Korvatulehdus

Heippa. Mä kirjoittelen tänään ikävästä aiheesta, nimittäin korvatulehduksesta. Kirjoitan, koska meillä kävi niin ikävästi että Huiman flunssa pitkittyi ja vein sen sitten lääkäriin, sielä se sitten selvisi: Pojan molemmissa korvissa kunnon tulehdus, saatiin viikon antibioottikuuri tuliaisiksi. Niin ja 2-3 viikon päästä täytyy mennä näyttämään korvia lääkäriin, tarkastetaan onko tulehdukset nujerrettu.

Meidän Huima oli siis 7päivää flunssassa. Se oli räkäinen mutta ei yhtään kuumeinen. Vähän se yski myös. Jälkeenpäin kuulin, että viikon aikana tapahtunut lapsen pulauttelu (jota ei muutoin ole riesana ) johtui myös korvatulehduksesta. Myös tutin syönti johtui korvatulehduksesta, eikä poika enää kauheasti halua tuttia syödä. Se haki vain lohtua kurjaan oloonsa siitä. Muutoin hyvin yönsä nukkuva Huimaus päätti myös valvoa kaikki yöt läpeensä, oli vähän itkuinen ja "mystinen", ei oikein tiennyt mikä sillä oli. Ajattelin, että kuuluu ikäkauteen, kun ollaan nyt aloitettu maistelemaan kiinteitä ja monilla muillakin lapsilla tähän aikaan on alkanut ns "yöhulinat" kun opitaan uusia juttuja eikä malteta nukkua. Sitten ajattelin myös ensin että hampaat olisi kipeenä, mutta onneks tajusin sit viimein että kyseessä voi olla jotakin muuta.

Joka tapauksessa, tajusin kyllä pian että tämä ei oo ihan normaalia. Puhuin puhelimessa lähipiirini kanssa ja kaikki sanoivat et flunssanen olo voi vauvaa valvottaa, että anna vaikka panadolia jos se helpottaisi. Ja kyl se pari kertaa helpottikin ja vauva nukkui paremmin.

Sitten kuitenkin kun lähestyttiin sitä, että räkäflunssa olisi kohta kestänyt jo viikon, aloin miettimään et täytyy sitä lääkäriin viedä. Ihan keskiviikkona vasta tajusin et saattas olla hyvä viedä lääkäriin ja torstaina tajusin et kyse on korvatulehduksesta, perjantaiaamuna mentiin lääkäriin.

Poika oli siis muutoin hyväntuulinen normaali itsensä, Nokka vuoti vain ja poika vähän rohisi, mutta ei siitä huomannut et olisi ollut oikein kovin kipeä, ajattelin et normi flunssaa, sitähän se aluksi olikin.

Jotenkin rasittavaa, kolme koiraamme meinaan ovat sellaisia että vaikka jalka olisi melkein poikki ja voisi oikeasti jo vähän näyttää kipua ja valittaa, niin ei. Kaikki on sellasiakin viilipyttyjä ja omistajana saa olla hyvin tarkka ja pienistä merkeistä täytyy nähdä että kaikki ei oo kunnossa. Nyt sitten lapsikin on samanlainen!

No jos jotain hyvää, opin ihan kamalasti tästä "kokemuksesta". Nyt jos korvatulehdus uusii tiedän sen aiemmin. Jos vauva alkaa yhtäkkiä oksentamaan ruokaa tai tekee sellaisia asioita mitä ei normaalisti, esim valvoo kauheasti niin ehkä voin jo sellasista ymmärtää et ehkä korvat taas vaivaa tai jotain. Tai jos flunssa alkaa pitkittymään, viikkoon tai yli, niin se on mennyt sitten korviin. Tai muuta vastaavaa.

Huimaus on kuitenkin ensimmäinen lapseni ja kaikki on vielä yhtä opettelua. Mutta minä opin ja minä kasvan tähän äiteyteen ja ehkä koko ajan tulen paremmaksi. Harjoitus tekee mestarin. Kokemuksien kautta oppii, ja sitä rataa.

Pieni karhunpoika sairastaa :(

Tärkeintä on, että nyt jo muutaman päivän jälkeen antibiootin huomaan purevan hyvin, poika nukkuu taas yönsä hyvin ja räkäisyyskin alkaa vähentyä. parempaan mennään. Ihana tieto äitinä että oma rakas kipeä poika alkaa parantua. Äitinä oleminen on maailman rankinta. Niin kova huoli pienestä kaiken aikaa. Varsinkin kun se on kipeä ja enemmän kuin mitään tahtoisi osata taikoa kipeyden pois!

Ensi viikolla meillä on 4kuukauden lääkärineuvola ja minusta on ihanaa. Odotan jo innolla. Sielläkin lääkäri voi kurkata korviin ja katsoa onko tulehdukset helpottaneet. Ensiviikon perjantaihin me syödään antibioottia aamuin illoin. Kyllä tämä tästä!

Nyt vain varpaat ja sormet ristiin että tulehdukset ei ala uusimaan!!

Ei mee kauaa ni jo ryömitään/kontataan tätä menoa :D