Äitiyspolilla käymässä

Eilen päätin kävästä sairaalassa päivystyksessä kun aivan litimärät housut ja valu aivan reisiä pitkin ei minkään väristä nestettä, ei jääny housuihinkaan mitään valkovuodosta jäänyttä jälkee niinku aiemmin ja sit mua aivan heikotti ja kauheita alavattakipuja. Tuloksena hirvee hiivatulehdus vaan oli TAAS... Tosi tosi tosi turhauttavaa :( Koko saamarin raskauden saanu taistella tämän vaivan kans, ei auttanut pitkä flagylkuurikaan. Nyt pitäs käydä hakemassa apteekista taas hiivalääkettä..

Alavatsakipuilu johtuu kuulemma kans tulehduksesta ja luultavasti myös siitä kun kohtu kasvaa ja sektioarpialue siitä kipuilee. 

Vauva oli niin sykeröllä poikittain ettei meinannu lääkäri ja kätilö ees saada selvää kuinka päin se vauva edes sielä onkaan. Se oli kyl niin hassusti et voi vitsit... Lääkäriä ja kätilöä vain nauratti kuinka oudosti se siel pysty ees olla! Nyt sit jännittää et onko kääntynyt 2.8. synnytystapa-arvioon mennessä joko perätilaan tai raivotarjontaan. Reilu kolme viikkoa täytyy malttaa odottaa sinne. Tänään 33+3 eilen painoarvioks sieltä ultrasta sain 2200g.

Jo illalla mietin että vauva on taas kääntynyt. Koska sillä puolella (oikealla) missä eilen ultralla katsottaessa oli pää, onkin nyt täysin tyhjää ja vasemmalla puolella kova iso möhkö, eli se pää, ja nyt tuntuu hikkakin. Juurikin tällä hetkellä vauva on siis perätilassa. Pää ylhäällä, hikkaa ja pukkailee vasemmalla puolella. Tähän mennessähän en ole hikkaa pahemmin tuntenut, koska vauvan pää on ollut niin lähellä etuseinässä möllöttävää istukkaa joka on varmasti vaimentanut hikkatuntemukset. Nyt olen 100% varma että nyt juurikin vauva istuu masussani ja hikkailee menemään hik... hik.... hik...

Voi olla että vaikka niin toivoin alatiesynnytystä, joudun valitsemaan sektion kun vauva ei käännykkään. Tällä hetkellä se pyörii niiin paljon aivan kärrynpyörää kaiken aikaa pitkin päivää että hyvin voi tajuta vielä lasketutua pää alaspäin mutta Huima ei ainakaan laskeutunut/kiinnittynyt hyvin oikein koskaan niin katsotaan nyt tajuaako tämäkään vauva sitä hommaa. Huima sentään pysyi koko raskauden läpi raivotarjonnassa mutta tämä tyttönen vaikuttaa olevan todella villi tapaus, eilen käyrillä sydänäänet meni 96-140 välillä ja riehui menemään masussa ihan miten sattuu. Lääkäri sanoi että tyttö vaikuttaisi kyllä todella vilkkaalta tapaukselta. 

Mitä tuohon hiivaharmitukseen tulee, täytyy hakea nyt eri merkkinen lääke kun canesten on käytetty jo niin monesti. Myös tästä kuulemma täytyy alottaa totaalinen sokerilakko. Päätin että herkut jätän ja hedelmistä syön vain vesimelonia. Vettä koitan juoda mahdollisimman paljon. Leivistä nyt muutenkin syön ainoastaan ruista. Maitoa juon mutta koitan jos vähentäminen auttaisi. Mä en aivan älyttömästi herkuttele mutta nyt kesän ajan ollut niiin paljon erilaisia valmistujais, rippi, synttäri ym. juhlia, että niissä on sit tullut ihan huolella herkuteltua. Kotona joskus jäätelön kahvin kanssa mutta kaikki vähätkin sokeriherkut jätän nyt täysin pois. 

Tuntuu, että mun keho vain on niin suotuisa jostain syystä hiivabakteerille vaikka mieskin on hoidettu varmuuden vuoksi ja lääkkeitä syöty. Tuntuuu mahdottomalta saada sitä kehosta pois mutta tahtoisin sitä niin kovasti.

Huiman kanssa alkutaival imetyksen suhteen oli helvettiä kiitos sammaksen. Silloinkin useampia kuuria käytettiin saadaksemme mun rinnoista sammas pois, vauvan suuta ja tissejä valeltiin myöskin sitruunalla ja ties millä puolukkasurvoksilla ja rinnat oli rikki ja arat ja jouduin imettämään jonkun aikaa rintakumilla. Nytkin limakalvot alakerrassa todella herkillä. Ei voi ajatellakkaan mitään intiimiä edes tulehduksien takia myöskään siksi että kun kerrankin erehtyy jotakin harrastelemaan täytyy parannella tulessa olevaa alakertaa pari päivää.. 

Ei oo herkkua ei. Tämä on myös väsyttävää ja turhauttavaa, aina kuurin jälkeen päivä niin oireet palaa. Siitä tulee vain ylimääräistä stressiä kuin sitä nyt muuten ei tässä olisi. Synnytys lähenee ja pelottaa niin perkeleesti ja huomaan menettäväni jo yöunet kun mietin vain mikä olisi oikea ratkaisu. Mutta kun ei kukaan tiedä kuinka sun alatiesynnytys seuraavalla kerralla menee. Voi mennä niin pahasti pieleen tai sitten tosi hienosti. Kumpa joku tietäisi ja kertoisi mulle... 

Neuvolaan ens tiistaina 12.7. ja sitten synnytyspelkopolille ja synnytystapa-arvioon 2.8. niitä odotellessa...