ei tehdä oman kunnan terveyskeskuksessa, siellä on sitten se ultra ja tollaset.. Siellä ilmeisesti mitataan sikiön niskapoimun pituutta taikka jotakin tälläistä, ja katsotaan onko riskiä down oireyhtymään tai muuta. ja seuraava neuvola on 'lääkärineuvola' ja se on sitten 26.11. eli noin kuukauden päästä.
maanantai 21. lokakuuta 2013
10. viikko
Löysin tälläisen: http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-10/
Aika kiva kun tuollaisia tehdään. Ja mitän tuohon yhteen kohtaan tulee , niin ihan totta, ei tule ajatelleeksi tätä asiaa koko ajan . Oikeastaan, välillä sitä tuntuu onko raskaana sittenkään kun on niin jotenkin "normaali" olo.
Tietysti vähän väsyttää ja on ihmeellisiä masukipuja välillä, sellasia jotka vaan piipahtaa ja menee pois samantien ja tietysti sellainen omituinen huono olo välillä ja närästää. Mutta ei mitään sellaista että vaikeuttaisi elämää. Tänään on kyllä särkenyt päätä aamusta asti, en tiedä mistä johtunee ja on nälkäkin ihan kooooko ajan....
Pari päivää niin päästään sinne neuvolaan. Jännää. Ei tässssä sitten muuta..
torstai 17. lokakuuta 2013
9. Viikko
Tässähän tää menee. Normaalia elämää eläessä. Ei tunnu vielä miltään. Siis tarkoitan, yleisesti olo on aika huono mutta suoranaista pahoinvointia /oksentelua ei ole vieläkään vaivannut. Oon tehnyt kaikkea tavallisia juttuja. Uskalsin jopa kertoa isälle ja miehen vanhemmille. Vielä en ole kertonut äidin puolen perheelle, mummoille taikka omille sisaruksilleni. No se aika koittaa kyllä. Ei ole mitään raskaushöpinää mielessä kun juuri tällä hetkellä olo tuntuu hyvinkin _normaalilta_. Viikon päästä on neuvola , se ihka ensimmäinen käynti siellä. Sitten selviää vähän lisää kaikkea. Odotusvitamiineja olen muistanut popsia joka aamu ja muutenkin syönyt paaaaaaljon hedelmiä vihanneksia, monipuolista ruokaa. Elämä tuntuu tällä hetkellä hyvätä. Tänään satoi ensi lumi maahan :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
