perjantai 2. syyskuuta 2016

Sairaalassa odottamassa ihmettä

Eilen pidin pääni ja synnytystä alettiin käynnistellä todella todella varovasti cytotec MURUILLA ajatuksena kypsytellä kohdunsuuta. Kello kolme iltapäivällä kirjauduin sisään osastolle ja sain ensimmäisen pikkuriikkisen murun lääkettä, seuraavan noin seitsemältä illalla. No ei mitään vastetta keholta. Nukuin yöni kuin tukki niin sanotusti. Kello kuudelta aamjlla tänään tultiin tuomaan kolmas murunen, ei mitään
 Aamulla jouduin maata käyrillä 1,5tuntia kun vauveli oli niin villinä, tarkoitisboli vartin käyrä ottaa. Nyt sain ennen puolta yhtätoista hurjan puolikkaan tabletin cytoteciä muttei minkäänlaista vaikutusta. Ja olen eilen ja tänään huhkinut toden teolla rappusissa ja pitkin sairaalan ympäristöä lenkkeillen yms. Ei mitään. Joo piirtyy supistuksia käyrälle muttei ne olebmulle mitään kun ei satu ja homma ei etene. Jatkosuunnitelmahan onse että ballongi asetetaan heti kun mahdollista muttei paikat oo kypsyneet ollenkaan... Ja masennuin tietty kun kertoivat et saan tuos kahden kolmen nurkilla viimeisen tabletin osasen tälle päivälle, sitten ei voida lääkitä lisää ja sitten vain ollaan ja odotetaan huomista. No tiesin ettei tämä ole yhden illan projekti ja niin hirmu vähäsellä määrillä aloitettiin, parempi kun ovat varovaisia ettei sektio arpi /kohtu repeä kun ei voi tietää kuinka kukakin reagoi käynnistyslääkkeisiin tai niiden murusiin. Npkka pystyyn. Nut on perjantai, päivä ja maanantaihinkin on vielä aikaa. Huomenna voi olla jo tuskaset paikat hyvällä tavalla. Vauva kuitenkin sylissä, enää päivistä kiinni ja sitte hän näkee päivänvalon meidäm rakas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti