Pikkuinen on syntynyt ja me ollaan viimeinkin kotona!

7.9.2016 41+6 meidän pieni peikkotyttömme näki päivän valon kiireellisen sektion myötä klo 13:48 päivällä, saaden 9 apgarpistettä ja ollen 3618 grammaa painava ja 52 senttiä pitkä tyttö <3 Pään ympärys 35,5cm. Synnytyskokemuksesta kirjoitan myöhemmin lisää..Kirjoitan myös tarinaa sairaalassa olosta, jossa vietin lopulta kymmenen pitkää päivää.... Nyt täytyy vaan vähän levätä ja olla, kotona, nauttia <3

Ensimmäinen kohtaaminen sektion jälkeen synnytyssalissa <3

Kotiinlähdössä! Viimein!

Vauvamasu paikoillaan vielä

Edelleen olen raskaana, cytotecit, ballongit ja oksitosiini on nyt kokeiltu. Ei vauvelia olla saatu vieläkään syliin asti. Nyt odotan lääkäriä. Meidän tie vie luultavasti tänään tai huomenna leikkausaliin. Seuraavan kirjoituksen saatte section jälkeen vauvauutisten muodossa! Kirjotan fiiliksistä kotikoneelta tarkemmin sitten kun joskus päästään sinne saakka :) Wilma

41+4.....

Täälä maataan osastolla edelleen
 Lääkäri sanoi kahden aikoihin päivällä, että jos synnytyssalissa vaan on tilaa pääsisin sinne suoraan muutoin cytoteciä tämä päivä ja huomenna aamulla sitten saliin viimein... No juuri kätilö tuli sanomaan ettei tilaa ole. Sain murusen cytotecia, tänään en kerkiä enempää saada eikä se auta mitään. Kätilöt teki akupunktiota synnytyspisteisiin ja rentoutumiseen. Toivotaan että olis apua!! Muuten ei mitään... Noh, huomenna uusi päivä. Huoh!

Edelleen yhtenä, 41+3

Heipsansaa :) Täälä ollaan sairaalan osastolla edelleen masun kanssa, ei oo lääkkeet vaikuttaneet niinkuin olisin haaveillut, tiesinhän minä et voipi kestää ja hyvä ja luottavainen olo kun ollaan edetty hitaasti että ei oo räjähtäny masu sektioarpineen tai tullut mitää hätäsynnytystä eteen. Keho on tänään viimein näyttänyt merkkinsä taipumisesta cytotec lääkkeelle. Kaula on lyhentynyt, kohdunkaula auennut ja paikat kuulemma oikein hienosti ja ajatuksen mukasesti kypsyneet. Nyt tätä kirjoittaessanikin supistelee aaika usein ja vielä aika kivuttomasti, käyrillä piirtyi epäsäännöllisiä 2-6 minuutin välillä hienoja tiukkoja supistuksia, joten hieman on edistytty siitä mitä ensin. Aamulla masensi kun sain ensimmäisen kpkonaisen cyto tabletin tähän mennessä mutta millään tavalla keho ei vastannut siihen. Kyllä masensi... Sitten toinen alkoi jo vähän näyttömään että toimii se ja nyt kolmannen ja viimeisen tabletin ottamisesta on alle puoli tuntia, joten ilta vain näyttää mitä se tuo tullessaan. Miehen käskin seuraksi, kun pääsee tänne niin mennään yhdessä kipuamaan rappusia ja muuta jos se auttaisi saamaan supistuksiin poweria ja vauveliin vauhtia. Jos näyttää siltä ettei tönään mitään tapahdu, huomenna aamulla asennetaan ballongi kohdunsuulle sitö availemaan, sitten kun se irtoaa saa kuulemma saliin puhkomaan kalvot, ja synnyttämään. Toivotaan että edes huomenna siis olisi vauva jo maailmassa! Katsotaan kuinka meidän käy :-)

Cytotec 100mg

Käyrällä maaten, punainen on vaivan syke ja vihreä supistus

Välillä värittelen aikani kuluksi 

Massukuva 41+2 haha... 

Booring

Käyrällä taas maaten

Sairaalassa odottamassa ihmettä

Eilen pidin pääni ja synnytystä alettiin käynnistellä todella todella varovasti cytotec MURUILLA ajatuksena kypsytellä kohdunsuuta. Kello kolme iltapäivällä kirjauduin sisään osastolle ja sain ensimmäisen pikkuriikkisen murun lääkettä, seuraavan noin seitsemältä illalla. No ei mitään vastetta keholta. Nukuin yöni kuin tukki niin sanotusti. Kello kuudelta aamjlla tänään tultiin tuomaan kolmas murunen, ei mitään
 Aamulla jouduin maata käyrillä 1,5tuntia kun vauveli oli niin villinä, tarkoitisboli vartin käyrä ottaa. Nyt sain ennen puolta yhtätoista hurjan puolikkaan tabletin cytoteciä muttei minkäänlaista vaikutusta. Ja olen eilen ja tänään huhkinut toden teolla rappusissa ja pitkin sairaalan ympäristöä lenkkeillen yms. Ei mitään. Joo piirtyy supistuksia käyrälle muttei ne olebmulle mitään kun ei satu ja homma ei etene. Jatkosuunnitelmahan onse että ballongi asetetaan heti kun mahdollista muttei paikat oo kypsyneet ollenkaan... Ja masennuin tietty kun kertoivat et saan tuos kahden kolmen nurkilla viimeisen tabletin osasen tälle päivälle, sitten ei voida lääkitä lisää ja sitten vain ollaan ja odotetaan huomista. No tiesin ettei tämä ole yhden illan projekti ja niin hirmu vähäsellä määrillä aloitettiin, parempi kun ovat varovaisia ettei sektio arpi /kohtu repeä kun ei voi tietää kuinka kukakin reagoi käynnistyslääkkeisiin tai niiden murusiin. Npkka pystyyn. Nut on perjantai, päivä ja maanantaihinkin on vielä aikaa. Huomenna voi olla jo tuskaset paikat hyvällä tavalla. Vauva kuitenkin sylissä, enää päivistä kiinni ja sitte hän näkee päivänvalon meidäm rakas!

40+5

Ja aina vaan vauveli viihtyy masussa :) Tässä uus masukuva:

40+ 4

Yllä vielä kuvat vauvelin nurkkauksesta makkarista :)
Neuvolakuulumiset:

Kolmet viimeset verenpaineet
39+5: 137/92
40+1: 125/81
40+5: 114/82

Ovat nousseet siitä mun normaalista alapaineet varsinkin aikalailla. Mut ilmeisesti normaalia näin loppuraskaudessa?

Paino tänään oli jo 92kiloo ja risat, joten nyt ollaan virallisesti kerätty 20kg painoo raskauden aikana. Aika hurjaa. Turvonnut sotanorsu, sellanen olotila kyllä on tällä hetkellä. Yäk. Ei paljoo auta viiden/ kymmenen kilometrin lenkitkään eikä vedenjuonti, mä vain satun olemaan sitä sorttia jokka paisuu raskauden aikana kuin pullataikina hah.

Vauvan sykkeet kuului erinomaisesti ja ne pyöri siinä 145 kieppeillä. Kaikki oikein hyvin. Sain vielä seuraavan ajan neuvolaan 42+0 päivälle mutta tuskin sinne joudun menemään!!!!!! Toivotaan parasta ainakin...

Eipä tullu meille elokuun vauvaa möööh. Olisin kovasti tahtonut vauvan syntyvän juuri tänä päivänä, kun Huimakin syntyi 30.pv omaa kuukauttaan. No ei tässä auta muu kuin odottaa.

Tekisi mieli kertoo teille että torstaina on sovittuna uusi käynnistysaika mutten uskalla enää, kun sairaala tuntuu elävän niin omaa elämää eikä mikään sovittu tunnu pitävän seuraavalla kerralla paikkaansa. Ei kauheesti uskalla toivoo. Olisi ollut tosi hienoa saada spontaanisti käynnistynyt synnytys mutta ei tää kroppa oo vielä sillä tuulella ja sitten on jo liian myöhäistä. Ei se mitään haittaa oikeesti. Kyllä mä selviin :)

Nyt vaan oootetaan torstaita, toivo ja odotukset kaikonneet siitä että ennemmin mitään tapahtuisi :) Jos silloinkaan. Meinaan eilen soittanut lääkäri oli ehdottomasti ballongin kannalla muttei voida sitä epäkypsään kohdunkaulaan asentaa ja mä en usko et viimeviikkoiseen olisi yhtään mitään muutosta parempaan tapahtunut. Kun ei niin ei. Syntyköön vauva vaikka 42+5 ei sen niin väliä enää ole.Kunhan on kunnossa ja terve, se on pääasia, tuntuu olevan ultrissa asiat hyvin ja istukan toiminta edelleen erinomaista niin ei tässä ole hätää. Toivottavasti sitä ei tulekkaan.

Koitetaan pysyä maltillisena :-)

40+3

Vieläkin olllaan yhtenä kappaleena. Jotenkin tylsää kun ajattelin että tää tyttö olisi mukamas kiireinen mutta pyh! Taitaa miun hautomat lapset olla vaan kuin liimattuja. Ilmeisesti niillä vaan on niin hyvät oltavat kohdussa ettei sieltä ole kiire pois, hah :)

Mulla on jo tosi hyvä mieli ja jotenkin sillon viime keskiviikkona ku sielä sairaalassa yhtäkkiä ne alkoi käynnistyksestä puhua alkoi myös pelottaa onnistuuko käynnistys ja mitä tulee tapahtumaan ja jotenkin oli myös taka-raivossa pieni surku siitä että en tulisi kokemaan spontaanisti käynnistyvää "tavallista" synnytystä mistä olin haaveillut. Nytpähän siihen on vielä toistaiseksi mahdollisuus. Toivon että synnytys pian alkaisi käynnistymään itsekseen.

Tänä aamuna olen käynyt isommalla hädällä neljästi ja jotenkin sitä vaan vahtaa itsessään ja kehossaan kaikenmaailman "merkkejä" synnytyksen lähenemisestä ja joka vessareissulla toivoo näkevänsä limatulppaa tai jotain konkreettista esim että lapsivedet menis tai jotain että tietäisi jotta nyt ollaan lähellä H-hetkeä mutta äääh! Mietin tietyst mielessäni voisiko tämän aamunen vessassa ramppaamnen kuitenkin olla joku merkki siitä että lähellä ollaan! :D

Tiedän, että joka tapauksessa lähellä ollaan, onhan nyt jo näin paljon viikkoja ja päiviä kasassa :D Ettei tarvi olla edes meedio tietääkseen että pian tapahtuu. Mutta kuinka pian, se onkin toinen juttu. Sitä ei kukaan osaa ennalta tietää, ei auta kun odottaa.

Tänään mies lähti jo varmaan viideltä aamulla kohti vanhempiensa kotia hakemaan Huimaa, jossa reipas 2vuotta ja risat oleva poikamme vietti ekaa kertaa koko viikonlopun ilman kumpaakaan vanhempaa mukana :) Ehkä tohtii jatkossakin päästää poikaa mummulle ja papalle viikonloppua viettämään siis, kaikki meni kaikinpuolin hyvin. Mulla oli tänään luksus aamu, siis sellainen aamu mitä en tule kokemaan varmaan ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Sellainen aamu että nousin sängystä vasta klo 11 ja aamukahvini sain rauhassa juoda kera muhkean aamupalan ja kasan herkkuja kanssa. Sain katsella ihan rauhassa omia ohjelmia telkkarista eikä tarvinnut katsella piirrettyjä eikä kukaan odottanut mun tekevän yhtään mitään. Talo oli hiljainen mutta hyvällä tavalla, aurinko paistoi pihalla ja menin vain terassille istumaan ja fiilistelemään. Niin hieno aamu, niin kaunis ja mahtava, myrskyn jälkeen aurinko ja tyyntä, kovia kokeneet puimatta olevat pellavapellot maisemana, eikä ketään näkynyt missään. Olin vaan minä.

Nyt on täydellinen olotila. Olen niin levännyt ja pirteä kaikinpuolin olo on todella hyvä. Nautin. Perheen miehet palasivat juuri kotiin joten täytyy lopettaa. Nostan tekemäni lasangen uunista ja syödään yhdessä päiväruoka ja vietetään kiva päivä yhdessä.

Palaan taas huomenna! -Wilma