Välillä vähän mustavalkoista kuvaa. Typerät mammalegsut laskettuna hölmösti alas mutta ei saa ny takertua huonoihin yksityiskohtiin :D Jotenkin tuntuu, ettei masu ole kasvanut viimekertaisesta kuvasta yhtään..
lauantai 23. heinäkuuta 2016
35+0
Välillä vähän mustavalkoista kuvaa. Typerät mammalegsut laskettuna hölmösti alas mutta ei saa ny takertua huonoihin yksityiskohtiin :D Jotenkin tuntuu, ettei masu ole kasvanut viimekertaisesta kuvasta yhtään..
lauantai 16. heinäkuuta 2016
BabyShower ylläri!!
Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan
sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.
vain hiljaa aavistan
sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.
Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon
kuin tähti loistavin.
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon
kuin tähti loistavin.
Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon
sinua odotan.
Anna-Mari Kaskinen
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon
sinua odotan.
Anna-Mari Kaskinen
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Neuvolassa ja fiiliksien purkua
Eilen mulla oli neuvola. Sielä kaikki oli ihan ok, pissatestissä leukkarit taas useammalla plussalla mutta johtuu hiivatulehduksesta, voihan hiivatti! Hain taas uuden kuurin, eri merkkistä kun tähän mennessä. Neuvolasta käskettiin myös kokeilla kuurin jälkeen c-vitamiinikapseleita jotka tekisi alakertaani vähän happamammaksi, se on kuulemma nyt liian makea. :D
Verenpaine ok, vähän korkeampi kun aiemmin mutta siis edelleen tosi hyvä! Paino on jo noin 86kg huhhuh! Poksuu varmaan 95 kiloakin rikki tässä raskauden loppuun mennessä helposti tätä tahtia. Voi apua! Kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen sekin, kun on niin paljon ylimääräistä painoa. Ennen Huiman odotusta painoin noin 66kg ja nyt tilanne jo +20k siihen hetkeen. On mulla sitten kova työmaa raskauden jälkeen palautua kuosiin. En ole aiemmin siitä stressannut kovasti. Huiman odotuksen loppumetreillä painoin 90-92kg ja nyt on semmonen olo että nuo lukemat menee reippaasti yli. Huiman kanssa paino putosi nopeasti tiettyyn pisteeseen, synnärille jo yli 10kg ja imetyksen myötä lähikuukausien aikana melkein toinen kymmenen. Paino kuitenkin tuli vähän takaisinkin parin vuoden aikana. Juuri ennen uutta raskautta painoni huiteli 70 kilon paikkeilla. Ensimmäisessä neuvolassa se oli jo 73 (oikeasti kotona max 72kg niihin main) kg mutta eka neuvolakin oli rv 10.
En jaksanut stressata ennen toista raskautta painostanu, vaikka se oli 6kg enemmän kun ennen Huiman raskautta. Haaveilin kuitenkin raskautuvani ja ajattelin että teen sitten hommia kunnolla kun oon raskaudet läpikäynyt, koska muutenhan tulis tehtyä ihan turhaa työtä xDDD Joo-o..
Nyt on alkanut oleen todella tukala olo ja siskoni vitsaillessa olevani valtamerialuksen kokoinen... Joo. Appiukkokin viimeksi käydessään tokaisi ensimmäisenä kuinka oon lihonut. Jep. Onneks oon aika humoristinen enkä niin herkkä mutta kuitenkin tuollainen vaikuttaa ja jää vähän sillain kuiskimaan korvan taakse. Itsetunto laskee. Varsinkin kun on näitä turhauttavia tulehduksia ja naama ja selkä niin hirveän aknen peitossa että huoh :( Tässä sitä raskaushehkua mistä kaikki aina toitottaa.. Juu ei...
Hemoglobiini oli 117 neuvolassa, pyysin sen tarkastamaan koska oloni on ollut todella väsynyt ja masentunut. Aamuisin on ollut vaikea päästä ylös ja tavalliset arjen asiat kuin pukeminen, ruoan laitto ja ulos pääseminen ja siivoaminen on taistelun takana. Olen joutunut kunnolla ponnistelemaan että jaksaisin.Hemoglobiini ei kuitenkaan ollut mitenkään alhainen eikä selitä väsymystäni. Kai tämä raskaus, parisuhdeongelmat ja vilkas reilu kaksi vuotias Huimiska on vain vienyt mun voimat. Työt ja stressi ja synnytyspelko ja kaikki nämä vaivat ja olotilat ja tunteiden heittelyt ovat vaan väsäyttäneet mut. ..
Nyt lopetin työt ja eilen illalla passitin Huiman isänsä kanssa mummolaan jotta saisin rauhassa olla, siivota ja levätä. Lepäsin koko illan sohvalla möllöttäen enkä haaskannut ajatustakaan siivoamiselle. Sitten tuli huono omatunto kun tahdoin jo nukkumaan, aloin siivota vielä 23 ja lopetin varmaan yhden maissa yöllä. Sitten menin nukkumaan. Aamulla heräsin 11:25 ja olen sitten pessyt vielä pyykkiä ja laittanut tiskejä ja muuta pientä. Sen jälkeen olen taas möllöttänyt sohvalla ja kirjoitellut tätä blogia, katsellut cesar millania telkusta ja ties mitä :D Kyllä tämä oma aika niin sanotusti tekemättä yhtään mitään on vain kullan arvoista. Huiman kanssa siivoamisestakaan ei tule oikein mitään. Hän sotkee sitä mukaan kun ite siivoaa... :D
Pahoittelut sekalaisesta sopastani, mutta lukekoon ken jaksaa.. :) Huomenna alkaa 35.rv eli 34+0! Viime metreillä melki ollaan siis :)
Verenpaine ok, vähän korkeampi kun aiemmin mutta siis edelleen tosi hyvä! Paino on jo noin 86kg huhhuh! Poksuu varmaan 95 kiloakin rikki tässä raskauden loppuun mennessä helposti tätä tahtia. Voi apua! Kyllä se vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen sekin, kun on niin paljon ylimääräistä painoa. Ennen Huiman odotusta painoin noin 66kg ja nyt tilanne jo +20k siihen hetkeen. On mulla sitten kova työmaa raskauden jälkeen palautua kuosiin. En ole aiemmin siitä stressannut kovasti. Huiman odotuksen loppumetreillä painoin 90-92kg ja nyt on semmonen olo että nuo lukemat menee reippaasti yli. Huiman kanssa paino putosi nopeasti tiettyyn pisteeseen, synnärille jo yli 10kg ja imetyksen myötä lähikuukausien aikana melkein toinen kymmenen. Paino kuitenkin tuli vähän takaisinkin parin vuoden aikana. Juuri ennen uutta raskautta painoni huiteli 70 kilon paikkeilla. Ensimmäisessä neuvolassa se oli jo 73 (oikeasti kotona max 72kg niihin main) kg mutta eka neuvolakin oli rv 10.
En jaksanut stressata ennen toista raskautta painostanu, vaikka se oli 6kg enemmän kun ennen Huiman raskautta. Haaveilin kuitenkin raskautuvani ja ajattelin että teen sitten hommia kunnolla kun oon raskaudet läpikäynyt, koska muutenhan tulis tehtyä ihan turhaa työtä xDDD Joo-o..
Nyt on alkanut oleen todella tukala olo ja siskoni vitsaillessa olevani valtamerialuksen kokoinen... Joo. Appiukkokin viimeksi käydessään tokaisi ensimmäisenä kuinka oon lihonut. Jep. Onneks oon aika humoristinen enkä niin herkkä mutta kuitenkin tuollainen vaikuttaa ja jää vähän sillain kuiskimaan korvan taakse. Itsetunto laskee. Varsinkin kun on näitä turhauttavia tulehduksia ja naama ja selkä niin hirveän aknen peitossa että huoh :( Tässä sitä raskaushehkua mistä kaikki aina toitottaa.. Juu ei...
Hemoglobiini oli 117 neuvolassa, pyysin sen tarkastamaan koska oloni on ollut todella väsynyt ja masentunut. Aamuisin on ollut vaikea päästä ylös ja tavalliset arjen asiat kuin pukeminen, ruoan laitto ja ulos pääseminen ja siivoaminen on taistelun takana. Olen joutunut kunnolla ponnistelemaan että jaksaisin.Hemoglobiini ei kuitenkaan ollut mitenkään alhainen eikä selitä väsymystäni. Kai tämä raskaus, parisuhdeongelmat ja vilkas reilu kaksi vuotias Huimiska on vain vienyt mun voimat. Työt ja stressi ja synnytyspelko ja kaikki nämä vaivat ja olotilat ja tunteiden heittelyt ovat vaan väsäyttäneet mut. ..
Nyt lopetin työt ja eilen illalla passitin Huiman isänsä kanssa mummolaan jotta saisin rauhassa olla, siivota ja levätä. Lepäsin koko illan sohvalla möllöttäen enkä haaskannut ajatustakaan siivoamiselle. Sitten tuli huono omatunto kun tahdoin jo nukkumaan, aloin siivota vielä 23 ja lopetin varmaan yhden maissa yöllä. Sitten menin nukkumaan. Aamulla heräsin 11:25 ja olen sitten pessyt vielä pyykkiä ja laittanut tiskejä ja muuta pientä. Sen jälkeen olen taas möllöttänyt sohvalla ja kirjoitellut tätä blogia, katsellut cesar millania telkusta ja ties mitä :D Kyllä tämä oma aika niin sanotusti tekemättä yhtään mitään on vain kullan arvoista. Huiman kanssa siivoamisestakaan ei tule oikein mitään. Hän sotkee sitä mukaan kun ite siivoaa... :D
Pahoittelut sekalaisesta sopastani, mutta lukekoon ken jaksaa.. :) Huomenna alkaa 35.rv eli 34+0! Viime metreillä melki ollaan siis :)
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Äitiyspolilla käymässä
Eilen päätin kävästä sairaalassa päivystyksessä kun aivan litimärät housut ja valu aivan reisiä pitkin ei minkään
väristä nestettä, ei jääny housuihinkaan mitään valkovuodosta jäänyttä
jälkee niinku aiemmin ja sit mua aivan heikotti ja kauheita
alavattakipuja. Tuloksena hirvee hiivatulehdus vaan oli TAAS... Tosi tosi tosi turhauttavaa :(
Koko saamarin raskauden saanu taistella tämän vaivan kans, ei auttanut pitkä flagylkuurikaan. Nyt pitäs käydä hakemassa apteekista
taas hiivalääkettä..
Alavatsakipuilu johtuu kuulemma kans tulehduksesta ja luultavasti myös siitä kun kohtu kasvaa ja sektioarpialue siitä kipuilee.
Vauva oli niin sykeröllä poikittain ettei meinannu lääkäri ja kätilö ees saada selvää kuinka päin se vauva edes sielä onkaan. Se oli kyl niin hassusti et voi vitsit... Lääkäriä ja kätilöä vain nauratti kuinka oudosti se siel pysty ees olla! Nyt sit jännittää et onko kääntynyt 2.8. synnytystapa-arvioon mennessä joko perätilaan tai raivotarjontaan. Reilu kolme viikkoa täytyy malttaa odottaa sinne. Tänään 33+3 eilen painoarvioks sieltä ultrasta sain 2200g.
Jo illalla mietin että vauva on taas kääntynyt. Koska sillä puolella (oikealla) missä eilen ultralla katsottaessa oli pää, onkin nyt täysin tyhjää ja vasemmalla puolella kova iso möhkö, eli se pää, ja nyt tuntuu hikkakin. Juurikin tällä hetkellä vauva on siis perätilassa. Pää ylhäällä, hikkaa ja pukkailee vasemmalla puolella. Tähän mennessähän en ole hikkaa pahemmin tuntenut, koska vauvan pää on ollut niin lähellä etuseinässä möllöttävää istukkaa joka on varmasti vaimentanut hikkatuntemukset. Nyt olen 100% varma että nyt juurikin vauva istuu masussani ja hikkailee menemään hik... hik.... hik...
Voi olla että vaikka niin toivoin alatiesynnytystä, joudun valitsemaan sektion kun vauva ei käännykkään. Tällä hetkellä se pyörii niiin paljon aivan kärrynpyörää kaiken aikaa pitkin päivää että hyvin voi tajuta vielä lasketutua pää alaspäin mutta Huima ei ainakaan laskeutunut/kiinnittynyt hyvin oikein koskaan niin katsotaan nyt tajuaako tämäkään vauva sitä hommaa. Huima sentään pysyi koko raskauden läpi raivotarjonnassa mutta tämä tyttönen vaikuttaa olevan todella villi tapaus, eilen käyrillä sydänäänet meni 96-140 välillä ja riehui menemään masussa ihan miten sattuu. Lääkäri sanoi että tyttö vaikuttaisi kyllä todella vilkkaalta tapaukselta.
Mitä tuohon hiivaharmitukseen tulee, täytyy hakea nyt eri merkkinen lääke kun canesten on käytetty jo niin monesti. Myös tästä kuulemma täytyy alottaa totaalinen sokerilakko. Päätin että herkut jätän ja hedelmistä syön vain vesimelonia. Vettä koitan juoda mahdollisimman paljon. Leivistä nyt muutenkin syön ainoastaan ruista. Maitoa juon mutta koitan jos vähentäminen auttaisi. Mä en aivan älyttömästi herkuttele mutta nyt kesän ajan ollut niiin paljon erilaisia valmistujais, rippi, synttäri ym. juhlia, että niissä on sit tullut ihan huolella herkuteltua. Kotona joskus jäätelön kahvin kanssa mutta kaikki vähätkin sokeriherkut jätän nyt täysin pois.
Tuntuu, että mun keho vain on niin suotuisa jostain syystä hiivabakteerille vaikka mieskin on hoidettu varmuuden vuoksi ja lääkkeitä syöty. Tuntuuu mahdottomalta saada sitä kehosta pois mutta tahtoisin sitä niin kovasti.
Huiman kanssa alkutaival imetyksen suhteen oli helvettiä kiitos sammaksen. Silloinkin useampia kuuria käytettiin saadaksemme mun rinnoista sammas pois, vauvan suuta ja tissejä valeltiin myöskin sitruunalla ja ties millä puolukkasurvoksilla ja rinnat oli rikki ja arat ja jouduin imettämään jonkun aikaa rintakumilla. Nytkin limakalvot alakerrassa todella herkillä. Ei voi ajatellakkaan mitään intiimiä edes tulehduksien takia myöskään siksi että kun kerrankin erehtyy jotakin harrastelemaan täytyy parannella tulessa olevaa alakertaa pari päivää..
Ei oo herkkua ei. Tämä on myös väsyttävää ja turhauttavaa, aina kuurin jälkeen päivä niin oireet palaa. Siitä tulee vain ylimääräistä stressiä kuin sitä nyt muuten ei tässä olisi. Synnytys lähenee ja pelottaa niin perkeleesti ja huomaan menettäväni jo yöunet kun mietin vain mikä olisi oikea ratkaisu. Mutta kun ei kukaan tiedä kuinka sun alatiesynnytys seuraavalla kerralla menee. Voi mennä niin pahasti pieleen tai sitten tosi hienosti. Kumpa joku tietäisi ja kertoisi mulle...
Neuvolaan ens tiistaina 12.7. ja sitten synnytyspelkopolille ja synnytystapa-arvioon 2.8. niitä odotellessa...
Alavatsakipuilu johtuu kuulemma kans tulehduksesta ja luultavasti myös siitä kun kohtu kasvaa ja sektioarpialue siitä kipuilee.
Vauva oli niin sykeröllä poikittain ettei meinannu lääkäri ja kätilö ees saada selvää kuinka päin se vauva edes sielä onkaan. Se oli kyl niin hassusti et voi vitsit... Lääkäriä ja kätilöä vain nauratti kuinka oudosti se siel pysty ees olla! Nyt sit jännittää et onko kääntynyt 2.8. synnytystapa-arvioon mennessä joko perätilaan tai raivotarjontaan. Reilu kolme viikkoa täytyy malttaa odottaa sinne. Tänään 33+3 eilen painoarvioks sieltä ultrasta sain 2200g.
Jo illalla mietin että vauva on taas kääntynyt. Koska sillä puolella (oikealla) missä eilen ultralla katsottaessa oli pää, onkin nyt täysin tyhjää ja vasemmalla puolella kova iso möhkö, eli se pää, ja nyt tuntuu hikkakin. Juurikin tällä hetkellä vauva on siis perätilassa. Pää ylhäällä, hikkaa ja pukkailee vasemmalla puolella. Tähän mennessähän en ole hikkaa pahemmin tuntenut, koska vauvan pää on ollut niin lähellä etuseinässä möllöttävää istukkaa joka on varmasti vaimentanut hikkatuntemukset. Nyt olen 100% varma että nyt juurikin vauva istuu masussani ja hikkailee menemään hik... hik.... hik...
Voi olla että vaikka niin toivoin alatiesynnytystä, joudun valitsemaan sektion kun vauva ei käännykkään. Tällä hetkellä se pyörii niiin paljon aivan kärrynpyörää kaiken aikaa pitkin päivää että hyvin voi tajuta vielä lasketutua pää alaspäin mutta Huima ei ainakaan laskeutunut/kiinnittynyt hyvin oikein koskaan niin katsotaan nyt tajuaako tämäkään vauva sitä hommaa. Huima sentään pysyi koko raskauden läpi raivotarjonnassa mutta tämä tyttönen vaikuttaa olevan todella villi tapaus, eilen käyrillä sydänäänet meni 96-140 välillä ja riehui menemään masussa ihan miten sattuu. Lääkäri sanoi että tyttö vaikuttaisi kyllä todella vilkkaalta tapaukselta.
Mitä tuohon hiivaharmitukseen tulee, täytyy hakea nyt eri merkkinen lääke kun canesten on käytetty jo niin monesti. Myös tästä kuulemma täytyy alottaa totaalinen sokerilakko. Päätin että herkut jätän ja hedelmistä syön vain vesimelonia. Vettä koitan juoda mahdollisimman paljon. Leivistä nyt muutenkin syön ainoastaan ruista. Maitoa juon mutta koitan jos vähentäminen auttaisi. Mä en aivan älyttömästi herkuttele mutta nyt kesän ajan ollut niiin paljon erilaisia valmistujais, rippi, synttäri ym. juhlia, että niissä on sit tullut ihan huolella herkuteltua. Kotona joskus jäätelön kahvin kanssa mutta kaikki vähätkin sokeriherkut jätän nyt täysin pois.
Tuntuu, että mun keho vain on niin suotuisa jostain syystä hiivabakteerille vaikka mieskin on hoidettu varmuuden vuoksi ja lääkkeitä syöty. Tuntuuu mahdottomalta saada sitä kehosta pois mutta tahtoisin sitä niin kovasti.
Huiman kanssa alkutaival imetyksen suhteen oli helvettiä kiitos sammaksen. Silloinkin useampia kuuria käytettiin saadaksemme mun rinnoista sammas pois, vauvan suuta ja tissejä valeltiin myöskin sitruunalla ja ties millä puolukkasurvoksilla ja rinnat oli rikki ja arat ja jouduin imettämään jonkun aikaa rintakumilla. Nytkin limakalvot alakerrassa todella herkillä. Ei voi ajatellakkaan mitään intiimiä edes tulehduksien takia myöskään siksi että kun kerrankin erehtyy jotakin harrastelemaan täytyy parannella tulessa olevaa alakertaa pari päivää..
Ei oo herkkua ei. Tämä on myös väsyttävää ja turhauttavaa, aina kuurin jälkeen päivä niin oireet palaa. Siitä tulee vain ylimääräistä stressiä kuin sitä nyt muuten ei tässä olisi. Synnytys lähenee ja pelottaa niin perkeleesti ja huomaan menettäväni jo yöunet kun mietin vain mikä olisi oikea ratkaisu. Mutta kun ei kukaan tiedä kuinka sun alatiesynnytys seuraavalla kerralla menee. Voi mennä niin pahasti pieleen tai sitten tosi hienosti. Kumpa joku tietäisi ja kertoisi mulle...
Neuvolaan ens tiistaina 12.7. ja sitten synnytyspelkopolille ja synnytystapa-arvioon 2.8. niitä odotellessa...
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
33+0
Tänään on taas viikonvaihtopäivä :) Nyt alkoi siis 34.raskausviikko! Tästä viikosta kerrotaan vau.fi sivustolla näin:
Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin.
Pampersin sivustolla näin: Noin 2,2 kilon painoinen ja 40 cm:n pituinen vauvasi on nimittäin aivan kiinni kohdun seinässä. Pystyt ehkä arvaamaan, mikä vartalon osa (jalka, kyynärpää, käsivarsi) vatsasi läpi milloinkin tuntuu. Vauvasi silmät ovat nyt siniset. Iirikset pigmentoituvat vasta, kun silmät ovat altistuneet valolle useiden viikkojen ajan syntymän jälkeen.
Ei tunnu olevan ahdasta meidän masumaisalla sillä hän möyrii ja potkii ja riehuu tuola kuin viimeistä päivää.Tuntuu että koko maha heiluu kun neiti vähän innostuu :D Tuntuu että tulee vatsanahkasta pian jalka pihalle kun se työntää kaikella voimalla sieltä vatsanahkaa vasten :D
Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin.
Pampersin sivustolla näin: Noin 2,2 kilon painoinen ja 40 cm:n pituinen vauvasi on nimittäin aivan kiinni kohdun seinässä. Pystyt ehkä arvaamaan, mikä vartalon osa (jalka, kyynärpää, käsivarsi) vatsasi läpi milloinkin tuntuu. Vauvasi silmät ovat nyt siniset. Iirikset pigmentoituvat vasta, kun silmät ovat altistuneet valolle useiden viikkojen ajan syntymän jälkeen.
Ei tunnu olevan ahdasta meidän masumaisalla sillä hän möyrii ja potkii ja riehuu tuola kuin viimeistä päivää.Tuntuu että koko maha heiluu kun neiti vähän innostuu :D Tuntuu että tulee vatsanahkasta pian jalka pihalle kun se työntää kaikella voimalla sieltä vatsanahkaa vasten :D
Yhdessä eteenpäin
Mä olen ollut niin sekaisin ja loukkaantunut ja ties mitä, viime aikoina kun suhteemme on kriiseillyt enemmän kun niin pitkiin aikoihin. Niin pahaan tilanteeseen mentiin että varasin jo vuokra-asunnon ja olin päättänyt muutosta pois yhteisestä kodistamme.
Muuttopäivänä kuitenkin mies pyysi ettei lähdettäis. Juteltiin ja juteltiin ja juteltiin ja päästiin sopuun ja molemmat sai purkaa tuntojaan. Mies pyysi että jaksaisin hänen lomansa alkuun että kerittäis kunnolla paneutua tähän tilanteeseen ja toisiimme. Hänellä on vielä huominen töitä ja sitten loma. Mulla on ihan muutamasti töitä ja ens viikolla alkaa myös sitten loma.
Ehdottomasti tahdon pitää perheemme koossa joten me sitten jäätiin ja kaikki on nyt aivan hyvin. Nyt on ilmaa puhdistettu ihan kunnolla ja helpompi taas jatkaa eteenpäin.
Sovittiin yhdessä että nyt vielä ennen vauvan syntymää viedään Huimapoika hoitoon isovanhemmille ja otetaan ihan vain kahdenkeskistä aikaa, meille ja mies toivottavasti tajusi ettei vaan voi padota kaikkea kurjuutta sisäänsä koska sitten tulos on katasrofi taas.
Kahden ihmisen, aikuisen, pitäisi pystyä puhua toisillensa ja sitä varten ollaan yhdessä, toistemme tuki ja turva, miehenkin täytyy pystyy purkamaan ettei täyty jollakin vihakatkeruudella ja lopulta räjähdä kuin tikittävä aikapommi yks kaks yhtäkkiä.
Nyt olemme niin lähellä molempien lomia että pian helpottaa. Ajattelimme lähteä ainakin mökille järven rannalle oleentumaan, saadaan saunoa, uida, syödä ja olla, soudella veneellä, kalastaa ja kaikkea mieltä rentouttavaa ja rauhoittavaa. Vain me kaksi. En malta odottaa että päästään viettään laatuaikaa :)
Nyt kuitenkin on ensin kuristavasta tunteesta muuttunut ihan semihyvään. Ei enää ahdista ja itketä vaan on monella tapaa helpottunut ja hyvä fiilis. Meidän perhe on vielä tässä, ja koitetaan selviytyä tästä ja nyt näyttää jo kovasti hyvältä.
Rakastan perhettäni ja tahdon että me kestettäis tämä pikkulapsiaika joka on niin monen muunkin pariskunnan ja avioliiton kompastuskivi. Me koitetaan nyt jatkaa ja pitää huolta et meillä jatkossa säilyy puheyhteys ja ettei vain molmmilla olis tahoillaan omaa aikaa vaan myös löydettäisiin toisillemme sitä elintärkeää yhteistä lapsetonta laatuaikaa jota molemmat tarvitsee..
Muuttopäivänä kuitenkin mies pyysi ettei lähdettäis. Juteltiin ja juteltiin ja juteltiin ja päästiin sopuun ja molemmat sai purkaa tuntojaan. Mies pyysi että jaksaisin hänen lomansa alkuun että kerittäis kunnolla paneutua tähän tilanteeseen ja toisiimme. Hänellä on vielä huominen töitä ja sitten loma. Mulla on ihan muutamasti töitä ja ens viikolla alkaa myös sitten loma.
Ehdottomasti tahdon pitää perheemme koossa joten me sitten jäätiin ja kaikki on nyt aivan hyvin. Nyt on ilmaa puhdistettu ihan kunnolla ja helpompi taas jatkaa eteenpäin.
Sovittiin yhdessä että nyt vielä ennen vauvan syntymää viedään Huimapoika hoitoon isovanhemmille ja otetaan ihan vain kahdenkeskistä aikaa, meille ja mies toivottavasti tajusi ettei vaan voi padota kaikkea kurjuutta sisäänsä koska sitten tulos on katasrofi taas.
Kahden ihmisen, aikuisen, pitäisi pystyä puhua toisillensa ja sitä varten ollaan yhdessä, toistemme tuki ja turva, miehenkin täytyy pystyy purkamaan ettei täyty jollakin vihakatkeruudella ja lopulta räjähdä kuin tikittävä aikapommi yks kaks yhtäkkiä.
Nyt olemme niin lähellä molempien lomia että pian helpottaa. Ajattelimme lähteä ainakin mökille järven rannalle oleentumaan, saadaan saunoa, uida, syödä ja olla, soudella veneellä, kalastaa ja kaikkea mieltä rentouttavaa ja rauhoittavaa. Vain me kaksi. En malta odottaa että päästään viettään laatuaikaa :)
Nyt kuitenkin on ensin kuristavasta tunteesta muuttunut ihan semihyvään. Ei enää ahdista ja itketä vaan on monella tapaa helpottunut ja hyvä fiilis. Meidän perhe on vielä tässä, ja koitetaan selviytyä tästä ja nyt näyttää jo kovasti hyvältä.
Rakastan perhettäni ja tahdon että me kestettäis tämä pikkulapsiaika joka on niin monen muunkin pariskunnan ja avioliiton kompastuskivi. Me koitetaan nyt jatkaa ja pitää huolta et meillä jatkossa säilyy puheyhteys ja ettei vain molmmilla olis tahoillaan omaa aikaa vaan myös löydettäisiin toisillemme sitä elintärkeää yhteistä lapsetonta laatuaikaa jota molemmat tarvitsee..
Synnytyspelkopolilla
Olin ensimmäistä kertaa synnytyspolilla 21.6. mutta en ole vielä käynnistä kirjoitellut. Käynnillä keskusteltiin kätilön kanssa Huiman synnytyksestä. Istunto alkoi sillä että kätilö pyysi mun kertomaan omin sanoin kokemuksistani ihan ensin. Sanoin, etten tiedä mistä aloittaa. No sitten alkoi itku ja tarinaa vain alkoi pulputa mun suusta.
Kätilö tulosti synnytyskertomuksen ja oli mulle todella pahoillaan siitä, että kaikki meni niin pieleen mun synnytyksessä. Huomasi kyllä kuinka pahat traumat se on muhun jättänytkään.Hän kyselin kans vähän millaisen synnytyksen haluaisin ja mulle se oli todella vaikea kysymys. Taisin vastata vain jotain sinne päin, jotta tavallisen. Sellainen että saa alakautta synnyttää, synnytys etenee normaalisti niinkuin pitää, synnytysväylät avautuu ja mulle ei tulis mitään kohtutulehduksia, vauva saatais ehjänä ulos ilman leikkausta.
Kerroin siitä kuinka järkyttävää se oli joutua eroon miehestä synnytyksessä ja kuinka kamala kokemus se oli myös miehelle, ensin huone täyttyy ihmisistä, mua valmistellaan, mä oon niin hirveessä paniikissa ja sitten huone hiljenee, vaimo kiidätetään jonnekkin ja miehelle tuodaan kahvikuppi ja sitten on vain hiljaisuus ja yksinäisyys. Kaikki ajatukset kuinka voi vauva, kuinka voi vaimo. Sitten yhtäkkiä nyytti tuodaan syliin ja kaikki on niin ihmeellistä ja asiaa tulee paljon heti eteen. Eikä vaimokaan ole nauttimassa ensi hetkistä vauvan kanssa. Sitten tulee vaimo ihan paniikissa, rauhoittuu hetkeksi kunnes sanotaan että sun pitää lähteä kotiin, ja sitten pitää jättää taas hysteeriseksi muuttunut vaimo ja juuri syntynyt vauva ja lähteä ajamaan kotiin. Kätilö toivoi että seuraavalle pelkopolikerralle mieskin pääsisi mukaan. Katsotaan nyt onnistuuko se, toivoisin että tulisi kun on kesälomakin silloin.
Tehtiin siis alustavaa listaa millainen olisi mun toivesynnytys, alatiesynnytys, mies olisi mukana, kätiölö olisi mukava eikä jättäisi tyystin yksin ihmettelemään, saisi liikkua ja mennä sinne vesialtaaseen lillumaan, olisi jumppapallot ja liikkumisvapaus, en muista mitä kätilö kirjoitti siihen listaan mutta se sitten vielä seuraavalla käynnillä käydään läpi ja lisätään juttuja/ tehdään lopullinen lista. En saanut itselle siitä kopiota ja nyt jotenkin vaikea muistaa mitä mä oikein toivoinkaan siihen listaan lopulta kokonaisuudessaan..
Käynti kesti ehkä 40 minuuttia. Itketti vielä sillonkin kun kätilö alkoi varaamaan uutta aikaa ja ohjasi ulos huoneesta. Sinä päivänä olin siitä kyllä todella loukkaantunut että "kesken kaiken" koko käynti loppuikin ja piti jatkaa itkua käytävässä suurinpiirteen vaikka tietty koitin sitten skarpata kun piti sairaalan läpi kävellä autolle mutta aivan kamalaltahan mä näytin saletisti itkeneenä mut eipä sille mahda mitään! Jotenkin ärsytti ja loukkas ettei edes tuntia voitu aikaa uhrata mulle kun selvästi oli todella paljon mielen päällä.
Kätilö oli muuten mielestäni ihana, sellainen rauhallisen varma, huokui oikein sellaista jotain lämpöä ja ymmärrystä. Hänelle oli hyvä jutella. Toivoisin hänenlaistaan kätilöä synnytykseemme, varmasti selviäisin kun olisi tuollainen turvallisuutta huokuva ihminen läsnä sellaisessa tilanteessa mikä pelottaa.
Seuraava käynti olisi tulossa 2.8.2016 ja sen jälkeen on myös synnytystapa-arvio, synnytyspolin jälkeen lääkärin kanssa jolloin ultraus ja tehdään lopullinen synnytyssuunnitelma. Odotan kovasti tuota käyntiä. Melkein kuukausi vain vielä...
Kätilö tulosti synnytyskertomuksen ja oli mulle todella pahoillaan siitä, että kaikki meni niin pieleen mun synnytyksessä. Huomasi kyllä kuinka pahat traumat se on muhun jättänytkään.Hän kyselin kans vähän millaisen synnytyksen haluaisin ja mulle se oli todella vaikea kysymys. Taisin vastata vain jotain sinne päin, jotta tavallisen. Sellainen että saa alakautta synnyttää, synnytys etenee normaalisti niinkuin pitää, synnytysväylät avautuu ja mulle ei tulis mitään kohtutulehduksia, vauva saatais ehjänä ulos ilman leikkausta.
Kerroin siitä kuinka järkyttävää se oli joutua eroon miehestä synnytyksessä ja kuinka kamala kokemus se oli myös miehelle, ensin huone täyttyy ihmisistä, mua valmistellaan, mä oon niin hirveessä paniikissa ja sitten huone hiljenee, vaimo kiidätetään jonnekkin ja miehelle tuodaan kahvikuppi ja sitten on vain hiljaisuus ja yksinäisyys. Kaikki ajatukset kuinka voi vauva, kuinka voi vaimo. Sitten yhtäkkiä nyytti tuodaan syliin ja kaikki on niin ihmeellistä ja asiaa tulee paljon heti eteen. Eikä vaimokaan ole nauttimassa ensi hetkistä vauvan kanssa. Sitten tulee vaimo ihan paniikissa, rauhoittuu hetkeksi kunnes sanotaan että sun pitää lähteä kotiin, ja sitten pitää jättää taas hysteeriseksi muuttunut vaimo ja juuri syntynyt vauva ja lähteä ajamaan kotiin. Kätilö toivoi että seuraavalle pelkopolikerralle mieskin pääsisi mukaan. Katsotaan nyt onnistuuko se, toivoisin että tulisi kun on kesälomakin silloin.
Tehtiin siis alustavaa listaa millainen olisi mun toivesynnytys, alatiesynnytys, mies olisi mukana, kätiölö olisi mukava eikä jättäisi tyystin yksin ihmettelemään, saisi liikkua ja mennä sinne vesialtaaseen lillumaan, olisi jumppapallot ja liikkumisvapaus, en muista mitä kätilö kirjoitti siihen listaan mutta se sitten vielä seuraavalla käynnillä käydään läpi ja lisätään juttuja/ tehdään lopullinen lista. En saanut itselle siitä kopiota ja nyt jotenkin vaikea muistaa mitä mä oikein toivoinkaan siihen listaan lopulta kokonaisuudessaan..
Käynti kesti ehkä 40 minuuttia. Itketti vielä sillonkin kun kätilö alkoi varaamaan uutta aikaa ja ohjasi ulos huoneesta. Sinä päivänä olin siitä kyllä todella loukkaantunut että "kesken kaiken" koko käynti loppuikin ja piti jatkaa itkua käytävässä suurinpiirteen vaikka tietty koitin sitten skarpata kun piti sairaalan läpi kävellä autolle mutta aivan kamalaltahan mä näytin saletisti itkeneenä mut eipä sille mahda mitään! Jotenkin ärsytti ja loukkas ettei edes tuntia voitu aikaa uhrata mulle kun selvästi oli todella paljon mielen päällä.
Kätilö oli muuten mielestäni ihana, sellainen rauhallisen varma, huokui oikein sellaista jotain lämpöä ja ymmärrystä. Hänelle oli hyvä jutella. Toivoisin hänenlaistaan kätilöä synnytykseemme, varmasti selviäisin kun olisi tuollainen turvallisuutta huokuva ihminen läsnä sellaisessa tilanteessa mikä pelottaa.
Seuraava käynti olisi tulossa 2.8.2016 ja sen jälkeen on myös synnytystapa-arvio, synnytyspolin jälkeen lääkärin kanssa jolloin ultraus ja tehdään lopullinen synnytyssuunnitelma. Odotan kovasti tuota käyntiä. Melkein kuukausi vain vielä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)