perjantai 26. elokuuta 2016
Edelleen yhdessä koossa
Olisimpa ollut aamulla kirjoittamatta ennen lähtöäni synnytysvastaanotolle. Tää päivä on ollut todella täynnä tunnemyllerrystä raivoromahduksesta sataan itkuun ja niin pettynyt olo. Että luvataan ja innostetaan odottaja turhaan jotta tulet ja vasta vauvan kanssa lähdet pois niin sitten kun menin aamulla synnärille niin odotin sielä kaks tuntia turhaan jotta sitten lääkäri pyytäö huoneeseen ja sanoo jottei ne nyt käynnistäkkään synnytystä. Anoppi on vienyt mut sinne ja Huima lähtenyt sinne sadan kilometrin päähän mummulle ja mies töissä mullei ollut edes kyytiä eikä mitään pois sieltä. Niin romahdus oikeesti. Kävelin kymmenen kilometriä ja toivoin että synnytys vaan siitä käynnistyis että olis saanut haistattaa sielä kaikille pitkät, mutta aivan turha toivo.. Se millä tavalla ne sai poljettua mun hyvät tsempit pohjamutiin ja pelottelivat sektiolla sielä ja kuinka käynnistyskin tulisi olemaan ihan susi ja kaikki menisi pieleen on jotenkin niin asiatonta. Mä oon niin vihainen ja ajattelin jopa vaihtaa synnytyssairaalaa. Kaikki usko ja luotto meni. Keskiviikkona tosiaan päivä kontrollikäynnillä sielä alkoi sillä että hoitaja alkoi puhumaan et synnytys on päätetty lääkärin toimesta käynnistää ja ballonki asetetaan ja mitä kaikkee sitten tietty ite ihan paniikissa kun tulee niin yllättöen ja sitten lääkäri viittas kintaalla kaikki noi puheet roskikseen. Sitten kuitenkin käynnistysaika varattiin ja sovittiin tälle aamulle ja tilaa piti olla ja oikein synnytyslääkäriäki siinä jututettiin ja tehtiim selvä suunnitelma ja me on kaikki kotopuolessa järjestetty ja sit käännyttävät sielä vaan tosta vaan pois sieltä. Mä oon niin pettynyt :(
torstai 25. elokuuta 2016
Jännitystä ilmassa!
Mulla olis ollut niin paljon kerrottavaa! Mun keskiviikon lääkärireissusta ja eilisestä kun tuli kaikki upeat neljäkymmentä viikkoa raskautta täyteen ja vaikka mitä muuta, viiminen masukuvakin! Olen ollut vaan jotenkin niin väsynyt ja kiireinen etten ole yksinkertasesti jaksanut rueta rustaamaan. Kirjoittelen kyllä, ehkä jo tänään, kaiken. Nyt kerron vain sen, että jännän äärellä ollaan.
Tasan kahden tunnin päästä mun pitää ilmoittautua/kirjautua synnytysvastaanottoon sisään, eli klo 9:00 ja sitten se alkaa. Meidän pienen maailmaan tulo. Alan saamaan cytotec tablettia ensin suun kautta ja sitten mahdollisesti alakerran kautta katsotaan nyt kuinka se alkaa edetä, vai alkaako. Siskollani meni synnytyksen käynnistämiseen kokonaiset 5 päivää, joten odotukset eivät ole niin korkealla sen puolesta, että vauva syntyisi jo tänään. Mutta katsotaan. Koitan kirjoittaa teille synnäriltä väliaikatietoja, varsinkin jos näyttää siltä et joudun olla sielä monta päivää :D
Pitäkää peukkuja, Wilma
Tasan kahden tunnin päästä mun pitää ilmoittautua/kirjautua synnytysvastaanottoon sisään, eli klo 9:00 ja sitten se alkaa. Meidän pienen maailmaan tulo. Alan saamaan cytotec tablettia ensin suun kautta ja sitten mahdollisesti alakerran kautta katsotaan nyt kuinka se alkaa edetä, vai alkaako. Siskollani meni synnytyksen käynnistämiseen kokonaiset 5 päivää, joten odotukset eivät ole niin korkealla sen puolesta, että vauva syntyisi jo tänään. Mutta katsotaan. Koitan kirjoittaa teille synnäriltä väliaikatietoja, varsinkin jos näyttää siltä et joudun olla sielä monta päivää :D
Pitäkää peukkuja, Wilma
maanantai 22. elokuuta 2016
39+5
Tulin vaan kertomaan, ettei täälä vieläkään mitään ole tapahtunut :) Varmasti mennään pitkälti yli lasketun ajan tässäkin raskaudessa. Ei ole tyttö yhtään sen kiireisempi kun isoveikka aikanaan masukkina :)
Ei oikein mitään fiiliksiäkään ole. Kaikki päänsäryt, mahan tyhjennysoireet, väsymys, kaikki maailman ässät ja chiliruokakonstit ja kyykkimiset sun muut jumppapalloilut, himolenkkeilyt, savusaunat ja konstit maan ja taivaan väliltä on kokeiltu ja ne harjoitussupistuksetkin ovat loppuneet. Vauva on rauhoittunut ja seki on monien lähteiden mukaan "merkki" alkavasta synnytyksestä mutta pöh ei mulla ainakaan. Ei myöskään tunnu että vauva olisi porautunut yhtään paremmin lähtökuoppiinsa, sillä ei tunnu haarovälissä kipuja eikä kävely edelleenkään ole vaikeaa.
Että se siitä. Toivo on mennyt. Tämä 23.8. oli isäni veikkaus vauvan syntymäpäiväksi "Se on Varma päivä! Hän sanoin kun on Varman nimipäivä. Mutta pöh. Yön nukuin tosi hyvin (tai olisin nukkunut, mutta Huima on tulossa kipeäksi ja herätteli noin tunnin välein :( Ei tullut lähtöä vaikka toivoin taas niin kovaa salaa siitä.
En ole oikeastaan vieläkään kyllästynyt raskauteen tai mahaan. Mulla on iha hyvä näinkin. Kova synnytyskuume ja malttamattomuus ja halu päästä synnyttämään ja imettämään ja aloittaa uusi luku elämässä kyllä jyllää lujasti. Mutta max 2 viikkoa niin nyytti on sylissä. Kyllä tän pienen ajan jaksaa vielä tosi hyvin.
Huomenna on viimeinen lääkäri+ultra sairaalalla ja odotan malttamattomana mitä sielä sanotaan, vauvan tarjonnasta, koosta, kohdunsuun tilanteesta ym. asioista.Aika oli jo 8:30 ja sen jälkeen suunnitelmissa kiertää kirpputoreja ja käydä oikein herkkulounaalla jossakin hyvässä paikassa syömässä :-) Vähän stressaa kun Huimalle ei ole hoitajaa eikä hoitopaikkaa eikä mies pääse mukaan. Mun on siis pakko ottaa poika mukaan ja kuumeisesti mietin sotasuunnitelmaa kuinka selvitään kun niihin toimenpidehuoneisiin on lasten tuominen kielletty.... Ajattelin ottaa repun täyteen herkkuja ja pyytää erityislupaa saada poika mukaan, istutan sen penkkiinsä syömään herkkuja ja toivon parasta. Ei siinä käynnissä kuitenkaan niin hirvittävän kauaa aikaa mene, että luulis, että onnistuttais siinä missä neuvolakäynneilläkin onnistutaan.
Toivon että selvitään. Kirjottelen taas kuulumisia viim. torstaina kun tulee 40+0 täyteen :)
Ei oikein mitään fiiliksiäkään ole. Kaikki päänsäryt, mahan tyhjennysoireet, väsymys, kaikki maailman ässät ja chiliruokakonstit ja kyykkimiset sun muut jumppapalloilut, himolenkkeilyt, savusaunat ja konstit maan ja taivaan väliltä on kokeiltu ja ne harjoitussupistuksetkin ovat loppuneet. Vauva on rauhoittunut ja seki on monien lähteiden mukaan "merkki" alkavasta synnytyksestä mutta pöh ei mulla ainakaan. Ei myöskään tunnu että vauva olisi porautunut yhtään paremmin lähtökuoppiinsa, sillä ei tunnu haarovälissä kipuja eikä kävely edelleenkään ole vaikeaa.
Että se siitä. Toivo on mennyt. Tämä 23.8. oli isäni veikkaus vauvan syntymäpäiväksi "Se on Varma päivä! Hän sanoin kun on Varman nimipäivä. Mutta pöh. Yön nukuin tosi hyvin (tai olisin nukkunut, mutta Huima on tulossa kipeäksi ja herätteli noin tunnin välein :( Ei tullut lähtöä vaikka toivoin taas niin kovaa salaa siitä.
En ole oikeastaan vieläkään kyllästynyt raskauteen tai mahaan. Mulla on iha hyvä näinkin. Kova synnytyskuume ja malttamattomuus ja halu päästä synnyttämään ja imettämään ja aloittaa uusi luku elämässä kyllä jyllää lujasti. Mutta max 2 viikkoa niin nyytti on sylissä. Kyllä tän pienen ajan jaksaa vielä tosi hyvin.
Huomenna on viimeinen lääkäri+ultra sairaalalla ja odotan malttamattomana mitä sielä sanotaan, vauvan tarjonnasta, koosta, kohdunsuun tilanteesta ym. asioista.Aika oli jo 8:30 ja sen jälkeen suunnitelmissa kiertää kirpputoreja ja käydä oikein herkkulounaalla jossakin hyvässä paikassa syömässä :-) Vähän stressaa kun Huimalle ei ole hoitajaa eikä hoitopaikkaa eikä mies pääse mukaan. Mun on siis pakko ottaa poika mukaan ja kuumeisesti mietin sotasuunnitelmaa kuinka selvitään kun niihin toimenpidehuoneisiin on lasten tuominen kielletty.... Ajattelin ottaa repun täyteen herkkuja ja pyytää erityislupaa saada poika mukaan, istutan sen penkkiinsä syömään herkkuja ja toivon parasta. Ei siinä käynnissä kuitenkaan niin hirvittävän kauaa aikaa mene, että luulis, että onnistuttais siinä missä neuvolakäynneilläkin onnistutaan.
Toivon että selvitään. Kirjottelen taas kuulumisia viim. torstaina kun tulee 40+0 täyteen :)
perjantai 19. elokuuta 2016
39+1
Huiiiiiii. Vähiin käy ennenkö loppuu. Tajuan kyllä, että vauvan tuloon voi vielä mennä se kolmekin viikkoa mutta toivottavasti nyt tulisi ennenmmin. Tänään lähdemme metsästysreissulle anoppilaan maalle ja olen tilannut savusaunan lämmitykseen ja muuta mukavaa, ja olen suunnitellut savustaa kirjaimellisesti tyttösen pihalle, haha. No katsotaan.
Olen tehnyt sukulaisten kanssa sellaisen kilpailun jossa kaikki arvasi vauvan syntymäpäivän. Ensimmäinen arvaus osui eiliseen ja valitettavasti tämä 18.8. veikkaaja pettyi yhtä paljon kun minäkin, ei tullut vauvaa eiliselle. Seuraavana on mun oma suunnitelma 20.8. päivästä ja sitten äitini veikkaus 21.8. sitten tulee isäni veikkaus joka on kuulemma varma päivä kun on Varman nimipäivä eli 23.8. :D Seuraava siitä onkin 26, 27, 28, 31. päivät ja sitten se mun alun alkaen veikkaama päivä 5.9. saa nähdä osuuko tyttö millekkään arvatuista päivistä. Tää skabailu tekee tästä loppuodotuksesta vähän hauskempaa :D
Huiman aikana ei kukaan veikannut oikein. Ensimmäiset arvaukset osuivat sillon 14.5. ja viimeinen taisi olla 28.5. Tomas syntyi lopulta 30.5. :D Käyköhän samoin nytkin. Olen luvannut yllättää oikein arvanneen sukulaisen jollakin tosi kivalla yllärillä mutta en itsekkään vielä tiedä mitä se voisi olla. Jos jollakin on joku hauska idea niin antaa tulla! :)
Masukuvan sain otettua vain puhelimella, ja sitä oli pakko leikata kun mä oon just vasta herännyt ja tukka oli ihan apua ja naama ihan apua ja koko makuuhuone ihan sotkunen ja apua. Vaikken oo normisti ihan kauheen tarkka, mut joku roti sentään :-D Kuva siis eiliseltä 39+0 :)
Se ihmeen verinen/vaaleanpunainen ei oikein mikään vuotokin loppui seuraavaan päivään mennessä, eilen ei siis tullut enää mitään semmosta. En tiedä mitä oli. Keskiviikkona joka tapauksessa mulla Seinäjoella se lääkäri, kun ei enempää tullut eikä ole kipuja ja vauva liikkuu ylihyvin niin varmasti kaikki on ihan kunnossa! :)
Harkkasupistuksia on niiin hirveesti koko ajan, että alkaa käymään tylsäksi. Toivoo vain että lenkkeilyllä, jumppapalloilulla, ja kaikenmaailman tekemisillä (kuten 3 ässää) saisi jotain aikaiseksi mutta ei. Harkkasupistuksia ei muuten edes ole liikkeessä vaan ne vaivaavat levossa ja istuessa. Tosi jännä... Saisivat kyllä jo siitä napakoitua. Tänään kun mies tulee töistä lähdetään tosiaan anoppilaan viikonloppua viettämään ja hartaasti toivon , että tyttö lähtisi syntymään kun olisi Huimalle hoitopaikka sielä mummulassa sitten suoraa. Kaikki olisi helpompaa, ei tarvitsisi stressata siitä Huiman hoidon järjestymisestä yhtään... On se vähän stressaavaa kun tunti sairaalaan synnyttämään ja anopilla menee meille sellanen puolitoista. Mutta eipä vauhdikkaasti sujunut ensimmäinenkään niin tuskin tämäkään mut vähän se stressaa kun on tollanen pieni mies jota ei voi yksin mihinkään jättää. Meillä ei oo täälä oikein ketään muutakaan. Naapurit on kyllä ihania ja ovat lupautuneet auttamaan jos tulee oikein hätä. Niin se vähän helpottaa :)
En kerkiä tens laitteesta tehdä teille nyt kirjotusta ennen sunnuntaita/maanantaita. Katsotaan jos en oo synnyttänyt niin sitten kirjottelen siitä kun ei mulla varmasti muutakaan tekemistä ole kun reissulta palaamme :D
Vau.fi sivustolla viikosta 40. kerrotaan seuraavaa: Vauvan koko nyt noin 3400g ja 49cm
Sitten lopussa on tälläinen ihana teksti:
Muista, että voit luottaa kehoosi ja elimistöösi: se ei jätä sinua pulaan! Ihanteellisin ja riskittömin on tilanne, jossa synnytys käynnistyy luonnollisella tavalla. Anna siis kehon käyttää tarvitsemansa aika – olet jo odottanut yhdeksän kuukautta. Yritä valmistautua siihen, että vielä voi kulua viikko tai vaikka kolme. Kerää voimia suurta päivää varten.
Tee viisaita valintoja: moni on saanut huomata, että huonon myöhäiselokuvan katsomiseen käytetty aika olisi kannattanut käyttää nukkumiseen. Kuulostaako ikävältä? Supistukset alkavat usein yöllä, eikä kukaan tiedä milloin. Jos nukut yösi huonosti, kannattaa yrittää torkahtaa päivällä. Tässä vaiheessa et voi etukäteen tietää, mitä seuraava yö tuo tullessaan. Yhtä ennalta-arvaamatonta tulee elämä olemaan pienen lapsesi kanssa – monen monta vuotta eteenpäin!"
Sen takia mäkin varmaan joka ilta meen jo kahdeksan maissa sänkyyn, nukun päikkäreitä, selkeästi kehoni sanoo, että nyt on hiljentymisen aika, aika kerätä voimia ja levätä. Pian aika koittaa :-) Tomaksesta supistukset alkoivat yöllä kahden jälkeen ja sen jälkeen sitä helvettiä kestikin sellaiset kolme päivää.. Että jos taas on sama edessä, tämä lepäily ja oleminen vaan, ei varmasti tee nyt huonoa. Osaan erilailla nyt suhtautua kaikkeen ja tunnen jo olevani erilailla valmis synnytykseen. Kun on kerran kokenut supistuskivut ja sen tilanteen, tietää mitä täytyy nyt tehdä toisin, että varmemmin onnistuu. Toivon kovasti onnistunutta alatiesynnytystä. Edelleen. :)
Olen tehnyt sukulaisten kanssa sellaisen kilpailun jossa kaikki arvasi vauvan syntymäpäivän. Ensimmäinen arvaus osui eiliseen ja valitettavasti tämä 18.8. veikkaaja pettyi yhtä paljon kun minäkin, ei tullut vauvaa eiliselle. Seuraavana on mun oma suunnitelma 20.8. päivästä ja sitten äitini veikkaus 21.8. sitten tulee isäni veikkaus joka on kuulemma varma päivä kun on Varman nimipäivä eli 23.8. :D Seuraava siitä onkin 26, 27, 28, 31. päivät ja sitten se mun alun alkaen veikkaama päivä 5.9. saa nähdä osuuko tyttö millekkään arvatuista päivistä. Tää skabailu tekee tästä loppuodotuksesta vähän hauskempaa :D
Huiman aikana ei kukaan veikannut oikein. Ensimmäiset arvaukset osuivat sillon 14.5. ja viimeinen taisi olla 28.5. Tomas syntyi lopulta 30.5. :D Käyköhän samoin nytkin. Olen luvannut yllättää oikein arvanneen sukulaisen jollakin tosi kivalla yllärillä mutta en itsekkään vielä tiedä mitä se voisi olla. Jos jollakin on joku hauska idea niin antaa tulla! :)
Masukuvan sain otettua vain puhelimella, ja sitä oli pakko leikata kun mä oon just vasta herännyt ja tukka oli ihan apua ja naama ihan apua ja koko makuuhuone ihan sotkunen ja apua. Vaikken oo normisti ihan kauheen tarkka, mut joku roti sentään :-D Kuva siis eiliseltä 39+0 :)
Se ihmeen verinen/vaaleanpunainen ei oikein mikään vuotokin loppui seuraavaan päivään mennessä, eilen ei siis tullut enää mitään semmosta. En tiedä mitä oli. Keskiviikkona joka tapauksessa mulla Seinäjoella se lääkäri, kun ei enempää tullut eikä ole kipuja ja vauva liikkuu ylihyvin niin varmasti kaikki on ihan kunnossa! :)
Harkkasupistuksia on niiin hirveesti koko ajan, että alkaa käymään tylsäksi. Toivoo vain että lenkkeilyllä, jumppapalloilulla, ja kaikenmaailman tekemisillä (kuten 3 ässää) saisi jotain aikaiseksi mutta ei. Harkkasupistuksia ei muuten edes ole liikkeessä vaan ne vaivaavat levossa ja istuessa. Tosi jännä... Saisivat kyllä jo siitä napakoitua. Tänään kun mies tulee töistä lähdetään tosiaan anoppilaan viikonloppua viettämään ja hartaasti toivon , että tyttö lähtisi syntymään kun olisi Huimalle hoitopaikka sielä mummulassa sitten suoraa. Kaikki olisi helpompaa, ei tarvitsisi stressata siitä Huiman hoidon järjestymisestä yhtään... On se vähän stressaavaa kun tunti sairaalaan synnyttämään ja anopilla menee meille sellanen puolitoista. Mutta eipä vauhdikkaasti sujunut ensimmäinenkään niin tuskin tämäkään mut vähän se stressaa kun on tollanen pieni mies jota ei voi yksin mihinkään jättää. Meillä ei oo täälä oikein ketään muutakaan. Naapurit on kyllä ihania ja ovat lupautuneet auttamaan jos tulee oikein hätä. Niin se vähän helpottaa :)
En kerkiä tens laitteesta tehdä teille nyt kirjotusta ennen sunnuntaita/maanantaita. Katsotaan jos en oo synnyttänyt niin sitten kirjottelen siitä kun ei mulla varmasti muutakaan tekemistä ole kun reissulta palaamme :D
Vau.fi sivustolla viikosta 40. kerrotaan seuraavaa: Vauvan koko nyt noin 3400g ja 49cm
Sitten lopussa on tälläinen ihana teksti:
Muista, että voit luottaa kehoosi ja elimistöösi: se ei jätä sinua pulaan! Ihanteellisin ja riskittömin on tilanne, jossa synnytys käynnistyy luonnollisella tavalla. Anna siis kehon käyttää tarvitsemansa aika – olet jo odottanut yhdeksän kuukautta. Yritä valmistautua siihen, että vielä voi kulua viikko tai vaikka kolme. Kerää voimia suurta päivää varten.
Tee viisaita valintoja: moni on saanut huomata, että huonon myöhäiselokuvan katsomiseen käytetty aika olisi kannattanut käyttää nukkumiseen. Kuulostaako ikävältä? Supistukset alkavat usein yöllä, eikä kukaan tiedä milloin. Jos nukut yösi huonosti, kannattaa yrittää torkahtaa päivällä. Tässä vaiheessa et voi etukäteen tietää, mitä seuraava yö tuo tullessaan. Yhtä ennalta-arvaamatonta tulee elämä olemaan pienen lapsesi kanssa – monen monta vuotta eteenpäin!"
Sen takia mäkin varmaan joka ilta meen jo kahdeksan maissa sänkyyn, nukun päikkäreitä, selkeästi kehoni sanoo, että nyt on hiljentymisen aika, aika kerätä voimia ja levätä. Pian aika koittaa :-) Tomaksesta supistukset alkoivat yöllä kahden jälkeen ja sen jälkeen sitä helvettiä kestikin sellaiset kolme päivää.. Että jos taas on sama edessä, tämä lepäily ja oleminen vaan, ei varmasti tee nyt huonoa. Osaan erilailla nyt suhtautua kaikkeen ja tunnen jo olevani erilailla valmis synnytykseen. Kun on kerran kokenut supistuskivut ja sen tilanteen, tietää mitä täytyy nyt tehdä toisin, että varmemmin onnistuu. Toivon kovasti onnistunutta alatiesynnytystä. Edelleen. :)
keskiviikko 17. elokuuta 2016
38+6 neuvola
Taas tuli käytyä neuvolassa. Sielä oli oman th:n sijainen koska se oma on nyt 2 viikon kesälomalla. Pissassa oli TAAS leukkarit kolmella plussalla ja sanoin et niimpä ne on ollut melkeen koko raskauden johtuu valkovuodosta ja hiivatulehduskierteestä :/
No samaan aihepiiriin sopien sitten kysyin et olisko heil mitään sellasta testiä millä vois kattoa onko tiputellut pitkin aikaa lapsivettä kun koko ajan pöksyt märkänä eikä siteeseen tai mustiin alushousuihinkaan oo jäänyt mitään jälkiä valkovuodosta. No hänellä oli sit sellanen prom? tms. testi jolla pystyttiin tutkia onko lapsivettä. Sitä ennen mitattiin verenpaine joka oli kuulemma tosi hyvä, 117/65. Sitten paino, joka ei vieläkään mennyt yli 90 kilon, jeee vähän biletin siinä kohti ;-) Ihan 300grammasta jäi vaille mutta se kuule riitti, niin kauan kun se uus kymppiluku ei mun vaa'assani näy niin voin viel bilettää! :-D
Sitten mun pitikin jo mennä pötkölleen ja mitattiin SF mitta joka oli hänen mittauksella 33. Kun oma th taas on mitannut sen jo kahteen otteeseen 31, että oliko tuo heitto vaan mittaajan muutoksesta vai kuinka, vauva on kuitenkin varmaan alempana kun on tähän asti ollut, siltä se on ainakin tuntunut. Mua myös ärsytti se lausahdus kun tää kokeili vauvan päätä alavatsalta painellen "hienosti liikkuu sielä vauvan pää" kun eikö sen juuri olisi parempi olla jo kiinni ja paikallaan sielä? :D En mä tiiä. No kumminkin. Kuulostaa se kivemmalta et tuo sf-mittakin on keskikäyrällä kun että se on alakäyrällä..
Samalla sitten kuunneltiin sydänäänet, hän ei meinannut löytää niitä ollenkaan ja vauva riehu masussa niin et koko masu eli ihan omaa elämäänsä :D Lopulta kuitenkin sykkeet löytyi ja ne heittelehti siinä 140 paikkeilla. Kaikki tuntui olevan kuulemma erinomaisen hyvin masussa.
Samalla siinä pedillä maatessa sitten otettiin strepto-B(?) testi, koska sitä ei oltu vielä aiemmin tehty mulle, kuulemma se pitäisi tehdä 35-37 viikolla ja hän halusi kuitenkin ottaa sen vielä niin tietää tarviiko tiputtaa antibioottia synnytyksen yhteydessä vai ei. Sitten vielä se lapsivesitesti. Ai saatana mä melkein itkua väänsin siinä pöydällä. Siis pitkällä topsitikulla kun sörkki tuonne mun sisälleni niin se tuntui ihan kun mun tuota sisältä olis raastettu puukoilla ja tökitty sukkapuikoilla ja raadeltu menemään ja lopulta uitettu jossakin chilissä, siis aivan helvetillistä.
Samanlainen tilannehan kävi 33 viikolla kun sillonkin tehtiin lapsivesitesti mulle. se tikku kun laitettiin mun sisälleni niin mä varmaan hyppäsin metrin siinä sängyllä ja puristin kaikella voimalla sängyn reunoista ja tää hooitsu pahotteli tökkäisyään ja mä olin sen jälkeen rampa jonkun kolme päivää, en pystynyt pissata kuin kahvassa/lavuaarissa "roikkuen" kiroten ja melki itkien kun tuonne jonnekkin kohdun suulle oletan? teki niin pahaa. Nyt sama homma mutta sillä erotuksella ettei vain kohdunsuulle satu vaan ihan koko saatanan toosaan sattuu :(
Anteeksi kiroiluni. Lapsivesitesti oli negatiivinen. Th viel näytti sitä petiä ku siinä oli hirvee märkä läntti mun jäljiltä, että oli varma että se olisi lapsivettä ollut meinaan se mitä musta valui oli aivan täysin kirkasta suorastaan vettä ei mitään niinkuin valkovuoto yleensä. Mä meinasin itkemään alkaa oikeesti kun sieltä neuvolasta pääsin kun taas pissatti ja piti mennä vessaan. Sen jälkeen oon taas pelännyt vessassa käyntiä eikä yhtään auta kun janottaa koko ajan niin kamalasti ja sitten kun nousee istumasta tai makaamasta seisaalleen iskee samantien tosi kova pissahädän tunne, monesti kuitenkaan ei ole niin kova hätä kun alkuun tuntui.
No sitten varmaan toisella tai kolmannella pissäkäynnillä huomasin pyyhkiessäni paperin olevan täysin vaaleanpunainen. Ja kuin olisi ollut vaaleanpunaista pissaa, ei valkkarista taas jälkeäkään, seuraavalla kerralla se oli kirkkaamman punaista, selkeästi verta enemmän mutta niin vähän sitä tuli vain pyyhkiessä, laitoin kuitenkin siteen ja siihen on tipotellut todella vähäisiä määriä mutta kuitenkin samanlaista punaisen hailakkaa, ja samaa tulee myös pyyhkiessä. Tosi vähän mutta tulee kuitenkin.
Googlettelin asiaa sitten ja kysyin siskoltanikin ja ilmeisen normaalia kun loppuraskaudessa limakalvot on niin herkät plus mun hiivatulehdusjuttu on varmaan viel lisää herkistänyt limakalvoja sisältä.
Tänään muuten olo on ollut aika kurja. Jotenkin alakuloinen, päätä särkenyt sun muuta. Onneksi päätin lähteä koiran kanssa lenkille ja varmaan 3 kilometrin lenkki pyöräytettiin ja se hetkeksi piristi. Nyt taas päänsärky vaivaa.. Ja olenkin jo tästä menossa nukkumaan. Nykyään poikkeuksetta olen sängyssä jo kahdeksalta illalla. Väsyn iltaisin tosi aikaisin koska yöt menee heräillessä kymmeniä kertoja millon minkäkin vaivan takia, levottomat jalat, närästys, pissahätä, Huiman heräilyt, koirien mekkalointi tai millon mikäkin..
Huomenna kerron tens laitteesta jonka vuokrasin ja llisään 39+0 masukuvan :)
No samaan aihepiiriin sopien sitten kysyin et olisko heil mitään sellasta testiä millä vois kattoa onko tiputellut pitkin aikaa lapsivettä kun koko ajan pöksyt märkänä eikä siteeseen tai mustiin alushousuihinkaan oo jäänyt mitään jälkiä valkovuodosta. No hänellä oli sit sellanen prom? tms. testi jolla pystyttiin tutkia onko lapsivettä. Sitä ennen mitattiin verenpaine joka oli kuulemma tosi hyvä, 117/65. Sitten paino, joka ei vieläkään mennyt yli 90 kilon, jeee vähän biletin siinä kohti ;-) Ihan 300grammasta jäi vaille mutta se kuule riitti, niin kauan kun se uus kymppiluku ei mun vaa'assani näy niin voin viel bilettää! :-D
Sitten mun pitikin jo mennä pötkölleen ja mitattiin SF mitta joka oli hänen mittauksella 33. Kun oma th taas on mitannut sen jo kahteen otteeseen 31, että oliko tuo heitto vaan mittaajan muutoksesta vai kuinka, vauva on kuitenkin varmaan alempana kun on tähän asti ollut, siltä se on ainakin tuntunut. Mua myös ärsytti se lausahdus kun tää kokeili vauvan päätä alavatsalta painellen "hienosti liikkuu sielä vauvan pää" kun eikö sen juuri olisi parempi olla jo kiinni ja paikallaan sielä? :D En mä tiiä. No kumminkin. Kuulostaa se kivemmalta et tuo sf-mittakin on keskikäyrällä kun että se on alakäyrällä..
Samalla sitten kuunneltiin sydänäänet, hän ei meinannut löytää niitä ollenkaan ja vauva riehu masussa niin et koko masu eli ihan omaa elämäänsä :D Lopulta kuitenkin sykkeet löytyi ja ne heittelehti siinä 140 paikkeilla. Kaikki tuntui olevan kuulemma erinomaisen hyvin masussa.
Samalla siinä pedillä maatessa sitten otettiin strepto-B(?) testi, koska sitä ei oltu vielä aiemmin tehty mulle, kuulemma se pitäisi tehdä 35-37 viikolla ja hän halusi kuitenkin ottaa sen vielä niin tietää tarviiko tiputtaa antibioottia synnytyksen yhteydessä vai ei. Sitten vielä se lapsivesitesti. Ai saatana mä melkein itkua väänsin siinä pöydällä. Siis pitkällä topsitikulla kun sörkki tuonne mun sisälleni niin se tuntui ihan kun mun tuota sisältä olis raastettu puukoilla ja tökitty sukkapuikoilla ja raadeltu menemään ja lopulta uitettu jossakin chilissä, siis aivan helvetillistä.
Samanlainen tilannehan kävi 33 viikolla kun sillonkin tehtiin lapsivesitesti mulle. se tikku kun laitettiin mun sisälleni niin mä varmaan hyppäsin metrin siinä sängyllä ja puristin kaikella voimalla sängyn reunoista ja tää hooitsu pahotteli tökkäisyään ja mä olin sen jälkeen rampa jonkun kolme päivää, en pystynyt pissata kuin kahvassa/lavuaarissa "roikkuen" kiroten ja melki itkien kun tuonne jonnekkin kohdun suulle oletan? teki niin pahaa. Nyt sama homma mutta sillä erotuksella ettei vain kohdunsuulle satu vaan ihan koko saatanan toosaan sattuu :(
Anteeksi kiroiluni. Lapsivesitesti oli negatiivinen. Th viel näytti sitä petiä ku siinä oli hirvee märkä läntti mun jäljiltä, että oli varma että se olisi lapsivettä ollut meinaan se mitä musta valui oli aivan täysin kirkasta suorastaan vettä ei mitään niinkuin valkovuoto yleensä. Mä meinasin itkemään alkaa oikeesti kun sieltä neuvolasta pääsin kun taas pissatti ja piti mennä vessaan. Sen jälkeen oon taas pelännyt vessassa käyntiä eikä yhtään auta kun janottaa koko ajan niin kamalasti ja sitten kun nousee istumasta tai makaamasta seisaalleen iskee samantien tosi kova pissahädän tunne, monesti kuitenkaan ei ole niin kova hätä kun alkuun tuntui.
No sitten varmaan toisella tai kolmannella pissäkäynnillä huomasin pyyhkiessäni paperin olevan täysin vaaleanpunainen. Ja kuin olisi ollut vaaleanpunaista pissaa, ei valkkarista taas jälkeäkään, seuraavalla kerralla se oli kirkkaamman punaista, selkeästi verta enemmän mutta niin vähän sitä tuli vain pyyhkiessä, laitoin kuitenkin siteen ja siihen on tipotellut todella vähäisiä määriä mutta kuitenkin samanlaista punaisen hailakkaa, ja samaa tulee myös pyyhkiessä. Tosi vähän mutta tulee kuitenkin.
Googlettelin asiaa sitten ja kysyin siskoltanikin ja ilmeisen normaalia kun loppuraskaudessa limakalvot on niin herkät plus mun hiivatulehdusjuttu on varmaan viel lisää herkistänyt limakalvoja sisältä.
Tänään muuten olo on ollut aika kurja. Jotenkin alakuloinen, päätä särkenyt sun muuta. Onneksi päätin lähteä koiran kanssa lenkille ja varmaan 3 kilometrin lenkki pyöräytettiin ja se hetkeksi piristi. Nyt taas päänsärky vaivaa.. Ja olenkin jo tästä menossa nukkumaan. Nykyään poikkeuksetta olen sängyssä jo kahdeksalta illalla. Väsyn iltaisin tosi aikaisin koska yöt menee heräillessä kymmeniä kertoja millon minkäkin vaivan takia, levottomat jalat, närästys, pissahätä, Huiman heräilyt, koirien mekkalointi tai millon mikäkin..
Huomenna kerron tens laitteesta jonka vuokrasin ja llisään 39+0 masukuvan :)
maanantai 15. elokuuta 2016
38+4
Ajattelin kirjoitella fiiliksiä tässä aikani kuluksi :)
Supisteluita on ollut paljon nyt 6.8. alkaen, niitä harjoitussupistuksia. Niitä tulee välillä ihan säännöllisinä sarjoina ja ne on todella puristavan tuntuisia mutta ei kipeitä. Välillä juilii alakertaa/nivusia/reisiä, välillä alaselkään mutta aika vähänlaisesti, selkeästi ovat ihan harkkoja vielä siis. Välillä kellotin 3 minuuttia kestoksikin supistukselle, huhhuh, aivan pitää keskittyä hengittämään ihan vaan kun se saa hengen salpaantumaan ja sydän tykyttää voimakkaasti kun se supistus iskee.
Nyt mulla on ollut maha vähän sekaisin. Mietin ja toivon että tällä viikolla olisi viimeinkin the aika. Ensin olen ajatellut tähdätä torstaille, sillä sinä päivänä starttaa 40.raskausviikko (39+0) ja kuulemma (en ole tarkistanut asiaa) täysikuu jolloin monet synnytykset kuulemma käynnistyvät. Se olisi kaikinpuolin hyvä jos vauva syntyisi silloin yöllä, mies pääsisi mukaan, Huima hoitoon mummulle, mies pääsisi aamulla vielä töihin ja sitten voisi töistä päästessään tulla sairaalaan. Jos kaikki sujuisi hyvin pääsisimme kotiin jo viikonlopun aikana jolloin miehen ei tarvisi jäädä isyyslomalle vaan voisi mennä maanantaina taas normaalisti töihin. Huimankin hoito järjestyisi paremmin mummunsa ollessa viikonlopun pois töistä. Hälle ei sitten tulisi työpoissaoloa kun perjantailta.. Täydellinen suunnitelma! HAHA :D Justiinsa joo... ;-)
Toinen mahdollisuus olisi 20.8. lauantaina jonka olen vain alunperin päättänyt "tilauksen saapumispäiväksi" silloin alkaa sorsan metsästys ja olisimme joka tapauksessa miehen vanhemmilla jolloin Huiman voisi jättää sinne, sitä ei tarvisi kuskata minnekkään, eikä meidän tarvisi odottaa 1,5 tuntia melkein että mummu pääsee meille kotiin Huimaa hoitamaan. Sillä päivällä on meidän perheelle iso merkitys koska kaikki on hulluna metsästykseen miesväestä nyt vähintään. Sen päivän muistan olleen myös aina todella kaunis säänsä puolesta. Se olisi kaikinpuolin mahtava päivä. Olenkin laittanut appiukolle jo eilen viestiä, että ensi perjantaina kun mennään täytyy savusaunan olla lämmin, koska aion kirjaimellisesti savustaa vauvan pihalle jollei ole jo aiemmin päättänyt tulla. Hahhah :)
Toissapäivänä jaksoin lenkkeillä koiran kanssa 8 kilometrin lenkin. Eli olo on oikeasti vielä hyvä eikä mitään todellista kiirettä ole saada vauvaa pihalle masusta. Tällä hetkellä on sellainen ihana pieni jännitys ilmassa, ei mitään tuskailua vielä. Kai ne tuskailut alkaa sitten viikon päästä kun tajuaa, ettei vauva vieläkään syntynyt vaikka niin kovasti sitä toivottiin. Sitten on vielä 24.8. tulossa se lääkäri, seuraavana päivänä laskettu aika, jos ei silloinkaan vielä vaavia näy, luulen että rupean jo aika pahantuuliseksi ja kärsimättömäksi kakaraksi :-D
Tänään on laiska päivä. Eilen oltiin markkinoilla, peräkärry kirpulla, ruokakaupassa, tehtiin mahtavaa ruokaa yhdessä ja saunottiin ja siivoiltiin, meillä oli tosi ihana perhesunnuntai kerrankin. Mutta vettä satoi kaatamalla koko päivä ja yö jonka seurauksena tänään jokemme vedenpinta on noussut varmaan metrin ylöspäin. Vielä se ei kuitenkaan ole aivan meidän pihanurtsille ylettänyt. Toivon että sade loppuisi ettei tulisi mitään tulvia. Ne ovat täälä Pohjanmaan suunnalla vähän ikäviä ne.
Loppuun haluan vain toivottaa oikein ihanaa alkavaa viikkoa ja maanantaita jokaiselle lukijalle! -Wilma
Supisteluita on ollut paljon nyt 6.8. alkaen, niitä harjoitussupistuksia. Niitä tulee välillä ihan säännöllisinä sarjoina ja ne on todella puristavan tuntuisia mutta ei kipeitä. Välillä juilii alakertaa/nivusia/reisiä, välillä alaselkään mutta aika vähänlaisesti, selkeästi ovat ihan harkkoja vielä siis. Välillä kellotin 3 minuuttia kestoksikin supistukselle, huhhuh, aivan pitää keskittyä hengittämään ihan vaan kun se saa hengen salpaantumaan ja sydän tykyttää voimakkaasti kun se supistus iskee.
Nyt mulla on ollut maha vähän sekaisin. Mietin ja toivon että tällä viikolla olisi viimeinkin the aika. Ensin olen ajatellut tähdätä torstaille, sillä sinä päivänä starttaa 40.raskausviikko (39+0) ja kuulemma (en ole tarkistanut asiaa) täysikuu jolloin monet synnytykset kuulemma käynnistyvät. Se olisi kaikinpuolin hyvä jos vauva syntyisi silloin yöllä, mies pääsisi mukaan, Huima hoitoon mummulle, mies pääsisi aamulla vielä töihin ja sitten voisi töistä päästessään tulla sairaalaan. Jos kaikki sujuisi hyvin pääsisimme kotiin jo viikonlopun aikana jolloin miehen ei tarvisi jäädä isyyslomalle vaan voisi mennä maanantaina taas normaalisti töihin. Huimankin hoito järjestyisi paremmin mummunsa ollessa viikonlopun pois töistä. Hälle ei sitten tulisi työpoissaoloa kun perjantailta.. Täydellinen suunnitelma! HAHA :D Justiinsa joo... ;-)
Toinen mahdollisuus olisi 20.8. lauantaina jonka olen vain alunperin päättänyt "tilauksen saapumispäiväksi" silloin alkaa sorsan metsästys ja olisimme joka tapauksessa miehen vanhemmilla jolloin Huiman voisi jättää sinne, sitä ei tarvisi kuskata minnekkään, eikä meidän tarvisi odottaa 1,5 tuntia melkein että mummu pääsee meille kotiin Huimaa hoitamaan. Sillä päivällä on meidän perheelle iso merkitys koska kaikki on hulluna metsästykseen miesväestä nyt vähintään. Sen päivän muistan olleen myös aina todella kaunis säänsä puolesta. Se olisi kaikinpuolin mahtava päivä. Olenkin laittanut appiukolle jo eilen viestiä, että ensi perjantaina kun mennään täytyy savusaunan olla lämmin, koska aion kirjaimellisesti savustaa vauvan pihalle jollei ole jo aiemmin päättänyt tulla. Hahhah :)
Toissapäivänä jaksoin lenkkeillä koiran kanssa 8 kilometrin lenkin. Eli olo on oikeasti vielä hyvä eikä mitään todellista kiirettä ole saada vauvaa pihalle masusta. Tällä hetkellä on sellainen ihana pieni jännitys ilmassa, ei mitään tuskailua vielä. Kai ne tuskailut alkaa sitten viikon päästä kun tajuaa, ettei vauva vieläkään syntynyt vaikka niin kovasti sitä toivottiin. Sitten on vielä 24.8. tulossa se lääkäri, seuraavana päivänä laskettu aika, jos ei silloinkaan vielä vaavia näy, luulen että rupean jo aika pahantuuliseksi ja kärsimättömäksi kakaraksi :-D
Tänään on laiska päivä. Eilen oltiin markkinoilla, peräkärry kirpulla, ruokakaupassa, tehtiin mahtavaa ruokaa yhdessä ja saunottiin ja siivoiltiin, meillä oli tosi ihana perhesunnuntai kerrankin. Mutta vettä satoi kaatamalla koko päivä ja yö jonka seurauksena tänään jokemme vedenpinta on noussut varmaan metrin ylöspäin. Vielä se ei kuitenkaan ole aivan meidän pihanurtsille ylettänyt. Toivon että sade loppuisi ettei tulisi mitään tulvia. Ne ovat täälä Pohjanmaan suunnalla vähän ikäviä ne.
Loppuun haluan vain toivottaa oikein ihanaa alkavaa viikkoa ja maanantaita jokaiselle lukijalle! -Wilma
torstai 11. elokuuta 2016
38+0
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)