Kuulumisia!

Voi vitsit. En mää mitään oo kerennyt kirjoittelemaan, vaikka niin on pitänyt kaikenlaista. Pian 2 vuotias poika pitää tämän naisen kyllä kiireisenä, sitten kaikki muut päälle. Noh. Lupasin joskus jotain masukuvaa, mutta ei sekään ole tapahtunut, nyt olisi jakaa yksi kuva minkä olin puhelimella saanut tallennettua, en vain muistanut. Vasemmalle vertailuksi rv 10 kuva jossa en näytä yhtään raskaana olevalta :D Kuva otettu 29.1.2016 Oikeanpuolimmainen kuva on otettu 6.3.2016 eli noin 15+2? raskausviikolla.

Tuntuu oikeesti ihan omalta masulta, ei vielä raskausmasulta. Huiman raskauden myötä kyllä kasvoin kokoa, jäihän siitä se noin 6-7 kiloa painoa kroppaan. En oo siitä kuitenkaan stressannut. Ei silti tunnu vielä raskausmasulta mun masu :) Iltaisin tulee turvotus kyllä ja näytän todellakin olevani raskaana, napakin on heti ihan pullollaan yäks :D mutta aamuisin se turvotus on poissa. Ainoat mitkä on paisuneet raskauden myötä tähän mennessä kunnolla on tissit :D Ne on isot ja kipeät. En muista Huiman odotuksesta mitään tälläistä. Tällä hetkellä mennään muistaakseni tasan viikolla 17, se tarkoittanee sitä, että tänään alkoi myös 18.raskausviikko. Rakenneultraan on silti melkein neljä viikkoa aikaa. Tosi tylsää tää odottaminen. 

Se mitä aloin tänään tehdä ekan kerran, ajatella Huiman toukokuun lopulla vietettäviä 2 vuotissyntymäpäiviä. Tiedän jo teeman ja kaikki. Voi kun ihana suunitella! Sitä ennen meillä on tärkeä tehtävä josta toisen blogin kirjoittaja minua hieman muistutti, tuttipullosta vieroittaminen. Toivottavasti saadaan aikaiseksi, ettei jäisi kokonaan kun eihän Huima sitä enää niin tarvitse. "Iso poika" vitsi minun rakkauteni, se on meidän pienoinen aarre tuo poika, meinaan ihan pakahtua kun ajattelenkin, nyt tuhisee tyytyväisenä päiväunillaan.. <3 Kuva otettu pari viikkoa sitten, Huimalla on jättimäinen jääpuikkomiekka kädessään, se oli hänestä niin hieno. Kiltti naapuri kun kiipesi tikkailla hakemaan pojalle oman jätti jääpuikon..

Olo on ollut ihan hyvä. Olin extempore matkalla Sveitsissäkin, juu, autolla. Ruotsin, Tanskan, Saksan läpi ajeltiin Sveitsiin. Viikon oltiin reissussa. Huima oli hoidossa veljeni perheessä ekaa kertaa noin pitkän ajan ilman vanhempia. Hän oli ollut kuin osa porukkaa, mitään kiukkuja ei ollut tullut eteen viikon aikana. Voi vitsi mikä reipas pieni meillä on! Itselleni tuli kyllä niin ikävä että piti tirauttaa parit kyyneleet kun raskaushormoonit sai niin herkistymään :D

Raskauden puolesta kaikki ok. Mulla oli ehkä virtsatietulehdus, ehkä hiivatulehdus? Niihin söin varulta lääkkeet. Toivotaan ettei pissatesti nyt näytä mitään seuraavassa neuvolassa. Alavatsakipuja ollut paljon. Kohtu supistelee herkästi. Monta kertaa päivässä huomaan kohdun olevan kova kuin kivi. Ei tunnu mukavalta. Muistan että myös Huiman odotuksessa kohtu supisteli aikaisesta vaiheesta loppuun asti todella paljon, silti en koskaan avautunut mihinkään. Toivon ettei nytkään olisi huolta siinä mielessä. Olen niin aktiivinen ja edelleen riehun koiriemme kanssa harrastuksissamme ja nostelen painavia ja "elän ihan normaalia elämää" ei tunnu vaivaiselta joten miksi turhaan liiaksi hissuttelee. Kyllä olen paljon silti rauhoittanut menoa ja koitan antaa muidenkin kantaa juttuja ym. jos siihen on vain mahdollisuus. Todella hyvät fiilikset.

Toisaalta välillä tuntuu kun ei olisi raskaana alkuunkaan. En vielä tunne liikkeitä. Luulin tuntevani mutta en varmaankaan tunne. Kerran tyyppi 100varmana heitti kuperkeikan mutta en ole siitä sittenkään 100 varma koska niitä oloja ei ole enää sen jälkeen tullut. Oksennustauti minulle iski Sveitsin reissumme jälkeen. Onneksi nyt olo on jo tosi hyvä. Ensi viikolla on neuvola. Silloin viimeistään kirjoittelen lisää! -Wilma