Olin ensimmäistä kertaa synnytyspolilla 21.6. mutta en ole vielä käynnistä kirjoitellut. Käynnillä keskusteltiin kätilön kanssa Huiman synnytyksestä. Istunto alkoi sillä että kätilö pyysi mun kertomaan omin sanoin kokemuksistani ihan ensin. Sanoin, etten tiedä mistä aloittaa. No sitten alkoi itku ja tarinaa vain alkoi pulputa mun suusta.
Kätilö tulosti synnytyskertomuksen ja oli mulle todella pahoillaan siitä, että kaikki meni niin pieleen mun synnytyksessä. Huomasi kyllä kuinka pahat traumat se on muhun jättänytkään.Hän kyselin kans vähän millaisen synnytyksen haluaisin ja mulle se oli todella vaikea kysymys. Taisin vastata vain jotain sinne päin, jotta tavallisen. Sellainen että saa alakautta synnyttää, synnytys etenee normaalisti niinkuin pitää, synnytysväylät avautuu ja mulle ei tulis mitään kohtutulehduksia, vauva saatais ehjänä ulos ilman leikkausta.
Kerroin siitä kuinka järkyttävää se oli joutua eroon miehestä synnytyksessä ja kuinka kamala kokemus se oli myös miehelle, ensin huone täyttyy ihmisistä, mua valmistellaan, mä oon niin hirveessä paniikissa ja sitten huone hiljenee, vaimo kiidätetään jonnekkin ja miehelle tuodaan kahvikuppi ja sitten on vain hiljaisuus ja yksinäisyys. Kaikki ajatukset kuinka voi vauva, kuinka voi vaimo. Sitten yhtäkkiä nyytti tuodaan syliin ja kaikki on niin ihmeellistä ja asiaa tulee paljon heti eteen. Eikä vaimokaan ole nauttimassa ensi hetkistä vauvan kanssa. Sitten tulee vaimo ihan paniikissa, rauhoittuu hetkeksi kunnes sanotaan että sun pitää lähteä kotiin, ja sitten pitää jättää taas hysteeriseksi muuttunut vaimo ja juuri syntynyt vauva ja lähteä ajamaan kotiin. Kätilö toivoi että seuraavalle pelkopolikerralle mieskin pääsisi mukaan. Katsotaan nyt onnistuuko se, toivoisin että tulisi kun on kesälomakin silloin.
Tehtiin siis alustavaa listaa millainen olisi mun toivesynnytys, alatiesynnytys, mies olisi mukana, kätiölö olisi mukava eikä jättäisi tyystin yksin ihmettelemään, saisi liikkua ja mennä sinne vesialtaaseen lillumaan, olisi jumppapallot ja liikkumisvapaus, en muista mitä kätilö kirjoitti siihen listaan mutta se sitten vielä seuraavalla käynnillä käydään läpi ja lisätään juttuja/ tehdään lopullinen lista. En saanut itselle siitä kopiota ja nyt jotenkin vaikea muistaa mitä mä oikein toivoinkaan siihen listaan lopulta kokonaisuudessaan..
Käynti kesti ehkä 40 minuuttia. Itketti vielä sillonkin kun kätilö alkoi varaamaan uutta aikaa ja ohjasi ulos huoneesta. Sinä päivänä olin siitä kyllä todella loukkaantunut että "kesken kaiken" koko käynti loppuikin ja piti jatkaa itkua käytävässä suurinpiirteen vaikka tietty koitin sitten skarpata kun piti sairaalan läpi kävellä autolle mutta aivan kamalaltahan mä näytin saletisti itkeneenä mut eipä sille mahda mitään! Jotenkin ärsytti ja loukkas ettei edes tuntia voitu aikaa uhrata mulle kun selvästi oli todella paljon mielen päällä.
Kätilö oli muuten mielestäni ihana, sellainen rauhallisen varma, huokui oikein sellaista jotain lämpöä ja ymmärrystä. Hänelle oli hyvä jutella. Toivoisin hänenlaistaan kätilöä synnytykseemme, varmasti selviäisin kun olisi tuollainen turvallisuutta huokuva ihminen läsnä sellaisessa tilanteessa mikä pelottaa.
Seuraava käynti olisi tulossa 2.8.2016 ja sen jälkeen on myös synnytystapa-arvio, synnytyspolin jälkeen lääkärin kanssa jolloin ultraus ja tehdään lopullinen synnytyssuunnitelma. Odotan kovasti tuota käyntiä. Melkein kuukausi vain vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti