Isimies ja Huima lähtivät perjantaina isovanhemmille reilun 100 kilometrin päähän viettämään viikonloppua. Mies on lomalla ja sai extempore idea lähteä käymään omien vanhempiensa luona pojan kanssa. Ensin sodin ajatusta vastaan ja melkein itketti että ne lähtee ja mä jään yksin. En yleensä tuollainen kyllä ole, mutta jotenkin ajatus yksinjäämisestä tuntui ihan kamalalta ja miehen kysyessä miksi? Mä suorastaan huusin sille, että siksi kun oon raskaana ja mulla on läheisyyspula ja mä en halua jäädä yksin!!! Sitten tajusin jo itsekin et kuulostan tosi typerältä. Ne sitten lähti ja mä katsoin kelloa vaan ja tajusin et lähestyy puolta päivää ja kello kahtatoista. Mä sitten googletin kaupunkimme kulttiiriviikkojen ohjelman netistä ja huomasin että työelämämessut olivat juuri alkamassa joten siltä istumalta piristyin, vaihdoin nopeasti vaatteet ja lähdin työelämämessuille käymään. Kyllä sielä olikin tosi mukava käydä ja kaikenlaista lippulappusta, kynää ja nameja, heijastimia ja muuta sälää tarttui mukaan. Monella pisteellä osallistuin erilaisiin arvontoihin ja kilpailuihin ja tuli keskusteltua sen " kojun "aihepiirin sisällä näytteille asettajien kanssa, mm. eri koulutusvaihtoehdoista, yrittäjyydestä, asioista jotka mua kiinnostaa ja paljon tuli itellekkin ahaa-elämyksiä jatkoon päin. Hain jo kevään yhteishaussa kyllä AMK - opintoihin mutta joka tapauksessa nyt on ainakin välivuoden aika ja äitiyloman aika että kaikki ovet on todellakin avoinna, mihin suuntaan tästä sitten mennään, sitä ei tiedä vielä minä tai kukaan muukaan :)
Kun pääsin messuilta, menin vielä kirjaston kautta. Ennen kun olen alkanut seurustella ja muuttanut Pohjanmaalle Tampereelta, olin oikea kirjaston kuluttaja. Nyt ei ole paljon kirjaston palveluita tullut enää käytettyä. Aina kirjastokortin olen käynyt hakemassa lompaani uuteen kaupunkiin muttaessani ja niitä on kyllä todellakin kertynyt ihan kiitettävästi itelle, erilaisia kirjastokortteja... Mutta sekin jo kertoo paljon että nykyisen asuinkaupunkini kirjastokortti on vanhalla sukunimelläni, etten ole edes käynyt pariin vuoteen kirjastossa naimisiin menon jälkeen, että olisin voinut muuttaa kirjastokorttini uudelle sukunimelleni... No, kirjastossa viihdyin varmasti tunnin. Katselin vain kirjatarjontaa ja ihan summittain otin kirjahyllystä kirjoja, luin takakannen tekstin ja sitten seuraavan. Muutamia kirjoja löytyikin jotka päädyin ihan lainaamaan kotiinkin asti. Sitten perjantaina luin ensimmäistä kirjaani ja jäin siihen tyystin kiinni. Kaverini kuitenkin pyysi kahville joten lähdin vielä hänen luonaan käymään. Sielä meni puoli kymmeneen illalla saakka. Kotiin päästessä olin hereillä varmaan vielä kahteentoista mutta sitten täytyi jo saada unta että jaksaisi herätä töihin aamusta.
Lauantaiaamuna oli tosiaan sitten työvuoro ja klo 9 alkoi työt, olin työpaikalla jo varttia - kymmentä vaille yhdeksän. Päivä loppui kun kello oli jo pitkälti yli puoli kuuden. Eli yli 8 tuntia siel sitten vierähti. Kotiin tullessa ruokin koirat, söin, ajattelin että treenaankin koirat mutta väsy iski syömisen jälkeen. Hetken viihdyin tietokoneelle koomaillen mutta lopulta menin sänkyyn jo ennen seittemää. Luin kirjaa ja lopulta olin jo ennen kahdeksaa nukahtanut yöunille. Aamulla heräsin puoli 11 :D Nyt tässä juon aamukahvia, ruhtinaallisten aamupalaleipieni kanssa, tuntuu vain hyvältä, ja hyvin nukkuneelta. Tää miniloma on tehnyt kaikella tavalla mulle niin hyvää. Oon saanut omaa aikaa, hengitystilaa, unta, ja ihan vaan jotain omaa ilman touhukasta melkein 2 vuotiasta ja kaikkea mitä pitää koko ajan tehdä. En ole hetkeäkään uhrannut ajatusta siivoamiselle, nyt kuitenkin on niin hyvä fiilis et ajattelin et tänään viel koitan saada siivottua ihan vaan koska mä haluan, ei koska on pakko. Voi että tekee välillä hyvää vain nukkua ja olla itsensä kanssa. Ikävä perheen miehiä tietysti tosi kova mutta melekin toivoisin että viihtyisivät vielä yhden yön. Kerkiäisin nukkua toisenkin yön vielä ja siivota ja duunata vielä omia juttuja, on ollut varmaan valokuvatkin paketeissaan odottamassa vuoden päivät että saisin liimattua ja laitettua niitä albumeihin ym pientä. 2 vuotis synttäreitäkin täytyisi saada jossain välissä mietittyä. Nyt on hyvä aika sillekkin sitten :) Katsotaan koska miehet tulee kotiin. Siihen asti vielä hetkisen, mä saan olla kodin herrana täälä. Hihh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti